Mistä on unelmaduunit tehty?

29.4.2018
Vieraskynä

Ketä ei kutkuttaisi ajatus työstä, josta oikeasti pitää? Tiedossa on nyt paljon unelma-sanan käyttöä, mutta kyse ei ole täydellisestä rantalomasta tai argentiinalaisen tangon taitamisesta, vaan täydellisestä ja ihanasta työstä – unelmaduunista.

Kirja kädessä unelmahommia etsimään

Vuosi sitten istuin sohvanurkassa Unelmahommissa-kirja kädessä. Olin ostanut sen luettuani Hanne Valtarin Lähiömutsi-blogista, että kirjakauppojen hyllyt notkuivat nyt unelmia täynnä olevaa kirjaa. Alun perin luin kirjasta, kun Valtari kirjoitti blogissaan sen viimeistelyvaiheesta. Hän nimittäin teki töitä balilaisen villan terassilla, lasten porskutellessa uima-altaassa. Hannen ollessa Balilla, hoitui yhteydenpito toiseen kirjoittajaan Satu Rämöön onnistui hyvin sähköisesti.

Unelmahommissa-kirja pursuaa mielenkiintoisia kuvauksia siitä, miten unelmaduunin löytää ja mitä kaikkea pitää ymmärtää ja uskaltaa tehdä unelmien saavuttamiseksi. Ketä ei kutkuttaisi ajatus työstä, josta oikeasti pitää? Harrastuksestakin voi tehdä työn, josta saa kohtuullisen ansion. Enkä puhu vain NHL-jääkiekkoilijoista, vaan esimerkiksi blogin kirjoittamisesta tai matkustamisesta.

Unelmahommissa-kirjan anti tulee kertomuksista, joissa unelmatyö on löytynyt. Joskus se on löytynyt helposti, joskus epäonnistumisten kautta. Valtaosa kirjan kertomuksista sinkoavat suoraan Rämön ja Valtarin omista kokemuksista. He tekevät omien sanojensa mukaan unelmaduuneja. Tehtävänimikkeitä on useita, kuten tarinankertoja sekä matka- ja hevosopas. Kirjoittajien omien kokemusten lisäksi kirjaan on haastateltu joukko muita unelmaduunareita, muun muassa Linda Liukasta ja Matti Suur-Hamaria. Heillä kaikilla on inspiroiva tarina kerrottavana, oli tie unelmaduuniin käynyt sitten helposti tai vaikeamman kautta.

Erityisesti Linda Liukkaan haastattelu jäi mieleeni. Hän tulkitsee, että omat kiinnostuksen kohteet ja erityisosaaminen pitää osata yhdistää kokonaisuudeksi. Kun kokonaisuus löytyy ja tahtoa on, pitää vielä uskaltaa kaatua eteenpäin. Liukas kuvaa, miten oman mielenkiinnon kohteet, harrastukset ja tehdyt päätökset muodostavat kuvion, jonka yleensä hahmottaa vasta jälkikäteen. Liukkaan tapauksessa lapset, teknologia, koodaaminen ja piirtäminen yhdistyivät Hello Ruby -kirjaksi. Ei todellakaan ole pakko tietää, mitkä ovat omat vahvuudet ja mielenkiinnonkohteet, kun kaksikymppisenä selailee opinto-oppaita ja yrittää epätoivoisesti keksiä itselleen tulevaisuuden. Se ehkä rahoittaa monen mieltä, kun elämänsuuntaa pohtii uudessa elämäntilanteessa.

Ei todellakaan ole pakko tietää, mitkä ovat omat vahvuudet ja mielenkiinnonkohteet, kun kaksikymppisenä selailee opinto-oppaita ja yrittää epätoivoisesti keksiä itselleen tulevaisuuden.

Unelmaduunari MiBin Afternoon Clubissa

Vuoden vaihteessa kuuntelin Valtarin ja Rämön yhteistä Unelmaduunarit-podcastia, joka on eräänlaista jatkoa Unelmahommissa-kirjalle. Podcast-jaksojen teemat olivat kuin suoraan MiBin tapahtumakalenterista. Niinpä Hanne Valtari kutsuttiin puhumaan omasta tarinastaan MiBin Afternoon Clubiin. Töölön kirjaston Waltari-sali täyttyi äideistä, vauvoista ja unelmista. Erityisesti äitejä kiinnosti teema uranvaihdosta vanhempainvapailla sekä miten harrastuksesta tehdään ammatti.

Valtari on unelmaduunari, joka vaihtoi uraa ensimmäisen perhevapaan aikana. Toimittajan työ vaihtui ammattibloggaamiseen ja freelance-hommiin. Hän loi brändin Lähiömutsi-blogista ja alkoi tienata sillä kohtuullisen toimeentulon. Kertomansa mukaan hän kokee suurta ylpeyttä luomastaan kokonaisuudesta. Sen synty ja rakentuminen ovat olleet täysin omaa työtä. Toisen lapsen syntymän jälkeen blogista oli muodostunut Valtarin pääasiallinen työ. Elämänmuutoksesta, eli äidiksi tulemisesta, kasvoi uuden työn pohja, ja omasta tekemisestä toimeentulon tuova työ.

Mibiläisille tuttu verkostoitumisen ilosanoma on oleellinen osa Unelmahommissa-kirjaa siinä missä Valtarin uratarinaa. Unelmahommissa-kirjassa Satu Rämö kuvaa verkostoitumista ihmissuhdetyöksi. Se on myös jalkatyötä, koska parhaat yhteydet ja kohtaamiset tapahtuvat kasvokkain. Hanne Valtari kuvasi esiintymisessään verkostoitumista tärkeäksi prosessiksi Nähdään pian! ammattibloggaajaksi. Blogialustalla hän tapasi Satu Rämön, jonka kanssa yhteistyö on jatkunut Unelmaduunarit-podcastin toisella tuotantokaudella. Verkostoista voi tosiaan syntyä kohtaamisia, joiden perusteella luodaan uusia unelmia ja toteutetaan ne.

Hyödynnä rohkeasti verkostojasi. Uskalla kaatua eteenpäin. Siinä ehkä on unelmaduunin resepti?

Omasta kokemuksestani Mothers in Business ry:ssä on lukuisia äitejä, jotka pohtivat, mihin työura tulevaisuudessa vie. Onko vanha työ tai ala myös tulevaisuuden tie, ja jos ei, mikä sitten on? Omien vahvuuksien, verkostojen ja itsensä kehittämisen avulla saattaa löytyä mitä ihmeellisempiä ja ihanampia ajatuksia. Hyödynnä rohkeasti verkostojasi. Uskalla kaatua eteenpäin. Siinä ehkä on unelmaduunin resepti?

Kirjoittaja: Riikka Aminoff

Jutun kuvat ovat MiB Afternoon Clubista, joka järjestettiin 4.4.2018 Töölön kirjastossa. Vieraana oli Lähiömutsi-bloggaaja ja Unelmahommia-kirjan toinen kirjoittaja Hanne Valtari, joka puhui uravaihdosta vanhempainvapaiden aikana ja siitä, miten harrastuksesta tulee työ.

Riikka Aminoff:

äitiyslomalla, kolme lasta

erikoistutkija, FM

opiskelija, viestintä ja markkinointi

unelmaduunin etsijä

Tags: unelmat,

No comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ratkaise alla näkyvä laskutoimitus lähettääksesi kommentin *