Kuka leikkisi äidin kanssa?

Lapsena se oli helppoa, ystävystyminen siis. Koulussa, harrastuksissa ja kotipihassa törmäsi luontevasti ja jatkuvasti kaiken ikäisiin ja kaikenlaisiin lapsiin, joiden kanssa ei välttämättä ollut ensin mitään muuta yhteistä kuin jaettu tila. Kuitenkin näistä kohtaamisista syntyi ystävyys- ja kaverisuhteita, joista osa on hengissä vielä tänäkin päivänä.

Hetket hiekkalaatikolla ja keinuissa ovat nyt vaihtuneet aikuisten maailmaan, missä ystävyyssuhteiden rakentaminen voi olla toisinaan vaikeaa. Opiskeluaikana “meidän jengi” saattoi muodostua löyhästi erilaisten illanistujaisten varaan, mutta kun jokainen valmistui omaan tahtiinsa, muutti työn perässä minne sattui ja perusti perheen, ei sitä yhteistä aikaa tai säveltä enää löytynytkään.

Varsinkin lapsen tultua huomasi, miten pikku hiljaa ystävyyssuhteiden ylläpito jäi vähemmälle ja rajoittui lähinnä pitkiin yöllisiin viestittelyihin muiden väsyneiden yökukkujien kanssa. “Valvotaanko teillä? Täällä huuto jatkunut nyt pari tuntia.” “Joo, täällä kukutaan. Löytyi taas uusi allergeeni.” Ihanaa vertaistukea siis löytyi, mutta ystävyyden sisältö oli muuttunut ja moni ystävä jäi matkan varrelle, kun oma arki pyöri minuuttiaikataululla akselilla koti-työ-päiväkoti-kauppa.

Suurin osa meistä on kuitenkin hyvin sosiaalisia eläimiä. Kaipaamme arkeen samanhenkisiä tovereita ja “perheen”, johon kuulua. Mutta kun elämä heittelee eikä suinkaan aina kohtele meitä kovin nätisti, syntyy monelle yllättäen uusi aikuisuuden ongelma: mistä löytää itselleen uusia ystäviä?

“Vihdoin, vihdoin meillä on yhdistys, joka ajaa työstään ja työelämästä innostuvien äitien asiaa. Samalla tietenkin myös perheiden ja isien asemaa, koska uskon, että tasa-arvoisemmasta työ- ja perhe-elämästä hyötyvät ihan kaikki.”

“Yhteisöllisyys ja verkostoituminen samanhenkisten äitien kanssa”

Löydä oma heimosi - siellä se jossain luuraa

Itse olen aina ollut järkyttävän huono jutustelemaan hiekkalaatikon reunalla istuvien äitien kanssa. Mieluummin annan lapsen temmeltää ja luen vaikka kirjaa toisella silmällä.

Jostain syystä tutustuminen ei vain ole ollut luontevaa, vaikka olen näin varmasti menettänyt monia kiinnostavia tuttavuuksia. Ja jälkikäteen pahoitteluni kaikille, jotka ovat kokeneet umpimielisyyteni kylmyytenä tai epäsosiaalisuutena. Vika ei ollut teissä, vaan minussa. Ilman viitekehystä en vain ole osannut tehdä tuttavuutta ja tiedän, etten taatusti ole tässä lajissa ainoa.

“MiBin on minulle henkinen koti äitiyden kiipeilytelineessä. Eli vinkkejä, apua, vertaistukea, kannustusta, "lempeää tuuppimista", tukea saa tämän kautta.
Ja en keksi mitään muuta väylää, missä näin monipuolisesti pääsee tutustumaan eri aloilla työskentelevien ihmisten kanssa eli se verkostoituminen.”

En siis löytänyt heimoani hiekkalaatikolta ja kun työpaikkani muovautui hyvin miesvoittoiseksi (noin 20/3, jälkimmäinen luku kuvaa naisten määrää), kaipasin ympärilleni naisia.

Tiesin vanhojen työkavereideni kuuluneen MiBiin ja olin nähnyt Facebookin feedissä silloin tällöin vilahduksia MiBistä, mutta kuvittelin, että kuuluakseen MiBiin täytyy olla ekonomi, kauppatieteilijä tai muu vastaava uratykki matkalla kohti yritysmaailman huippua. Käsi pystyyn, moniko teistä kuvittelee niin tälläkin hetkellä?

En edes muista, mikä johti siihen, että päätin tutustua aiheeseen vähän enemmän. Luin muistaakseni blogeja, joista päättelin, että ehkä tässä kuitenkin on jotain, mikä sopisi myös minulle…

Muistan ensimmäisen tapahtuman, johon uskaltauduin ja ennen kaikkea sen, kuinka iloinen olin sen jälkeen! Samankaltaisten naisverkosto oli koko ajan ollut siinä ihan ulottuvilla! Keskustelu oli vilkasta ja mielenkiintoista ja naisia oli paikalla monelta eri alalta. Sellaiseen verkostoitumiseen tai näkökulmien vaihtoon ei olisi ollut mahdollisuutta monessakaan muussa tilanteensa, sillä esimerkiksi työtapahtumiin kerääntyy yleensä keskitetysti tietyn alan edustajia. Ja aktiiviksi ryhtyminen on syventänyt verkostoitumista entisestään.

Jos sinä olet etsimässä kaltaisiasi tai uusia ystäviä ja mietit, saattaisiko MiBissä olla potentiaalia, tule rohkeasti mukaan! Saat heimollisen naisia, joiden kanssa luot uuden verkoston itsellesi ja samalla pääset kehittämään itseäsi riippumatta siitä, missä elämäntilanteessa olet.

Tästä pääset alkuun: www.mothersinbusiness.fi/liityjaseneksi.

Hyvää ystävänpäiväviikkoa!

“Tämän yhdistyksen olemassaolo on vapauttanut keskustelun uraäitiydestä olemaan jotakin normaalia ihmeellisen sijaan. Karkottaa siis sitä negatiivista stigmaa mikä tuohon uraäiti termiin liittyy (mitä siis itsekin vieroksun). Ilman Mibiäkin olisin valinnut uran ja perheen mutta nyt olen saanut ympärilleni joukon ihmisiä, jotka ovat tehneet samoin ja massassa on se ihmeellinen voima, että asenteetkin alkavat muuttua.”

Teksti: Laura Kyllönen, sisällöntuottaja finanssialalla sekä MiBin Markkinointi- ja viestintätiimin Content Lead Sisältötiimissä.

Sitaatit vuoden 2018 jäsenkyselystä vastauksia kysymykseen “Mikä MiBissä on parasta?”