Osittainen vanhempainvapaa – tuo mystinen sanahirviö, jonka harva tuntee

18.9.2017
MiB

Yhteiskunnan on mahdollisuus vaikuttaa vanhempiin ja heidän työnantajiinsa tarjoamalla hyvät puitteet perheen ja työn yhteensovittamiselle. Näistä vaikutuskeinoista perhevapaamalli on yksi keskeisimmistä. Sen rinnalla kulkevat päivähoito ja työnantajien tukeminen osa-aikaisen tai muutoin joustavamman työn tarjoamisessa. Perhevapaauudistus on saanut uudelleen tuulta alleen ja intoutti minutkin kirjoittamaan omakohtaisen kokemukseni perhevapaiden hyödyntämisestä. Omalla esimerkilläni haluan tuoda esille nykyiseen malliin piilotettua joustavuutta, ettemme muutosvimmassa kadota toimivia ratkaisuja vaan teemme niistä entistä monipuolisempia ja helpommin lähestyttäviä.

Omalla esimerkilläni haluan tuoda esille nykyiseen malliin piilotettua joustavuutta, ettemme muutosvimmassa kadota toimivia ratkaisuja vaan teemme niistä entistä monipuolisempia ja helpommin lähestyttäviä.

Olen 30-vuotias tietotekniikan DI. Työpäiväni kuluvat asiakasrajapinnassa sekä tuotekehitystiimejä ohjatessa Product Ownerin -roolissa. Parhaillaan olen vanhempainvapaalla viisi kuukautisen kuopukseni kanssa. 2-vuotiaan esikoiseni syntymän jälkeen ehdin kuitenkin palaamaan 1,5 vuodeksi takaisin työelämään. Esikoiseni oli palatessani  4 kk vanha eli käytännössä työt kutsuivat heti, kun vanhempainvapaan jakaminen puolisoni kanssa oli lainopillisesti mahdollista ja kesälomat lusittu. Järjestelyä kutsutaan osittaiseksi vanhempainvapaaksi ja sen edellytys on, että molemmat vanhemmat sopivat oman työnantajansa kanssa työajan lyhentämisestä 40 – 60 %:iin normaalista työajasta. Tällöin molemmat saavat ansiosidonnaista vanhempainrahaa 50 %:ia sen kokonaismäärästä ja pystyvät jäämään kotiin yhtä aikaa.

Mitä tällainen järjestely onnistuakseen sitten edellyttää? Käytännössä kolmen asian pitää väistämättä kohdata: lapsen tarpeiden, vanhempien toiveiden ja molempien työnantajien tahtotilojen. Lapsen nukkuessa yönsä ja syödessä pullosta on huomattavasti helpompi kuvitella itsensä takaisin työelämään. Toisaalta yhtä lailla tärkeää on, että molemmat vanhemmat haluavat jakaa hoivavastuun ja että heidän työnantajansa tukevat perhettä uudessa tilanteessa. Minulle on tärkeää, ettei töihin palaaminen tarkoita osittaista äitiyttä vaan pystyn toteuttamaan toiveet, joita olen äitiydelle asettanut. Yhtenä näistä on täysimetys puolivuotiaaksi, mikä tarkoitti esikoiseni kohdalla pumppaamista töissä. Lapsiin liittyvän epävarmuuden kohtasin nyt kuopukseni kanssa, sillä hän ei syönytkään pullosta. Tämän takia alkuperäinensuunnitelmani jälleen pikaisesta töihin paluusta meni uusiksi. Toisaalta samalla mahdollistui ajan ottaminen itseni kehittämiselle ja aktivoituminen MiBissä.

Työnantajani suhtautui suunnitelmanmuutokseen mallikkaasti. Mahdollisuus siirtää töihin paluutani on osoitus ymmärryksestä uudelle tilanteelleni. Tämä joustavuus on antanut minulle luvan aidosti tarkkailla uutta tilannettani samalla kuitenkin työnantajaani yhteyttä pitäen. Jo aikaisemmin kun työarki esikoisestani koitti, joustavuutta tarvittiin myös töiden järjestelemisessä. Työaikani sovitettiin vuorotyötä tekevän mieheni aikatauluihin eli vakituisten päivien sijaan ilmoitin työpäiväni kuukauden pätkissä. Tämä oli tärkeää, sillä halusimme jatkaa lapsemme hoitamista kotona töihin palaamisestani huolimatta. Päälleni ei myöskään kasattu kohtuuttomia odotuksia ja se tosiasia hyväksyttiin, etten tule juoksemaan kaikissa palavereissa. Toisaalta sovittiin palaverit, joihin osallistuin ja nämä puolisoni pyysi vapaiksi omalta työnantajaltaan. En olekaan koskaan elämässäni ollut energisempi ja aikaansaavempi kuin tehdessäni kolmipäiväistä viikkoa. Tehokkuuttani ihmettelivät myös kollegani. Jippo taisi olla siinä, että saimme puolisoni kanssa toteuttaa työ- ja perhe-elämän yhdistämisen juuri toivomallamme tavalla: yhdessä lasta hoitaen.

En olekaan koskaan elämässäni ollut energisempi ja aikaansaavempi kuin tehdessäni kolmipäiväistä viikkoa. Tehokkuuttani ihmettelivät myös kollegani. Jippo taisi olla siinä, että saimme puolisoni kanssa toteuttaa työ- ja perhe-elämän yhdistämisen juuri toivomallamme tavalla: yhdessä lasta hoitaen.

Tällöin sekä päivät kotona että töissä toimivat voimaannuttavina. Kotona olin luovimmillani, kun pää sai tarvitsemaansa tyhjää aikaa, mitä töissä palavereita juostessa usein kaipasin. Tätä mahdollisuutta jakaa kotona ja töissä oleminen puolison kanssa päällekkäin en haluaisi menettää.

Nykyisen mallin keskeisimpiä ongelmia on sen monimutkaisuus ja huono tunnettuus. Malli rajaa vapaajaksojen lukumäärää, mikä ehkäisee töihin palaamisen kokeilemista, kun samalla tulee tuhlanneeksi yhden jakson kiintiöstään. Osittaisen vanhempainvapaan osalta se riippuu vahvasti molempien vanhempien työnantajista ja edellyttää perheeltä kovaa motivaatiota ja valmiutta selvittää asiat omatoimisesti. Oman selvittelymme lopputuloksena olemmekin huomanneet olevamme asiantuntijoita perhevapaista ja selvittävämme muun muassa osittaista vanhempainvapaata sekä molempien työnantajille että julkisille toimijoille. Uuden perhevapaamallin toivon poistavan turhia rajoitteita, tukevan joustavaa töihin paluuta sekä mahdollistavan edelleen lapsen yhtäaikaisen hoitamisen kotona: siinä missä isejä voi arveluttaa 100 % kotiin jääminen, meitä äitejä ei usein houkuttele 100 % töihin palaaminen

Uuden perhevapaamallin toivon poistavan turhia rajoitteita, tukevan joustavaa töihin paluuta sekä mahdollistavan edelleen lapsen yhtäaikaisen hoitamisen kotona: siinä missä isejä voi arveluttaa 100 % kotiin jääminen, meitä äitejä ei usein houkuttele 100 % töihin palaaminen.

Unelmamallissani kiintiöitä isälle ja äidille ei tarvittaisi vaan perhe jakaisi vapaat yhteisestä potista. Tällöin isällä ei olisi nykyistä parin kuukauden karenssia isyysvapaiden loputtua vaan vanhemmat saisivat käyttää vapaat parhaaksi katsomallaan tavalla – oli se sitten yhtä aikaa heti lapsen syntymästä lyhentäen vapaiden kestoa tai peräkkäin mahdollistaen pidemmän kotona olemisen. Totuus kuitenkin näyttää olevan, ettemme ole vielä unelmassani, mutta mahdollisesti matkalla sinne. Matkaa vauhdittaaksemme kiintiöiminen voi olla toimiva keino, joka saa sekä työnantajat että meidät äidit näkemään isät täysiverisinä kasvattajina rinnallamme. Asenteet ovat ne, jotka muuttuvat hitaimmin, mutta perhevapaauudistus voi omalta osaltaan vahvistaa suotuisampaa maaperää tasa-arvoisemmalle ja perheystävällisemmälle työelämälle.

Maija Wirlander

Ps. Vaikka teksti onkin kirjoitettu oman esimerkkini kautta ydinperheen näkökulmasta, voisi unelmamallissani isän tai äidin tilalle korvata perheelle tai lapselle tärkeän aikuisen, kun se on lapsen ja perheen etujen mukaista 🙂

Linkit

Naisteekkareiden tekemä haastattelu osittaisesta vanhempainvapaasta

MiBin edunvalvontaohjelma 

Maijan uratarina 

Tweet about this on TwitterShare on Facebook37

1 Comment. Leave new

Itselläni on hyvin samantyyppinen kokemus osittaisen vanhempainvapaan käytöstä n.6 vuoden takaa. Tämä vanhempainvapaan muoto vaikutti todella loistavalta vaihtoehdolta ja sitä se olikin, siitäkin huolimatta että eteen tuli ongelmia ja piti itse tulla expertiksi aihepiirin lainsäädännöstä ja Kelan kanssa toimimisessa.

Olin työstä pois täysin yhteensä nelisen kuukautta ja palasin 50% töihin lapsen ollessa n. 3kk ikäinen. Lapsi oli täysimetetty ja täysin äidinmaidolla ruokittu n. puolivuotiaaksi. Työpäiväaamut alkoivat maidon pumppauksella. Puolison vuorotyön vuoksi omat työpäiväni ja työaikani sovittiin miehen työvuorolistojen mukaan. Tämä työ-äitiys-yhdistelmä oli todellakin sellainen että ”sain kaiken”, sekä mahdollisuuden olla työssä ja osa-aikaisen työskentelyn takia varmastikin olin tehokkaampi, jaksavampi ja motivoituneempi. Samalla sain olla se äiti lapselleni ja toteuttaa lapsen parhaan sekä ruokinnan, läheisyyden – molempiin vanhempiin, kuten halusin. Töissä ollessa olin vapaalla lapsiarjesta, kotona lapsen kanssa taas vapaalla töistä. Tällaisella järjestelyllä jaksoin hienosti vielä pitkään vanhempainvapaajakson jälkeen hyödyntäen lomapäiviä, ilman että olisin ollut varsinaisen loman tarpeessa.

Ongelmaton tämä järjestely ei tosin ollut, sillä putosimme jo hyvin alkuun työsopimus- ja osittaista vanhempainvapaata koskevien lakien sudenkuoppiin epäonnisten sattumien vuoksi ja koko järjestely joutui osaltamme vaakalaudalle. Sinnikkyydellä ja asioihin perinpohjin perehtymisellä tilanteesta kuitenkin selvittiin, enkä tekisi mitään toisin. Osittainen vanhempainvapaa on mielestäni mitä loistavin malli, jonka käyttämistä suosittelen lämpimästi. Kun tämän hyödyntäminen yleistyisi, niin varmasti se myös helpottuisi ja olisi ongelmattomampi isommalle joukolle. Kannatan kuitenkin sitä että perheillä olisi mahdollisimman monipuoliset ja joustavat tavat jakaa vanhempainvapaat oman perheen tarpeiden mukaan ilman että väkisin pakotetaan tiettyyn muottiin. Asenteet ja toimintakulttuurit muuttuvat tosiaan hitaasti, mutta Kelan selvitystenkin mukaan etunenässä koulutetumman väestön kautta perhevapaiden käytönkin osalta.

-Toinen DI-äiti

Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ratkaise alla näkyvä laskutoimitus lähettääksesi kommentin *