Kotiin jäävä isä – perheen jackpot

2.3.2017
MiB

Win-win-tilannetta pidetään tavoittelemisen arvoisena. Useimmille lapsiperheille on kuitenkin tarjolla win-win-win, mutta ani harva perhe hyödyntää jackpotin.

Olen hoitanut lapsiamme kotona kahdessa jaksossa yhteensä pari vuotta. Yhtään empimättä nostan nuo vuodet elämäni parhaimpien ajanjaksojen joukkoon. Ainutlaatuinen paletti, jossa väreinä vapautta, erilaisia näkökulmia, irtiotto työelämästä ja ennen kaikkea omiin lapsiinsa tutustumista sekä heidän kasvunsa seuraamista.

Mies on siis selvästi voittaja, jos hän jää kotiin lastensa kanssa. Mutta niin ovat lapsetkin. Jos oikein tarkasti ajatellaan, niin lapsilla on suorastaan oikeus oppia tuntemaan isänsä myös arjessa. Siis muulloinkin kuin viikonloppuisin ja isän loma-aikoina.

Tässä pelissä voittajakäsi jaetaan kuitenkin myös äidille. Kun kotona vietetty aika ei veny tavattoman pitkäksi, työelämä ei ehdi ajaa tekijänsä ohi, eikä kynnys työmaalle palaamiseen kasva liian korkeaksi.

Pidempi kotityöjaksoni kesti 17 kuukautta. En voi kieltää, etteikö sitä edeltävien kuukausien aikana mielessä olisi käynyt useita entä jos -ajatuksia: Entä jos en pärjää kahden alle neljävuotiaan kanssa? Entä jos työpaikka häviää vapaan aikana? Entä jos sosiaalisten kontaktien väheneminen saa seinät kaatumaan päälle? Entä jos taloutemme eurooppalaiset yhteisvaluutat eivät vain yksinkertaisesti riitä? Entä jos ammattitaitoni ei riitä vapaan jälkeen alalla, joka syöksyy eteenpäin kuin pukli vauvalta?

Asioilla on tapana järjestyä, jos niiden haluaa järjestyvän. Kaikki pelot olivat aiheellisia, mutta onneksi turhia. Lasten kanssa kotona oleminen on etuoikeus, mutta silti siihen kannattaa suhtautua kuin työhön. Huonoja päiviä on aina, mutta hyvien päivien määrä lisääntyy kummasti, kun jaksaa suunnitella asioita etukäteen. Aina välillä pitää olla valmis saapastelemaan reilusti mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Minulle pikkupomojen kanssa kotona toimiminen tarjosi siis elämän huippukokemuksia. Hyvät asiat eivät kuitenkaan rajoitu vain hoitovapaan ajalle. Kun suhde omiin lapsiin syvenee, heidän kanssaan osaa olla iltaisinkin luontevammin. Ja toisaalta kotona lapsia hoitavaa vaimoa ymmärtää monessa kohtaa paremmin kuin ennen omakohtaista kokemusta. Hoitovapaani jälkeen perheemme on mielestäni enemmän perhe kuin ennen hoitovapaata.

ps. En ole kuullut tai lukenut yhdenkään itseäni vanhemman ihmisen voivottelevan, että töitä olisi pitänyt tehdä enemmän. Sen sijaan aika moni on todennut, että läheisille olisi pitänyt antaa enemmän aikaa.

Kirjoittaja on kolmen lapsen isä, joka blogaa arjestaan ja isyydestä osoitteessa www.vauva.fi/isakuukaudet .

Tweet about this on TwitterShare on Facebook90

No comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ratkaise alla näkyvä laskutoimitus lähettääksesi kommentin *