Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna kun lapsi täyttää seitsemän vuotta. Koulun aloitus on iso merkkipaalu vanhemmalle ja lapselle. Iloja, huolia ja muuttuvaa arkea valottaa tamperelainen MiB-äiti Sanna.
Koulutusasiantuntijana työskentelevä MiBin jäsen Sanna Kulmala on 9- ja 6-vuotiaiden poikien äiti. Suunnittelu ja aktiivinen ote ovat helpottaneet Sannan perheen arkea, kun pikkulapsiaika ja päiväkotivuodet ovat jääneet taakse.
Koulun aloitus on lapselle uusi elämänvaihe. Koulun aloittaminen on jännittävää, mikä heijastuu usein kotiinkin, ja voi näkyä haastavana käytöksenä. Koulu tuo elämään isomman joukon uusia ihmisiä; luokkatoverit, kerholaiset, opettajat ja muut aikuiset.
- Moni asia muuttuu kun lapsi aloittaa koulun, lähtien ihan aikatauluista ja läksyistä. Lukujärjestyksen saa usein vasta koulun alussa, joten aikataulujen sumplimiset ja järjestelyt voi oikeastaan lyödä lukkoon vasta, kun lukukausi alkaa, Sanna kertoo.
Aikataulut ja määräajat ulottuvat kotiinkin. Koulusta tulee myös läksyä, mikä on yksi uusi asia muistettavana. Moni lapsi tarvitsee läksyjen tekemisessä ja läksyrutiinin opettelussa aikuisen ohjausta ja tukea. Koulussa alkaa tulla vähitellen myös erilaisia kokeita, jotka vaikuttavat koko perheen rutiineihin ja aikatauluihin.
- Iltapäiväkerhokin voi olla ihan uutta eri-ikäisine lapsineen ja uusine ohjaajineen. Tämä voi kuormittaa lasta aivan eri tavalla kuin päiväkoti, jossa ollaan saman porukan kanssa koko päivä, Sanna muistuttaa.
Uudet aamut
Päiväkotiin lapsen voi usein viedä jo klo 7.00 tai jopa aiemmin, joten monissa perheissä koululaisen aamun myöhäisempi aloitus aiheuttaa uudenlaisia järjestelyjä. Paljon riippuu siitä, miten mahdollinen aamupäiväkerho on järjestetty.
- Jos aamupäiväkerho alkaa vasta kahdeksalta, on mietittävä, miten aikuiset ehtivät töihin ajoissa. Joskus on tehtävä erityisjärjestelyitä varsinkin isommissa perheissä. Eräässä tuttavaperheessäni äiti jäi tekemään lyhennettyä työviikkoa sen vuoksi, että aamupäiväkerho alkaa vasta kahdeksalta, eikä työpaikka joustanut työajoissa, Sanna toteaa.
Ekaluokkalainen ei useinkaan ole valmis kulkemaan koulumatkojaan yksin, vaan hän tarvitsee matkoilleen aikuisen saattajaksi. Aamut voivat olla hektisiä, kun kaikki perheenjäsenet on saatava ajoissa matkaan ja koululaisen on yleensä syötävä aamupalakin kotona.
Koulujen loma-ajat ovat toinen tavallinen aikataulutushaaste. Vanhemmilla on harvoin yhtä paljon lomia käytettävänään, mutta koululaisen lomat on järjestettävä. Tämä tarkoittaa mahdollisuuksien mukaan etätöitä, palkatonta lomaa tai vaikkapa lastenhoitajan hankkimista. Sannan kokemuksen mukaan usein nimenomaan äidit ottavat palkatonta vapaata näissä tilanteissa.
Sannan perhe retkeilee ja liikkuu paljon yhdessä arjen vastapainoksi.
Omatoimisuus kasvaa ja tuo iloa
Lapsen kouluun meno on jännittävä elämänvaihe myös vanhemmille. Jos lapsi jatkaa kouluun tutun ryhmän kanssa, huoli on vähäisempi, mutta toki jännittää, miten oma lapsi suhtautuu kouluun, oppimiseen, opettajaan, ja ylipäänsä kaikkeen uuteen.
Sanna kertoo että joskus myös itse oppiminen jännittää.
- Mikäli lapsella on havaittu jotain oppimisen haasteita tai muuta erityistä huomiota vaativaa, kouluun meno huolettaa paljon enemmän. Minua jännitti oman erityislapsen pärjääminen koulumaailmassa, mutta tässä auttaa tuen ja avun hakeminen ajoissa. Asioita pitää ottaa puheeksi ja sopia käytännöistä koulun aikuisten kanssa, Sanna painottaa.
On olemassa monenlaisia keinoja tukea lapsen koulunkäyntiä, joista on hyvä ottaa selvää. Välillä on vaadittava erilaisia tukitoimia aktiivisesti, jotta lapsi saa hänelle kuuluvan tuen.
Kavereiden saaminen ja lapsen mahdollinen kiusatuksi joutuminen huolettaa monia.
- Olemme vanhempina puuttuneet havaittuun kiusaamiseen todella pienellä kynnyksellä, ja se on osoittautunut toimivaksi. Kavereiden saaminen ei ole meillä onneksemme osoittautunut ongelmaksi, Sanna kertoo.
Koululaisen vanhempien yhteistyö henkilökunnan kanssa on myös hieman erilaista päivähoitoon verrattuna. Uutta muistettavaa ja eri sidosryhmiä on paljon; opettaja(t), iltapäiväkerhon yhteyshenkilöt, kerho-ohjaajat, kouluterveydenhoitaja ja muut. Kommunikointiin on useita eri välineitä ja järjestelmiä. Yhteydenpito ja tiedonvaihto ei ole niin tiivistä, eikä opettajan kanssa vaihdeta kuulumisia päivittäin.
- Opettajaa ei välttämättä näe kuin muutaman kerran vuodessa. Tässä onkin itse oltava eri tavalla aktiivinen, ja otettava yhteyttä aina tarvittaessa. Päiväkodin arjessahan lapsen päivän kuulumiset kuulee aina lasta haettaessa. Koululainen ei välttämättä kerro kovin paljoa koulupäivästään, joten on tärkeää tuntea oma lapsensa jotta huomaa miten hänellä oikein menee, Sanna muistuttaa.
Lapsen kasvaessa ja koulurutiinien löytyessä omatoimisuus lisääntyy nopeasti ja uutta itsevarmuuttakin löytyy. Koululainen on päiväkoti-ikäistä lasta itsenäisempi ja taidot kehittyvät nopeasti. Hän osaa huolehtia paremmin omista tavaroistaan, ja on valmis ottamaan vastuuta myös aikatauluista ikätasonsa mukaisesti. Koululaisen kanssa voi keskustella asioista syvällisemmin ja tunteidenhallinta onnistuu usein päiväkoti-ikäistä paremmin.
- Monet asiat sujuvat kouluikäiseltä mutkattomammin ja vaivattomammin. Myös kaverit ja omat harrastukset tulevat kuvioihin, eikä aikuista enää aina tarvita viihdyttämään lasta. Vanhemmille jää jopa enemmän tuiki tärkeää omaa aikaa. Koululaisen innostusta uusien asioiden oppimista kohtaan on upea seurata vierestä! Sanna päättää.
Mothers in Business on järjestö äideille, jotka ovat kiinnostuneita urastaan. Tavoitteenamme on tasa-arvo ja naisten työmarkkina-aseman parantaminen. Yli neljän tuhannen MiB-äidin joukko takaa vertaistuen ja arvokkaiden verkostojen kasvamisen. Liity jo tänään - rakkaudesta uraan ja perheeseen.
