Haave, joka elää vieläkin

24.11.2017
Vieraskynä

Muistan, kuinka pienenä tyttönä vierailin kummisetäni työpaikalla. Aamun olin odottanut ja jännittänyt vierailua sekä harkinnut äitini kanssa vaatteeni hyvin tarkkaan. Kun kummitätini vihdoin ajoi pihaamme ja nouti minut sekä siskoni kyytiin, en meinannut pysyä housuissani.

Kummisetäni työpiste sijaitsi toimistokerroksen kulmahuoneessa. Huoneesta kohosivat suuret ikkunat tehtaan pihalle. Tarjolla oli maailman parhaimpia keksejä, fläppitaulu oli puhdistettu meidän piirroksia varten ja pöydällä oli limsoja lasipulloissa. Tuosta vierailusta on aikaa jo yli kaksikymmentä vuotta, mutta muistan edelleen sen tunteen joka valtasi minut lähdettyäni pois kummisetäni työpaikalta: sinne minä vielä joskus haluan töihin.

Valinnat näyttävät suunnan

Yli kymmenen vuotta myöhemmin olin yrityksessä töissä kesätyttönä. Sain työpaikalta kokemuksen lisäksi hyvän ystävän. Vielä tänäkin päivänä haave elää, ja haluan jäädä eläkkeelle kyseisen yrityksen palveluksesta. Tästä myös vitsailemme aina, kun tapaan ystävääni.

Leikittelen välillä ajatuksella, että olisin vieraillut vanhempieni töissä. Äitini on sairaanhoitaja ja isäni sähköasentaja. Jos olisin nähnyt ja kokenut heidän työnsä, olisiko urani ja ammatinvalintani ollut erilainen? Kenties. Nyt kuitenkin ennemminkin pyörryn nähdessäni verta ja saan sähköiskun aina kun edes yritän vaihtaa lamppua. Näin vuosien jälkeen voin sanoa, että tuo muutaman tunnin vierailu kummisetäni työpaikalla on vaikuttanut useimpiin valintoihini: koulutukseeni ja työhistoriaani. Olen tietoisesti tai tiedostamatta hakeutunut asioiden pariin, jotka kuljettavat minua kohti haaveeni täyttymistä.

Ota lapsi mukaan töihin

Työ ja vapaa-aika muodostavat ihmisestä kokonaisen. On tärkeää, että lapset näkevät vanhempien työn ja toisaalta on myös tärkeää, että työnantaja näkee työntekijöidensä lapset. Vain tällä tavalla työnantaja voi nähdä alaisensa kokonaisuutena.

Tänään perjantaina vietetään Lapsi mukaan töihin -päivää. Oma lapseni on vasta muutaman kuukauden ikäinen, eikä tapahtuma ole vielä itselleni ajankohtainen. Mutta muutaman vuoden kuluttua haluan ehdottomasti ottaa lapseni mukaan töihin ja näyttää hänelle, mitä päivisin teen. Kenties hän seuraisi jalanjälkiäni urallaan tai muodostaisi omia haaveita päivän päätteeksi.

Kirjoittaja: Elina Vahtera


Elina (@ElinaVahtera) on äitiyslomaa viettävä kotiäiti, joka nauttii kotielämästä ja elää täysillä elämäänsä. Hän työskentelee viestinnän suunnittelijana viestintätoimisto Brunnen Communicationissa ja asettaa itselleen jatkuvasti uusia tavoitteita ja unelmia. Hänet löytää usein vaunulenkkeilemästä Tampereen kaduilta tai ostoksilta lähi Prismasta.

 

Tweet about this on TwitterShare on Facebook2
Tags: työ ja perhe,

No comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ratkaise alla näkyvä laskutoimitus lähettääksesi kommentin *