Heli Nikula, Fennovoiman vt. viestintäjohtaja, kulkee lähes päivittäin Lahdesta Helsinkiin töihin. Työmatka kestää kaksi tuntia suuntaansa. Työnantajan luottamus, joustavuus ja perheen tuki ovat olleet korvaamaton voimanlähde Helille tässä yhtälössä.
Kun Heli aloitti uudessa työtehtävässä Fennovoimalla, hän odotti nyt jo 4-vuotiasta tytärtään. Raskaus oli vanhemmille iloinen yllätys, mutta tuli heidän tietoonsa kesken rekrytointiprosessin. Mielenkiintoinen pesti veti kuitenkin puoleensa, ja Heli tuli valituksi. Siitä alkoi pendelöinti kahden paikkakunnan välillä. Reilun viiden kuukauden mittaisen äitiysloman jälkeen Heli palasi töihin ja hänen puolisonsa jäi kotiin hoitamaan lasta.
“Tilanteeni on erinomainen, sillä puolisoni työ mahdollistaa lapsen viemiset ja hakemiset päiväkodista.”
Heli asuu perheensä kanssa Lahdessa ja myöntää, että hänellä oli alkuun epäilyksiä sen suhteen, miten matkustaminen Helsinkiin järjestyisi. Koko matka ovelta ovelle kestää kaksi tuntia. Autolla ajamisen hän totesi pian rasittavaksi ja liian sitovaksi. Junassa ajan voi sen sijaan käyttää työntekoon, lukemiseen tai lepäämiseen. Heli yleensä lähtee kahdeksan junalla aamulla töihin ja ottaa puoli viiden junan takaisin. Tällöin hän on puoli seitsemältä kotona ja aikaa jää vielä lapsen kanssa oleiluun. Aina lähtö töistä puoli viiden aikaan ei onnistu ja päivät voivat venyä. Pendelöintiinkin kuitenkin sopeutuu, kun työ motivoi ja työyhteisö on hyvä. Heli kokee, että voi jättää käden jäljen prosesseihin ja kehittää asioita työpaikallaan.
Heli toteaa oman tilanteensa olevan erinomainen, sillä hänen puolisonsa työ mahdollistaa lapsen viemiset ja hakemiset päiväkodista. Tytär meni päiväkotiin 1,5-vuotiaana oltuaan lähes vuoden isovanhempien hoidossa. Päiväkodin ensimmäiset kuusi kuukautta olivat rankkaa aikaa, sillä tuntui, että aina joku perheenjäsenestä oli sairaana. Tässäkin läheisten apu mahdollisti arjen pyörittämisen.
Heli yrittää pitää kuukausittain etäpäiviä ja työskennellä kotoa käsin. Matkustaminen asettaa aikarajat ja vaatii palautumista, joten etäpäivä tuntuu usein suorastaan ylelliseltä. Heli on aina ollut myös innokas liikkuja ja yrittää pitää huolta energiatasoistaan urheilemalla. Yhtälössä, jossa on pieni lapsi ja pitkä työmatka, Heli tekee ”hapuilevia” ja samalla tehokkaita treenejä eli ottaa aikaa silloin ja sen verran kuin sitä on. Sama koskee käytännössä muitakin harrastuksia, kun lapsi on vielä pieni.
”Kun haluaa joitain asioita, ne yleensä järjestyvät.”
Työ- ja vapaa-ajan rytmistä on puhuttu Helin kotona. Hänen puolisolla on sellainen työ ja työajat, jotka antavat Helille vapautta. Isovanhempien tuki on myös ollut avuksi. Vapaa-ajallakin pitää miettiä, mitä oikeasti haluaa tehdä ja delegoida siihen aikaa. On selvää, että joku tekeminen jää vähemmälle tai kokonaan pois tai tekeminen voi olla kausiluonteista. Joskus tuntuu, että vuorokauden tunnit loppuvat kesken ja kaipaa enemmän aikaa jollekin konkreettiselle asialle, kuten enemmän aikaa harrastaa, viettää puolison tai perheen kanssa. Aikakäsite on äitiyden myötä muuttunut – kaikessa on enemmän tekemisen meininkiä. Lopulta, asiat ovat vain loksahtaneet paikoilleen.
”Tekemisessä on tärkeätä saavuttaa riittävän hyvä taso!”
Työnantaja ei ole tukenut Helin matkustamista rahallisesti, mutta omaa ymmärtäväisen ja joustavan asenteen. Tärkeinä on ollut se, että työmatkoja on voinut hyödyntää työntekoon. Esimiehen osalta löytyy luottamus tekemiseen ja kannustus etätyöpäivien pitämiseen – työnantaja ymmärtää, että pitkät matkat myös rasittavat. Joskus joutuu käymään vaikkapa neuvolassa, jolloin etäpäivä helpottaa. Tekemisessä on myös tärkeätä saavuttaa riittävän hyvä taso. Kunnianhimo, sisu ja perheen tuki vievät kyllä eteenpäin. Peruspilareiden ollessa kunnossa, pitää tavoitella unelmiaan välimatkoista huolimatta. Tulevaisuudessa työn tekemisen tavat ja paikat tulevat muuttumaan ja on itsestään selvää, että tietotyötä voi tehdä siellä missä olet. Heli toivoo, että työpaikoilla tarvitsisi yhä vähemmän neuvotella etätyömahdollisuuksista.
”Jokaisen elämässä on myös aina niitä ihmisiä, jotka avaavat sinulle ovia ja työntävät kipurajojesi yli.”
Lapsi ei ole estänyt Heliä etenemästä urallaan eteenpäin, ja hän toivoo että se ei estäisi ketään. Paljon on kiinni asenteestaan, mutta jokaisen elämässä on myös aina niitä ihmisiä, jotka avaavat sinulle ovia ja työntävät sinua eteenpäin. Heli uskoo, että ihminen saa mitä tavoittelee, mutta parhaimmat asiat eivät tule yksin tekemällä. Tarvitaan esimiehen sparrausta, tiimin yhteistyötä sekä perheen tukea.
Teksti: Olessia Manner, MiBin markkinointi- ja viestintätiimin sisällöntuottaja sekä Fennovoima Oy:n lakimies
Kuva: Fennovoima Oy
