Isät eivät pidä pitkiä perhevapaita. Näin kertovat tilastot, media ja mututuntuma. No entäs ne, jotka pitävät, miltä tuntui ja mitä jäi käteen?
Haastattelin lähipiirini isähenkilöä, Jounia, jolla on kaksi lasta, 8-vuotias esikoinen ja 2-vuotias kuopus. Jouni on pitänyt verrattain paljon perhevapaita, yhteensä 1,5 vuotta. Näihin perhevapaisiin on kuulunut isyysvapaat, isäkuukausi ja hoitovapaat sekä muita lomia. Esikoisen syntymän jälkeen Jouni vietti yhteensä kaksi kuukautta kotona ja palasi sitten vuodeksi töihin puolison jäädessä kotiin vanhempainvapaan ajaksi. Tämän jälkeen vaihdettiin rooleja. Isä jäi 1-vuotiaan kanssa reiluksi puoleksi vuodeksi kotiin. Lapsen ollessa puolitoistavuotias, vanhemmat jakoivat lapsen hoidon vuoden ajan työaikajärjestelyjen turvin. Kun lapsi oli 2,5-vuotias, perhe muutti ulkomaille reiluksi puoleksi vuodeksi, jonka aikana Jouni oli hoitovapaalla. Kotiin paluun jälkeen esikoinen meni päiväkotiin ja isä takaisin töihin.
Pitkä perhevapaa on etuoikeus
Jo se, että vapaita saa lastenhoidollisista syistä ylipäätään pitää, on hieno asia ja etuoikeus, sanoo Jouni. Lapsethan on pieniä vain lyhyen hetken, niin kuin sanotaan – vaikka se ei siltä näin ruuhkavuosien keskellä tunnukaan! Toisen lapsen kanssa Jouni piti myös kaikki mahdolliset isyysvapaat vauva-aikana, isäkuukauden puolison pitämän vanhempainvapaan jälkeen ja hoitovapaata kaksi kuukautta, kun lapsi oli yksivuotias.
Jounilla on työpaikka isossa teollisuusyrityksessä, vahvasti miesvaltaisella alalla. Jouni kertoo, että vapaat oli helppo järjestää eikä töissä kommentoitu niitä kummemmin. Pomo kyllä sanoi, kun sai oman lapsen, että nyt hän ymmärtää ja osaa arvostaa sitä, että pidin niin pitkät vapaat. Ne työkaverit, jotka on tulleet isiksi viime aikoina, ovat jo hyvinkin pitäneet perhevapaita ja pidempiäkin aikoja. Ei yleensä puolta vuotta kerralla, mutta esimerkiksi kuukauden vapaita. Osa työkavereista olisi ehkä halunnut olla kotona pidempäänkin, mutta on kokenut, että ei ole varaa. Itse koen oloni etuoikeutetuksi, koska taloudellinen tilanne ei ole ollut este perhevapaita suunnitellessa. Tämä ei ole johtunut niinkään isoista tuloista vaan pienistä menoista.
“”Se on semmoinen pötkylä, joka pitää ruokkia, puhdistaa ja pakata takaisin tuubiin.””
Jouni kertoo, että ensimmäisestä isyysvapaasta jäi lähinnä mieleen yleinen paniikki ja ylisuorittaminen. Koko ajan oli päällä kauheat paineet ja stressi, että kohta vauva inahtaa päiväunilta ja mitä sitten tapahtuu. Säädettiin puolison kanssa koko ajan, että nukkuuko tarpeeksi, nukkuuko liikaa, syökö tarpeeksi ja mitä syö, ja niin edelleen. Pohdittavat asiat eivät loppuneet! Yksivuotiaan kanssa oli jo helpompaa, koska lapsen kanssa pystyi puuhailemaan yhdessä ja lapsi myös nukkui paljon. 2,5-vuotiaan kanssa asuttiin sitten puolestaan ulkomailla, mutta arki oli sielläkin toki samaa. Ilmasto oli parempi, joten oltiin paljon ulkona ja leikkipuistossa. Se, että taaperon kanssa pystyy jo puhumaan, tekee lapsen kanssa kotona olemisesta ihan erilaista. Sehän on vauvan kanssa sellaista, että se on semmoinen pötkylä, joka pitää ruokkia, puhdistaa ja pakata takaisin tuubiin. Kuopuksen kanssa hoitovapailla olemisesta muistan, kun seison bussipysäkillä, oli kauhea meteli, kehä pauhaa vieressä, sataa räntää, vauva huutaa rattaissa ja isompi itkee – vai olinko se minä, joka itkee. Muistan jostain syystä siitä ajasta paljon vähemmän, naurahtaa Jouni.
Yhteiskunnan asenneilmapiirillä on vaikutusta, halusi tai ei
Esikoisen ja kuopuksen hoitoratkaisut järjestettiin eri tavoilla. Esikoinen oli kotihoidossa kolmevuotiaaksi, kuopus puolestaan meni päiväkotiin jo yksivuotiaana. Suurin syy oli siinä, että lasten luonteet olivat niin erilaiset, kertoo Jouni. On kuitenkin myös huomioitava, mikä on kulloinenkin yhteiskunnallinen diskurssi kotihoidon suhteen. Kahdeksan vuotta sitten elettiin enemmän sitä kantoliina-perhepeti-vanhemmuutta. Muna vai kana, vaikea sanoa. Yhteiskunnallinen asenneilmapiiri vaikuttaa yllättävän paljon, vaikkei sitä itse tajuakaan.
Mitään en kuitenkaan tekisi eri tavalla, Jouni toteaa. Oma vanhemmuus on ehtinyt muuttua ja ajatukset oman isän roolin suhteen kehittyä kotona ollessa, mutta yhtä tärkeää on se, että perhevapaiden pitäminen on mahdollistanut meille nimenomaan perheenä paljon sellaista, joka muutoin olisi ollut hankala järjestää. Puoliso on päässyt rauhassa mahdollistamaan omia uratavoitteitaan, kykenimme toteuttamaan haaveen ulkomailla asumisesta ja tämän lisäksi viettämään pitkiä aikoja sukulaisvierailuilla. Muita kanssaisiä ja -äitejä kannustaisin käyttämään perhevapaita monipuolisesti ja mahdollisuuksien mukaan olemaan kotona lasten kanssa myös eri ikävaiheissa.
Positiivista puhetta isien perhevapaista
Miten teidän perheessänne jaetaan perhevapaat? Oletteko pohtineet perhevapaiden taloudellisia tai muita vaikutuksia? Mothers in Business MiB ry, Väestöliitto ja Miessakit järjestävät syksyn aikana kaikille avoimia Positiivista puhetta isien perhevapaista -tapahtumia eri paikkakunnilla yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa.
Tapahtumissa pureudutaan siihen, miksi perhevapaita kannattaa jakaa molempien vanhempien kesken. Mukana olevat yritykset kertovat perheystävällisistä käytännöistään.
Seuraavaksi kiertue suuntaa Tampereelle 26.11. (mukana Gofore).
Lisätietoja ja ilmoittautuminen:
Tampereen tapahtumasta saat lisätietoja tästä, vielä ehdit ilmoittautua mukaan!
Teksti: Ronja Iso-Heiko, MiBin sisällöntuottaja
Kuvat: Pixabay
