Kuinka huoltaa rakkautta ruuhkavuosissa

 

Kysy parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista

Nyt sinulla olisi mahdollisuus kysyä sinua pohdituttavista asioista liittyen parisuhteeseen, seksuaalisuuteen, (sekundaariseen) lapsettomuuteen ja sen vaikutuksesta parisuhteeseen, tai esimerkiksi kokemukseen sukupuolesta.

Seksuaalineuvojaopiskelija vastaa kysymykseesi. Hän haluaa auttaa erityisesti ruuhkavuosissa eläviä pariskuntia löytämään keinoja parisuhteen ja seksuaalisuuden ylläpitämiseksi elämäntilanteessa, johon liittyy vaatimuksia monelta eri taholta, paineita ajankäytöstä, kiirettä ja väsymystä. Hänen tavoitteenaan on auttaa yksittäisiä henkilöitä/ pareja löytämään seksuaalisuus haastavassa elämäntilanteessa ennen kaikkea kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämäniloa tukevana voimavarana.

Käsittelemme kysymykset luottamuksellisesti ja saat kysymykseesi henkilökohtaisen vastauksen. Kysymykset anonymisoidaan ja yleisimpiin kysymykseen koostetaan valmiit vastaukset, jotka jaamme teidän kaikkien avuksenne. Lähetä kysymyksesi sähköpostiosoitteeseen: rakkauttaruuhkavuosissa@gmail.com

 

justin-groep-662280-unsplash-1.jpg

 

Hukkuuko parisuhteesi ruuhkavuosissa?

Muutama vuosi sitten havahduin. Ystäväperheeni, jotka olivat juuri ohittaneet rankimman pikkulapsivaiheen, alkoivat erota. Juuri sellaiset pariskunnat, joista ”ei olisi ikinä uskonut”. Tilastot pikkulapsiperheiden eroista alkoivat toisin sanoen muuttua lihaksi lähipiirissäni, jossa yhdessä suunnassa kuiskittiin työpaikkaihastuksista ja toisessa salasuhteista. Taustalla ainakin osassa tapauksissa tuntui olevan tunne siitä, etteivät omat tarpeet parisuhteessa olleet tulleet kohdatuiksi. Timanttisinta uudessa suhteessa tuntui puolestaan olevan se, että uusi tuttavuus näki ja kohteli vihdoinkin naisena/miehenä – näin kärjistetysti.

 

Kaikki vanhemmat tunnistanevat lapsiperheille tyypilliset haasteet: väsymyksen, loputtomat kotityöt, hermosoluja venyttävät itkupotkut ja ennen kaikkea sen, että kaikki aika tuntuu uppoavan elämän velvollisuuksiin. Joskus pikkulapsiajan haasteet pääsevät nakertamaan lähtökohtaisesti onnistuneistakin aineksista kootun parisuhteen palasiksi ilman, että kaikessa kiireessä ehtii tätä edes huomata. Se, mistä empiiristen havaintojeni pohjalta tingitään, on yhdessäolo kumppanin kanssa ilman arjen velvoitteita. Parisuhteen ja yhdessäolon oletetaan ja toivotaan pyörivän kaiken muun ohessa ikään kuin itsestään.

On selvää, että lapset muuttavat parisuhdetta ehkä kaikista muutoksista eniten, kuten nyt elämää ylipäätäänkin. Kuulen usein, että parisuhde voi odottaa muutaman vuoden lasten ollessa pieniä. Mutta voiko? Jos tunneyhteyttä ylläpitävät arkiset hellyydenosoitukset, kuten halaukset ja suukot sekä kauniit ja kannustavat sanat, toiselle jäävät pois, muuttuuko toinen vain apukädeksi arjessa? Kun aikaa kuluu, voi yhteyden uudelleen löytäminen olla paljon haastavampaa kuin oli kuvitellutkaan.

 

Vanhempien suhde on lasten koti

Parhaimmillaan parisuhde auttaa jaksamaan kiireistä elämänvaihetta. Toisen kosketus ja seksi toimivat elämäniloa ja nautintoa lisäävinä voimavaroina rankkoina päivinä.

Lapset nauttivat ja kokevat turvallisuutta, kun vanhemmat jakavat toisilleen arkisia hellyydenosoituksia. Vanhempien suhde värittää usein kaikista voimakkaimmin kodin tunneilmapiiriä ja välittää kaikista väkevimmän esimerkin parisuhteesta. On turhaa opettaa lapsille toisten kunnioittamista ja tunteista puhumista, jos itse näyttää toista esimerkkiä. En tarkoita riidatonta suhdetta – tarkoitan suhdetta, jossa toinen kohdataan kumppanina, ei pelkästään lasten toisena vanhempana.

 

Parisuhteen pelastusoperaatio

a) Parisuhteen päivitys

Ehdotukseni parisuhteen huoltoon on mitä yksinkertaisin, tosin usein helpommin sanottu kuin tehty: käykää avoin parisuhteen päivityskeskustelu siitä, mitä teille kuuluu parina tällä hetkellä. Jo ajatus keskustelusta saattaa olla uuvuttava, jopa pelottava, mutta jos ette ole hetkeen puhuneet parisuhteestanne, voivat löydökset olla kullanarvoisia juuri nyt. Usein oletamme, että tiedämme mitä meille kaikista läheisin ihminen ajattelee ja haluaa, mutta elämäntilanteen muuttuessa, mistä tiedämme, että näin on? Onko sinulla sellaisia toiveita tai ajatuksia, joita kumppanisi ei osaa lukea, vaikka kuinka vihjailet ja toivot? Aivan. Useimmilla meistä on.

Mistä sitten aloittaa säikyttämättä tai uuvuttamatta toista heti kättelyssä? Voit aloittaa keskustelun summaamalla tilanteen, jossa elätte. Esimerkiksi näin:

  • Nyt kun meistä on tullut vanhempia, olen miettinyt, mitä meille kuuluu parina.

  • Emme ole nukkuneet kunnolla puoleen vuoteen, mutta minulla on ikävä meitä.

  • Synnytyksestä palautuminen kesti odotettua pidempään, ja mietin, miten seksielämämme sujuu jatkossa.

Te tiedätte kipukohtanne parhaiten, mutta tässä ehdotuksiani keskustelun jatkoksi:

  • Kertokaa, mitä toivotte suhteeltanne tässä elämäntilanteessa, mikä on tällä hetkellä ylipäätään mahdollista? Kaipaatko esimerkiksi kainaloa ja halausta rankan päivän jälkeen? Kaipaatko sen sanoittamista, että olet muutakin kuin äiti tai isä? Vai kaipaatko ensisijaisesti hetkiä, jolloin voitte jutella ilman keskeytyksiä, ja miten sellaista aikaa saataisiin järjestymään?

  • Oletteko tyytyväisiä seksielämäänne? Milloin se on mahdollista ja miten sille järjestetään aikaa ja tilaa? Haluaako jompikumpi enemmän kuin toinen? Mikä on kompromissiratkaisu, johon molemmat ovat tyytyväisiä ja jossa kummankin tarpeet huomioidaan, mutta kenenkään rajoja ei ylitetä?

b) Yhteisen ajan turvaaminen

Yhteinen aika, tai oikeastaan sen puute, nousee usein keskiöön parisuhteen vaalimisesta puhuttaessa. Voi myös olla, että iholla kiinni olevat lapsukaiset täyttävät ja tyhjentävät kaikki tarpeet jakaa ja vastaanottaa hellyyttä. Ajatus siitä, että vielä pitäisi jaksaa helliä puolisoakin, voi olla uuvuttava ja tuntua yhdeltä velvollisuudelta satojen muiden joukossa.

Mistä aikaa voi riipiä lisää?

  • Mitä jos joku kerta jättäisit kotityöt sikseen, kun lapset ovat menneet nukkumaan? Jos söisitte yhdessä iltapalaa tai katsoisitte sylikkäin lempisarjaa? Hyödynnättekö pikkukakkosajan? Entä päiväunet? Ajan hyödyntämisen ei tarvitse tarkoittaa makuuhuoneeseen ryntäämistä, vaan esimerkiksi viinilasin tai jäätelön nauttimista yhdessä tai hartiahieronnan antamista ja saamista.

  • Mitäpä, jos et menisikään yhtä aikaa nukkumaan vauvan kanssa? Tai nousisit, kun vauva on nukahtanut? Tiedän, että väsymys painaa, mutta valvominen esimerkiksi tunti pidempään kerran viikossa tai kahdessa on sekin jotain. Väsyneitä ollaan muutenkin.

  • Uskalla hyödyntää hoitoapua, jos sitä on tarjolla. Niele ylpeytesi, yksin ei tarvitse pärjätä. Siitä harvoin saa edes kiitosta. Jos isovanhemmat asuvat lähellä, mutta heidän kompetenssissa vauvanhoidossa ovat pahoin ruostuneet, mieti, pärjäisivätkö he esimerkiksi aamulla tai päivällä pienen kanssa paremmin kuin illalla? Löytyisikö hoitajaehdokas muusta lähipiiristä tai esimerkiksi MLL:sta? Tai olisiko mahdollista etsiä vakiohoitaja yhdessä toisen perheen kanssa?

Investointeja kyllä, mutta jo muutama tunti yhteistä irtiottoa säännöllisesti riittää. Ja mikä tärkeintä, yhteisestä ajasta ei saa ottaa suorituspaineita. Ei haittaa, vaikka ette yhteisen hetken jälkeen ole kuin vastarakastuneet. Jos juuri maksoitte lastenhoitajalle ja yhteisellä lenkillä ei tule mitään järkevää sanottavaa mieleen, älä hermostu. Jos yhteisellä ajalla tulee riita, antaa tulla. Se oli kytemässä muutenkin. Juuri yhteisten hetkien säännöllisyys vähentää painetta kokea ilotulituksia pitkään odotetulla hetkellä. Lähtökohtaisesti tärkeää on se, että saatte sanoa sanottavanne toiselle ilman pelkoa siitä, että yksivuotias syö samaan aikaan pikkulegoja. Pitämällä kiinni näistä pienistä ja lyhyistäkin hetkistä ette kadota toisianne äiti/isä-maahan. Joku kerta sanottekin toisillenne jotain todella merkityksellistä, mikä vahvistaa teitä.

Tärkeää on myös olla lähekkäin ja koskea, sillä myös aikuiset tarvitsevat lasten lailla ihokontaktia. Lapsiperhearjessa on huomattavasti enemmän tilaa ja aikaa halaamiseen kuin spontaaniin seksiin, mutta arkiset eleet pitävät siltaa yllä tyydyttävään seksielämään, vuorovaikutuslajeista intiimeimpään.

Entä jos puoliso ei halaa eikä kehu? Kokeile sinä ensin.

Kirjoittaja on 38-vuotias seksuaalineuvojaopiskelija, jolla on 4-vuotias lapsi ja vauva, ja jonka perheessä riidellään vastoin kaikkia kultaisia oppeja, mutta pyydetään isoon ääneen ja näyttävästi anteeksi.

Kuva: Justin Groep, Unsplash