Vanhempien riittämättömyyden tunteet

Tiivistelmä Milla Sinnemäen ohjeista (Väestöliitto) sekä MiBiläisten vertaistuesta chatti-ikkunasta poimittuna. Webinaari aiheesta pidettiin 22.10. ja tallenne on katsottavissa täällä.

Tärkeisiin asioihin keskittyminen, mieti asioiden mittasuhteet:
1) elintärkeä
2) omalle perheelle tärkeät arvot
3) ei-tärkeät

”Pitäisi”-ajatusten kyseenalaistaminen
- Haluaisinko? Mikä estää? Miksi pitäisi?
- Ehdottomuuden välttäminen
- Vanhemmuudessa on melko vähän elintärkeitä asioita, maailma ei ole mustavalkoinen
- Kaikesta voi selvitä
- Aikuisesta ei usein näe milloin oppinut kuivaksi tai puhumaan.
- Mitä asioita voisi jättää tekemättä / vähentää / tehdä huonommin / tehdä toisin?

Luota itseesi.
- Ystävien, sukulaisten, somevaikuttajien, toimittajien tai asiantuntijoiden neuvoja ei tarvitse kuunnella tai noudattaa
- Somea, perinteistä mediaa ja asiantuntijoita voi seurata vähemmän. Etsi tietoa ja neuvoja vain silloin kun itsellä on niille tarvetta.
- Kaikilla on oikeus valita rohkeasti omat tavat. Hyväksy myös muiden vanhempien erilaisten valinnat.
- Itsemyötätunto ja myötätunto muita vanhempia (myös omaa puolisoa!) kohtaan
- Armollisuus, kiittäminen & kehuminen
- Vertaistuki ja omista tunteista keskustelu ystävän tai sukulaisen kanssa

Chattikeskustelusta poimittua: 

Miten sitä muistaisi arjessa olla armollinen ja myötätuntoinen itseään kohtaan = yksi suurimmista haasteista <3 

Perfektionismi on myös erinomaista lääkettä riittämättömyyden tunteen ruokkimiselle :(

Sisarusten tasapuolinen huomioiminen
“Meillä kolme alle 10v. lasta, Nuorin on hyvin voimakastahtoinen ja vaatii huomiota. Miten jakaa aikaa myös vanhemmille sisaruksille ilman että pienin määrää jatkuvasti tahdin?”

“Miten toimia kun haastava refluksi ja allergikko vauva on kohtuuttomasti kiinni äidissä ja esikoinen selvästi kärsii tästä. Tukiverkoston heikkous ei mahdollista joka päivä omaa aikaa äidille ja esikoiselle ja tarve selvästi on päivittäiseen yhdessä oloon.”

  • Lukusuositus: Kristin Neff, Itsemyötätunto

  • Voimaperheet-koulutukseen (neuvolan kautta), suosittelen lämpimästi jos tilaisuus tarjoutuu

  • Itselläni on kohta 2 ja 4 vuotiaat tytöt. Kun pienempi oli vauva, olin paljon yksin heidän kanssaan, eikä tukiverkostoa juuri ollut. yritin osallistaa vanhempaa vauvan hoitoon.. vaippaa vaihdettaessa sai tupsuttaa talkkia tai pyyhkiä pukluja, antaa naksuja syötäväksi, laittaa peittoa päälle tms.. milloin mitäkin. vaikka vauva vaati paljon huomiota, yritin samalla huomioida myös vanhemman. Rankkaa se oli, mutta selvisin. Tsemppiä!

  • Muuttaa toistuvaa tilannetta niin, että itse voi olla siinä rauhallinen ja se on miellyttävä.

  • Mä luovuin omista huoneista ja siirsin kerrossängyn mun sängyn viereen, kun selvästi kaipasi äitiä lähelle niin helpotti heti <3 väliaikaista nää on aina kaikki.

  • Meillä 3v ja 6v joista kumpikin erittäin vahvaluonteisia ja helposti "leimahtavia". Ristiriitatilanteissa on havaittu hyväksi, että heti ei tarvitse olla valmis puimaan asiaa, vaan usein hetken omissa oloissa olo (itse kullakin) tekee tehtävänsä ja asian selvittäminen ja toisen näkökulman ymmärtäminen on sen jälkeen huomattavasti helpompaa. Lapset osaavat jo sanoa, että "en ole vielä valmis sopimaan, vaan haluan olla hetken yksin".

  • Nukkumaanmeno on ollut meille haastavaa. Kaikkia hermostuttaa kun asiat eivät tapahdu äidille riittävän nopeasti ja lapselle riittävän hitaasti. Jossain vaiheessa huomasin, että helpottaa kaikkia kun hampaat on pesty menen itse köllöttämään lapsen sänkyyn odottamaan häntä. Kuuntelen kirjaa tai musiikkia ja sanon että luetaan iltasatu kun tulet. Lapsi vaihtaa yöpuvun ja tulee sänkyyn kun on valmis. Minä olen rauhallisempi. Lapsi toimii nopeammin kun en ole kokoajan kiirehtimässä.

“Miten puhua 2,5-vuotiaalle esikoiselle, joka on päiväkodissa, että nyt äiti on pienen vauvan kanssa kotona? Esikoinen ei protestoi päiväkotiin menoa, mutta aistin, että tämä häntä häiritsee. Vielä ei ole mahdollista olla enemmän esikoisen kanssa kotona, koska yöt ovat hankalia vauvan kanssa.”

  • Meillä selitettiin että vauva ei pääse vielä pk:hon vaikka haluaisi. Ja tätä jatkettiin niin että kun oli pikkusisaren aika mennä myös, hän odotti sitä kuin kuuta nousevaa 

Vanhemmuuden ja työn yhdistäminen
“Lapset 2,5v ja 4,5v, siirtyvät osa-aikaisesta kokoaikaiseen hoitoon marraskuun alusta, kun aloitan työt. Olen ollut kotona 4,5 vuotta. Vinkkejä työssäkäynnin ja perheen pyörityksen yhdistämiseen?

  • Siivous vähemmän ja tarvittaessa valmisruoka tai Wolt ;)

  • Täältä ainakin lämmin suositus ruoan verkkokaupoille :)

  • Keskustelu myös mahdollisen puolison kanssa uudesta arjesta ja muutoksista ja siitä, miten vaikuttaa ja miltä ne tuntuu :)

  • Meal preppausta viikonloppuna - on ihan ok syödä samaa ruokaa vaikka kolmena päivämä peräkkäin ;)

  • Meillä tehdään viikonloppuna paljon ruokaa pakastimeen ja viikolla syödään tarvittaessa myös eineksiä. Kun tekee ruokia pareittain, on aina eri ruokaa lounaalle ja päivälliselle.

  • Ja joku raja, esim meillä klo 19 jälkeen äiti ei todellakaan kokkaa enää, sitten alkaa itsepalvelu.

  • Kukaan ei myöskään kuole, jos joskus jää salaatti tekemättä tai on vaikka pakastevihannekset tuomassa väriä lautaselle :D

  • kaverilta opin aikoinaan miten pääsee aamulla tehokkaasti liikkeelle: lapsille ulkovaatteet ja villahaalarit, kengät, hanskat, pipot yms. kaikki valmiiksi eteiseen lattialle selkeästi lajiteltuna ja odottamaan siten että lapset pääsee sujahtamaan niihin helposti. Tämä on ollut ihan kullanarvoinen keino meidän aamukiirettä helpottamaan! 

  • Päiväkotiin lähteminen sujui meillä heikosti ja olimme usein myöhässä. Sitten mies keksi ehdottaa kolmevuotiaalle, että jos aamutoimet tehdään reippaasti, hän saa juuri ennen lähtöä katsoa 5 min jakson lastenohjelmaa. Kertaakaan ei ole jäänyt jakso katsomatta, ja nykyään päästään lähtemään jopa 8 min aiemmin kuin ennen.

  • meillä oli miehen kanssa sovittu, että toinen vie lapset aamulla ja toinen hakee. Selkeä rytmi helpotti myös oman päivän suunnittelua. Toki aina joustettiin, jos toisella oli poikkeavaa menoa.

  • Meidän perheessä on myös näin, että lasten ja miehen kiukuttelu (ja omankin) on paljon vähemmän, jos ne ovat syöneet. Ennen sitä ei tarvitse edes alkaa keskustella ;)

Olisiko jollain vinkkiä, millä saa huonosti heräävät lapset arkiaamuina ylös?

  • Meillä kolmevuotias herää tosi hitaasti. Koska nousta tarvitsee klo 7, herätän hänet 6.45 ja annan aikaa saada silmät auki. Istun välillä vieressä ja käyn välillä valmistelemassa hänelle aamuomenaa ja -maitoa - ja palaan sitten varmistamaan, että kaveri ei ole nukahtanut uudelleen. 

  • Meillä lapsi heräsi tv-ohjelmaan, mutta kyllä se kesti. On edelleenkin todella vaikea herätä. Koira auttaa myös kun sille ei suututa ;)

  • miksi se onkin niin, että arkena ei ole mikään hoppu herätä, mutta heti kun on vkl tai muu vapaa, niin sitten kyllä herätään arkea aiemmin..? :D

  • Meillä on lapsella sarastusvalo auttamassa heräämään

“Välillä tuntuu että vaikka tekee kaikkea näiden vinkkien mukaisesti, SILTI aika ja jaksaminen ei vaan millään riitä hoitamaan kaikkea. (Meillä käy siivooja, ostetaan valmisruokaa ja tilataan ruokaa jne.) Millä ajalla kukaan työssäkäyvä ehtii ja jaksaa juosta neuvolassa, leikata lasten kynnet, inventoida oikeankokoiset kurahousut, kuljettaa vaihtovaatteita, pakata eväitä, muistaa retkipäivä, ilmoittaa lapset tarhakuvaukseen osallistua vanhempainiltoihin ja hoitaa kaiken määräpäiviin mennessä? :O”

  • Vaatteiden inventointiin: Mies teki minulle excelin, johon luetteloin kaikki tulossa olevat, vielä liian isot vaatteet. Sitten aina hyvissä ajoin ennen kauden vaihtumista tsekkaan, mitä tarvitsee hommata.

  • olen miettinyt usein ihan samaa.. ja miksi 'aina' nämä superäidit esillä? 

  • Asiat heti kalenteriin (ja silti unohtuu…)

  • Meillä aika sama tilanne kuin kysyjällä, en tiedä miten kynsien leikkuu tms. voi laittaa niihin ei-tärkeisiin asioihin...

  • Riittämättömyyden tunnetta lisää myös se, että itse olen ainoa, jonka pitää muistaa neljän ihmisen asiat. Ja auta armias jos jotain unohdat... Mies ei muista lasten asioita eikä usein omiakaan.

  • Mulla on kalenterissa hälytys säännöllisesti kausivaatteiden chekkauksesta ja käytössä lista mitä pitää olla missäkin koossa. Ainut tapa jolla varmistan että lapsella on oikean kokoiset ulkovaatteet.

  • Meillä on viel uusperhe, eli vastuu kaikista äidillä

  • Rima vaan alemmas. Ei tarvitse olla hyvä äiti, hyvä vaimo jne. Se riittää, että olen äiti ja vaimo, esihenkilö jne. Itse ajattelen niin, että fokusoin aikani aina niihin tärkeisiin juttuihin ja ne mitä saan tehdyksi oli ne tärkeimmät. :)

  • Ja vielä mitä tulee kotitöiden tekemiseen, niin jos molemmat perheen aikuiset eivät oo niistä standardeista aina samaa mieltä (mulla on mieheni kanssa erilainen käsitys siisteydestä), niin kannattaa myös muistaa, ettei se oma tapa ja käsitys oo välttämättä ainoa oikea. Joskus se toisenkin "rennompi" suhtautuminen voi olla ihan oikea myös. 

Tukiverkkojen vähyys ja koronan tuomat haasteet

  • Luin LinkedIn:ssa hyvän vinkin, että voi sanoa, että on toinen "commitment" jos pitää vaikka hakea lapset hoidosta. Ja oppia muutenkin sanoa ei.

  • Viime kevään 2kk jakso kun oltiin koko sakki 24/7 kotona oli tosi rankka. Onneksi itselläni on esimies, joka ymmärsi pointin eikä koskaan kyseenalaistanut sitä, jos jouduin kesken päivän "lipsumaan rivistä" ja lähtemään vaikka lasten kanssa ulos.

  • Korona-ajasta: Itse työskentelen yrittäjänä, työhuoneeni on kotona. Kun kolmevuotias saa nuhan, hoidan paljon työsähköposteja puhelimella esimerkiksi ulkoillessa. Ei toki enää ilmojen kylmetessä toimi...

  • Työpaikoilla meillä käytiin myös avoimesti läpi eri tilanteet ja se lisäsi kyllä kaikkien ymmärrystä toisen arkeen. Oli sitten kyse pienlapsiperheistä tai vaikka tilanteista, joissa jonkun tarvitsi auttaa vaikka omia vanhempiaan kaupankäynnissä tms. 

  • Ajattelen aina isompia kokonaisuuksia. Tämäkin koronahässäkkä ei ole elämäni, vaan hetki elämässäni. Poimin arjesta positiiviset jutut ja fokusoin niihin. 

  • Toisaalta korona on myös helpottanut asioita, kun ei "tarvi" käydä jumpassa, tapahtumissa jne vain saa olla kotona ilman huonoa omatuntoa

  • Korona-ajassa (tai muutenkaan), ei kannata olettaa, että työnantaja tai työkaverit osaa lukea ajatuksia. Kannattaa kertoa, miltä asiat tuntuu ja miten ne kokee. En oo tässä itsekään mestari, mutta yritän. Sama pätee kumppanin kanssa arjen jatkuvaan jakamiseen, nyt kun molemmat etätöissä.. 

  • Ja etätyö on myös työ… ei silloin voi kovin paljon siivota tai laittaa ruokaa tai shoppailla tavaroita.

“Just olinkin kysymässä, että onko jollekin muodostunut nyt korona-ajan myötä uusia, omaa hyvinvointia lisääviä rutiineja arkeen tai vapaa-aikaan?”

  • Itselle työpäivä (kotona) alkaa kun nostan kaapista esille muistiinpanot ja muut työhön liittyvät (konetta en voi) ja päätän päivän kun kasaan nämä kaikki pois. on auttanut tuohon työpäivän erottamiseen vapaasta kun on koko ajan kotona. 

  • Päikkärit silloin tällöin.

  • 1Positiivinen omaa hyvinvointia lisäävä jonka korona on tuonut on kävellä lounaalla 20min ulkona. Ruuan syön 10min aikana ja lopun ajan kävelen.

  • Oma päivä alkaa sillä, että vien lapset aamulla hoitoon ja eskariin ja kun tuun kotiin, on mies keittänyt kahvit ja puurot meille valmiiksi <3

  • Auttaa myös jos välillä kuskaa lapset kouluun, vaikka ne osaa itse kävellä. Herään näin kunnolla ja tuntuu tärkeältä kun muuten työ on vain sähköpostitse.

Blogeja, artikkeleita, tietoa ja apua: 

Hyvakysymys.fi/perhepulma

  • Päivystyschat arkisin 9.30-11.30

  • Ajanvarauschat

Parisuhdepuhelin ti ja to 13-15, p. 040 - 679 4770 

Facebook: Vanhempien Vaestoliitto

Tiivistys Kati Vasell.


Mothers in Business on järjestö äideille, jotka ovat kiinnostuneita urastaan. Meidän tavoitteena on tasa-arvo ja naisten työmarkkina-aseman parantaminen. Järjestämme vuosittain satoja tapahtumia, jotka kehittävät ammatillista osaamista ja lisäävät hyvinvointia. Yli neljän tuhannen MiB-äidin joukko takaa vertaistuen ja arvokkaiden verkostojen kasvamisen. Liity jo tänään - rakkaudesta uraan ja perheeseen.