Elätkö omien arvojesi mukaan?

11.6.2017
MiB

Satuin kuulemaan kahden tytön puhetta uimahallissa. Toinen selitti, että oli lainannut rahaa kaverilleen, joka kuitenkaan ei ollut vielä maksanut velkaansa takaisin. Yhdessä nämä kymmenvuotiaat pähkäilivät, kuinka tyttö saisi perittyä velan takaisin.

– Äiti on sanonut, että lähtökohtaisesti ei kannata lainata kenellekään mitään. Ja lisäksi se (kaveri) aina kysyy, että onko sillä takaisinmaksulla kiire? Ensi kerralla sanon, että ON!
– Sano sille, että jos et maksa kahden… eikun viikon päästä, niin summa tuplaantuu.
– Kenellä ei ole maksaa takaisin jotakin euroa?!

Euro on iso raha monelle kymmenvuotiaalle. Keskustelun pointti oli se, että tyttöjen puhe heijasti arvoja. Äidin neuvoja pitäisi noudattaa, laina maksaa takaisin ajoissa ja laiminlyömisestä seuraa sanktio.

Arvoja pohditaan työpaikoilla, mutta harvemmin miettii omia henkilökohtaisia arvojaan ja vieläpä sitä, elääkö niiden mukaan.

Arvot ovat ”kaikkea muuta kuin juhlavia lauseita kristallikruunujen alla”, kuten Tampereen MiBin arvopajaan osallistunut tokaisi. Toden totta, arvot ovat periaatteita, jotka ohjaavat valintojamme päivittäin. Hyvä esimerkki on ajankäyttöön liittyvä puntarointi. Menenkö työn jälkeen ystävien kanssa vai pitäisikö viettää aikaa lasten kanssa? Käynkö lenkillä vai pidänkö lepopäivän? Siivoanko vai luenko kirjaa?

Haiskahtaa myös motivaatiolta, ilman muuta siitäkin on kyse. Mutta motivaationkin takana ovat arvot. Ne antavat syyn sille, miksi tavoittelemme ja haluamme jotakin.

Arvot vaikuttavat myös motivaation taustalla – ne antavat syyn sille, miksi tavoittelemme ja haluamme jotakin.

Tapaan työssäni hyvin eri alojen ihmisiä. Johtajia, asiantuntijoita, virkamiehiä, yksityishenkilöitä, joukkueita, tiimejä, ryhmiä. Aloitamme tavoitteiden ja haaveiden toteuttamisen omien arvojen miettimisestä.

Työ on hyvin käytännönläheistä. Kynä käteen ja miettimään. Pilkomme asiat hyvin konkreettiselle tasolle. Kun työ aloitetaan, hiljaisuus laskeutuu ja aivojen raksutuksen suorastaan kuulee. Otsan kurtistelua, huokailua, tuijottelua tyhjyyteen. Jokainen lähtee lopulta kotiin konkreettisten arvojen kanssa. Ne voivat olla työpaikan yhteisiä pelisääntöjä tai omaan elämään liittyviä pohdintoja, mikä arvopajan konteksti on ollutkaan.

Arvojen työstäminen työpajassa on hyvin käytännönläheistä. Jokainen lähtee lopulta kotiin konkreettisten arvojen kanssa. Usein pajan jälkeen käynnistyy prosessi kohti uutta.

Suurin rikos seuraa yleensä pajan jälkeen. Pohdinta nimittäin käynnistää monella prosessin kohti uutta –  ja mitä luultavammin mielenkiintoista. Saan jälkikäteen ihania viestejä: ”Tajusin, että kannan mukanani muiden arvoja, en omia. Nyt tiedän, mitä kohden minun on kuljettava.”

Moni myös tajuaa – tunnustaa – haluavansa vaihtaa uraa, mutta ei tiedä mistä aloittaa. Henkilö on rakentanut uraansa huolella, mutta motivaatio on nollassa. Syytä haetaan helposti ulkopuolelta: johtamisesta, ilmapiiristä, toimialasta, työn luonteesta. Jokin tuntuu ikävältä, mutta ei tiedä mikä sen aiheuttaa.

Tie omien haaveiden toteuttamiseen käy pienin askelin. Pyydän valmennettaviani yleensä kirjoittamaan haaveensa ensin paperille. Sitten pohditaan arvoja ja motivaatiota. Kohta kasassa on sanallistettu tavoite, johon henkilö alkaa kasvaa. Ja aivan kuin huomaamatta hän alkaa tehdä tavoitetta tukevia valintoja. Hän näkee mahdollisuuksia, luo niitä itse ja tarttuu niihin. Ja toisinaan rohkenee sanoa myös ei. Sekin on omien arvojen mukaan elämistä.

Johanna Konttila, Zermatt Oy

Johanna on KM, urheilun mentaalivalmentaja, työ- ja uravalmentaja. Hän veti huhtikuussa MiB Tampereella arvopajan, jossa jokainen lähti mukanaan konkreettisten arvojen kanssa. Ensimmäisellä kerralla tupa oli täynnä ja kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, joten paja järjestetään uudelleen syksyllä.

Tweet about this on TwitterShare on Facebook53

1 Comment. Leave new

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ratkaise alla näkyvä laskutoimitus lähettääksesi kommentin *