Viisi asiaa, jotka vauvavuosi on opettanut

Minulla on ollut tähän mennessä onni ja mahdollisuus kokea vauvavuosi kaksi kertaa. Molemmat vauvavuodet ovat opettaneet valtavasti ja olleet uniikkeja kokemuksia. Koen erittäin vahvasti, että näiden opetusten huomaamiseksi olen tarvinnut riittävästi aikaa ja etäisyyttä elettyihin vauvavuosiin. 

Pohdinkin itselleni viittä merkittävintä asiaa vauvavuosista, jotka haluan jakaa myös teille. Ehkä voit samaistua johonkin tai ehkä vasta odotat esikoistasi jännityksellä ja voit saada näistä ajattelemisen aihetta tulevan varalle. 

1.     Vertaistuki ja tukiverkostojen luominen tai olemassa oleviin tukiverkostoihin nojautuminen. Esikoiseni ollessa vauva, asuimme kaupungissa, jossa meillä ei ollut esimerkiksi isovanhemmista koostuvaa tukiverkostoa, johon nojautua. Se teki paikoin kipeää ja sai kadehtimaan perheitä, joilla sellainen mahdollisuus oli. Kuitenkin se,  että edes puhelimitse piti aktiivisesti yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin, toi uskomattoman paljon voimia ja jaksamista arkeen ja siihen väsymykseen, jolta ei toisinaan vauvan kanssa voinut välttyä. Nuoremman lapsen syntymän jälkeen asuimme edelleen kaukana tukiverkoista, jolloin vasta todella havahduin siihen, että verkostoja täytyy aktiivisesti alkaa itse rakentamaan. Löydettyäni vertaistukea toisista äideistä arkeen muodostui ihania, iloisia ja tärkeitä kahvihetkiä, lounaita ja leikkitreffejä. Välillä tapaamiset kuluivat väsyneissä tunnelmissa esimerkiksi vauvan hampaiden tulon myötä valvotuiden öiden jäljiltä ja välillä jaettiin silkkaa läikehtivää onnea siitä, että toisen äidin vauva on vihdoin oppinut istumaan syöttötuolissa. 

2.     Vauvan kanssa voi ja kannattaa tehdä ihan niitä samoja ja itselle tärkeitä asioista kuin ennenkin ja uteliaasti kokeilla jopa jotain uutta. Vauvat ovat tutkitusti erittäin sopeutuvia, eivätkä he aikuisten tapaan kuormitu ympäröivästä elämästä ja toisaalta palautuvat erittäin nopeasti. Helposti lähtee ajautumaan siihen, että elämä alkaa pyöriä tämä uuden pienen ihmisen ympärillä ja oma elämä menee ns. tauolle. Kokemukseni mukaan tätä pientä ihmistä ja hänen tarpeitaan pystyy kuitenkin erittäin hyvin huomioimaan myös esimerkiksi koiranäyttelyn tai agility-treenikentän laidalla. Joogaharrastus voi jatkua vauvajoogalla, kulttuurista voi käydä nauttimassa. Matkustaakin voi vauvan kanssa, kun huomioi sen järjestelyissä, aikataulussa ja ennen kaikkea lähtee matkaan avoimin mielin. Toki jokainen löytää itselleen sopivat kuviot vauvan kanssa, mutta rohkaisen ainakin kokeilemaan kaikkea ennakkoluulottomasti.

3.     Vanhemmuuteen, vauvan syntymään ja kasvuun liittyvistä haastavista asioista ja tunteista puhutaan liian vähän ja tukea sekä tietoa on saatavilla niukasti. Synnytykseen on yksityiskohtaista valmennusta ja materiaalia, miten valmistautua, ja konkreettisia listoja, mitä pakata sairaalakassiin. Kun sairaalasta kotiuduttiin vauvan kanssa, tunteet ja hormonit olivat pinnassa ja vauva itki ja itseäkin itkettii ja olo tuntui avuttomalta. Silloin koin, että jäin yhtäkkiä ihan tyhjän päälle ja olin avuton ja osin hädissäni. Kaikki tunteet ja ajatukset kuuluvat hämmennykseen siitä, mitä uusi pieni ihminen tuo mukanaan ja ovat osa sopeutumista uudessa tilanteessa. Koin ajoittain pettymystä ja suruakin, kun tunteet heittelivät laidasta laitaan ja kaikki ei ollutkaan pelkkää ihanaa vauvakuplaa. On ollut suuri helpotus ymmärtää jälkikäteen, että negatiivisia ja haastavia tunteita ja ajatuksia tulee väistämättä eteen, mutta niillä on kaikilla tarkoituksensa, eikä niitä pidä säikähtää. Jotenkin odotuksen ja valmistautumisen aikana nämä kaikki on vain mennyt tyystin ohi, kun valmistautuminen on keskittynyt lähinnä vauvaan ja hänen tarvikkeisiin ja kasvun seuraamiseen jne. 

4.     Vauvan syntymä laittaa sukupuoliroolit ja tasa-arvokäsityksen kovaan koetukseen. Kaikilla ihmisillä on varmasti omat tapansa järjestää vauvanhoito ja kotityöt. Itse olen kokenut todella voimakasta hoivaviettiä, mitä tulee vauvaan ja kodin hoitamiseen, ja osaltani rajannut puolisoni mahdollisuuksia esimerkiksi joissakin kotitöissä. Vauvan hoitamiseen olemme molemmat osallistuneet heti alusta asti ja esimerkiksi nukuttaminen olikin esikoisen kohdalla pitkään vain puolisoni vastuulla. Yhteiskunta, rakenteet, sukulaiset, ystävät ja muut tahotmuodostavat näkemyksiä ja kommentteja siitä, miten perheen osapuolten tulisi toimia ja oma tapa toimia voi hetkellisesti unohtua. Vauvan kanssa arjen rutiinit ja rakenteet käyvät läpi mullistuksen ja säilyttääkseen itselle tai perheelle hyväksi havaitut roolit, toimintamallit ja arvot, joutuu niitä aika ajoin muistutella mieleensä.  

5.     Vauvavuotta kannattaa vaalia ja rauhoittaa tietoisesti, jotta on aikaa ja tilaa elämäntilanteen muutokselle ja etenkin yhteisen matkan alkamiselle. Kaikkien muiden asioiden miettiminen ja murehtiminen kannattaa tietoisesti siirtää sivuun, jos vain suinkin mahdollista. Esimerkiksi työasiat järjestyvät kyllä ajallaan, ainakin oman kokemukseni mukaan. Koen menettäneeni paljon nuoremman lapseni vauvavuodesta, kun vietin sen murehtiessani määräaikaisen työsuhteeni jatkumista. Ja vaikka sitä kovasti mietin ja murehdin, niin eihän se tilanteeseen mitenkään vaikuttanut ja jälkikäteen harmittaa. 


Teksti: Jenna Hietikko

Jenna on tradenomi (Jyväskylän ammattikorkeakoulu), HR-ammattilainen, MiB Helsingin HR-vastaava ja MiBin valtakunnallisen viestintätiimin sisällöntuottaja.


Mothers in Business on järjestö äideille, jotka ovat kiinnostuneita urastaan. Meidän tavoitteena on tasa-arvo ja naisten työmarkkina-aseman parantaminen. Järjestämme vuosittain satoja tapahtumia, jotka kehittävät ammatillista osaamista ja lisäävät hyvinvointia. Yli neljän tuhannen MiB-äidin joukko takaa vertaistuen ja arvokkaiden verkostojen kasvamisen. Liity jo tänään - rakkaudesta uraan ja perheeseen.