Tytöistä 37% valitsee lukion ainevalinnoissaan fysiikan ja 48% pitkän matematiikan. Menestyksessä lukio-opinnoissa ei valinnan jälkeen ole eroja. Naisten osuus tekniikan ja liikenteen alan korkeakouluopiskelijoista on 22%, humanisteista naisopiskelijoiden osuus on noin 75%.
Tyttöjen ja poikien koulutusvalinnoissa on valtava ero. Vastoin yleisiä käsityksiä suomalaistyttöjen osuus matemaattis-teknisille aloille hakeutuneista ei ole kasvanut, vaan ennemminkin osuus on ollut hienoisessa laskussa. Tyttöjen osuus ns. STEM-aineissa (Science, Technology, Engineering and Mathematics) on alle neljännes kaikista opiskelijoista.
Miksi?
Selityksiä on useita. On esitetty, että tytöt ja pojat luottavat eri tavoin kykyihinsä suoriutua teknisissä aineissa sekä luonnontieteissä. Opettajilla ja opinto-ohjauksella onkin suuri rooli rohkaista tyttöjä uskomaan omiin kykyihinsä, jotta opintopolku ei olisi riippuvainen tyttöjen omakuvasta. Myös vanhempien asenteilla on suuri merkitys. Viime kädessä yhteiskunta vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja ja odotuksia, joten voi olla vaikeaa rikkoa perinteisiä koulutus- ja ammattivalintoja.
Pitäisikö antaa vaan olla?
Naisten euro on 80 senttiä. Tosiasia onkin, että naisten palkat ovat noin 84% miesten palkoista. Mutta naisen euron laskukaava ei ole niin yksinkertainen. Palkkaerosta on jo noin puolet selitettävissä naisten erilaisilla koulutusvalinnoilla. STEM-aineita opiskelleet päätyvät useammin ammatteihin ja aloille, joissa palkanmaksukyky on vahva. Toisaalta julkinen sektori työllistää juuri naisia, ja voidaan siinä mielessä myös miettiä, että mikä on hyvinvointityön yhteiskunnallinen arvo? Kun kuitenkin verrataan naisia ja miehiä samalla ammattinimikkeellä, niin palkkaero kutistuu siten, että naisten palkka on 97% miesten palkasta. Suomalaisen työelämän sukupuolinen segregaatio on kuitenkin vahvassa. Suomalaiset naiset ja miehet toimivat eri sektoreilla ja eri ammateissa. Palkkaeroja tasoittaisi koulutuspolkujen tasaisempi jakautuminen.
Tarvitaan vieläkin lisää rohkaisua!
Yhteiskunnan asenteet perinteisistä rooleista muuttuvat myös tekemällä. MiB haluaa olla tässä mukana. MiBin edunvalvontaohjelmassa otimme esiin myös nämä eriytyneet koulutuspolut. Ohjelman toimenpide-ehdotuksissa tuomme esiin, kuinka tyttöjä tulee ohjata ja rohkaista valitsemaan ammattinsa ja koulutusalansa siten, ettei valinta ole riippuvainen kulttuurisista oletuksista ja odotuksista. MiB järjestää syksyllä 2017 Helsingissä (ja mahdollisuuksien mukaan myös muilla toimintapaikkakunnilla) yläkouluun tilaisuuden, jossa yhdistys kertoo urapolusta ei niin perinteiselle alalle. Tarvitaan esimerkkejä ja rohkaisua, ja sitä MiBiläisillä äideillä on tarjota!
Tällä tempauksellaan MiB ry on mukana 100-tasa-arvotekoa hankkeessa. Hanke kuuluu Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaan tehden näkyviä ja konkreettisia tekoja tasa-arvon edistämiseksi ja naisten näkyvyyden nostamiseksi. Hankkeen koordinoijina toimivat Naisjärjestöjen keskusliitto sekä Tasa-arvoasian neuvottelukunta TANE.
“Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä”
Minna Canthin kirjeestä Lucina Hagmanille 26.4.1884.
Tänään vietettävä tasa-arvon päivä on nimetty Minna Canthin syntymäpäivän mukaan. Minna Canth on vaikuttanut suuresti siihen, että Suomi on ollut yksi edelläkävijämaa tasa-arvossa ja koulutuksessa. Canth haaveili ja toteutti, vastoin ajan tapaa, itsenäisen naisen uraa. Hän hakeutui opettajaseminaariin ja toimi yhteiskunnallisen kirjoittamisen ohella myös ensimmäisenä suomenkielisenä sanomalehtinaisena sekä menestyvänä liikkeenharjoittajana. Minna Canth on ainoa suomalaisnainen, jolle on omistettu oma liputuspäivä. Kaikki muut ovat menneet miehille.
Liput salkoon!
Kirjoittajat Emma Ruuskanen ja Kristiina Paavola kuuluvat ”100-tasa-arvotekoa”-hankkeen mibiläiseen tiimiin.
