Palkkaerot ja palkkojen epätasa-arvo ovat edelleen merkittävimpiä työelämän tasa-arvoistumista hidastavia tekijöitä. Palkkaeroa pitää erityisesti Suomessa yllä voimakkaasti segregoitunut ja eri aloille jakautunut työelämä. Suomessa sukupuolten välinen palkkaero on huomattavasti suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Pelkkä eri aloille jakautuminen ei kuitenkaan selitä laajaa sukupuolten välistä palkkaeroa, vaan syitä ovat syvään juurtuneet epätasa-arvoiset rakenteet ja esimerkiksi perhevapaiden epätasainen jakautuminen, joka suoraan vaikuttaa naisten urakehitykseen.
Huomioitaessa muuttujat, kuten asema, koulutus ja tehtävät esimerkiksi tekniikan alalla naiset ansaitsevat edelleen 95% miesten palkasta. Tutkimusten mukaan naisten ja miesten välisiä selittämättömiä palkkaeroja on paitsi nais- ja miesvaltaisten alojen välillä, myös samalla alalla nais- ja miesvaltaisten tehtävien välillä.
Sukupuolten välisiin ansioeroihin vaikuttaa työmarkkinoiden segregoitumisen lisäksi myös oleellisesti perhevapaiden epätasainen jakautuminen, siitä seuraava naisten uriin kohdistuva katkos, joka edelleen pienentää naisten mahdollisuutta edetä urallaan kovapalkkaisimpiin tehtäviin ja miesten kanssa samalle tasolle yltävään eläkekertymään.
Tällä hetkellä naiset saavat vähemmän palkkaa, heidän työuransa ovat lyhyempiä ja eläkekertymä täten pienempi kuin miehillä.
Vielä 1960-luvulla samasta työstä maksettiin naisille vähemmän kuin miehille sillä perusteella, että mies tarvitsi palkkansa perheen elättämiseen kun taas naisen tulot olivat joko häntä itseään tai perheen tulojen täydentämistä varten.
Hoiva- ja palvelualojen matalaan palkkatasoon sekä arvostukseen liittyy yhtälailla niiden alkuperä tehtävinä, joista naiset olivat luonnostaan vastuussa kodeissa ilman palkkaa. Koko hyvinvointivaltio on alusta alkaen perustunut sille, että julkisen sektorin työntekijät koostuvat pienipalkkaisista naisista, “halpatyövoimasta”, jotka uurastavat väsymättä päivästä toiseen niin sanotuissa kutsumusammateissa.
Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi kuntasektorilla, jonka palkansaajista noin 80 % on naisia. Kuntasektorilla naiset hoitavat usein esimerkiksi hallinnollisia tukitoimia, kun taas päättävissä ja johtavissa asemissa ovat useimmiten miehet. Kunnat myös tutkitusti maksavat naisille miehiä pienempiä palkkoja, kun palkkaerot jäävät piiloon erilaisten työehtosopimusten taakse.
Palkkasyrjintä pitää yllä työelämän epätasa-arvoisia rakenteita
OECD:n kokoama data 2022 tai viimeisimmän tiedon perusteella.
Palkkaeroja on tasoitettava maksamalla samasta ja samanarvoisesta työstä samaa palkkaa. Naisille on taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet urakehitykseen ja uralla etenemiseen.
Miesenemmistöisillä aloilla palkkataso on keskimäärin naisenemmistöisiä aloja korkeampi. Kokonaisuudessaan naiset ansaitsevat noin 83 prosenttia miesten ansioista.
OECD:n koostaman datan perusteella Suomi on huomattavasti jäljessä palkkatasa-arvon kehityksessä muihin Pohjoismaihin verrattuna.
Koronapandemian seurauksena tasa-arvon saavuttaminen ja tämän myötä myös palkkaerojen kaventuminen on hidastunut, kertoo PwC:n Women in Work -indeksi. Jos kehitys jatkuu nykyistä tahtia, indeksi arvioi sukupuolten välisen palkkaeron kuromiseen kuluvan 63 vuotta.
Maailmanlaajuiset kriisit hidastavat kehitystä entisestään. 6.3.2023 YK:n pääsihteeri Antonio Guterres ilmoitti sukupuolten välisen tasa-arvon kehitys on hidastuneen siinä määrin, että vie 300 vuotta ennen kuin voimme saavuttaa todellisen tasa-arvon maailmanlaajuisesti.
“As technology races ahead, women and girls are being left behind,” Guterres said, adding, “artificial intelligence is shaping our future world, let’s hope it will not be shaped in a totally gender-biased way.”
Naisvaltaiset alat ovat saaneet tarpeekseen palkkakuopasta
Toimiin on tartuttava nyt. Palkkaeron poistamiseen on konkreettinen ratkaisu: naisvaltaisten alojen palkkojen nostaminen.
Naisten tekemä työ on tällä hetkellä järjestelmällisesti alihinnoiteltua ja aliarvostettua. Naiset kouluttautuvat korkeasti ja kantavat vastuun läheisistämme synnytysosastoilla, päiväkodeissa, sairaaloissa ja saattohoidossa. Hoiva-alalla työskentelee myös niitä, jotka töiden ohella huolehtivat omista läheisistään, ja pandemia-ajan vaatima hoivatyön valtava lisääntyminen aiheutti enemmän naisten poistumisia työmarkkinoilta kokonaan.
Yhteiskunnan pyörimisen kannalta välttämättömistä ja vaativista tehtävistä tarvitaan kunnon kompensaatio. Tarvitsemme panostuksia naisvaltaisten alojen arvostuksen lisäämiseen ja palkkakuopasta nostamiseen.
Koulutetun ja hyvinvoivan henkilöstön puute heijastuu jo näkyvästi sote-sektorille sekä varhaiskasvatukseen. Pienten lasten vanhempia pyydetään pitämään lapsia poissa päiväkodista henkilöstöpulan takia. Varhaiskasvatuksen ongelmat vaikuttavat myös suoraan naisiin, joille useimmiten kaatuu vastuu lapsen hakemisesta ja hoivasta kesken työpäivän.
Palkka-avoimuus luo tasa-arvoa työmarkkinoille
Palkka-avoimuus on yksi keino lisätä sekä tietoa palkkausjärjestelmästä että palkkojen tasa-arvosta. Avoin keskustelu ja tieto palkoista yrityksissä auttaa karsimaan pois perusteettomia palkkaeroja esimerkiksi samoissa tehtävissä työskentelevien kesken. Palkka-avoimuuden suurin tavoite on palkkatasa-arvo, jolloin saman arvoisista tehtävistä maksetaan samoilla perusteilla samansuuruista palkkaa.
Yhtäläinen tietämys palkoista ja palkkojen perusteista on lopulta etu sekä yritykselle että työntekijöille. Kun palkkausjärjestelmä kohtelee tasapuolisesti ja syrjimättömästi kaikkia työntekijöitä, on nykyisillä sekä tulevilla työntekijöillä mahdollisuus varmistaa, että heidän palkkansa on tasa-arvolain mukaisesti osaamiseen ja suoriutumiseen perustuva eikä siihen liity millään tavalla sukupuoli.
Palkka-avoimuus on tasa-arvoteko — MiB - Mothers in Business
