Olen kyllästynyt siihen, että niin kauan kun naiset ovat olleet tulossa mukaan työelämään, niin kauan heille on kerrottu, mitä vikaa heissä on. Mitä he tekevät tai mikä heidän olemuksessaan on väärin. Miten heidän tulisi toimia, jotta he pärjäisivät työelämässä. Onko työelämän raamit, säännöt ja normit, niin kuin ne perinteisesti ymmärretään jotain absoluuttisen täydellistä ja oikein? Parasta mihin ihmiskunta pystyy. Stabiilia totuutta. Miksi muka olisi?
Miksi ei voitaisi ajatella, että työelämässä on jotain vikaa? Miksei niissä ihmisissä, jotka eivät osaa nähdä naisissa sitä osaamista ja potentiaalia, mitä heissä on? Nyt ennen kuin mielessäsi piirrät kuvan partasetäisestä, sikariklubin puheenjohtajasta jo viidennessä polvessa, niin pysäytän sinut! Me osallistumme tähän kaikki. Tämä on meidän kaikkien oppima hokeman / matra, jossa nainen ei ole tekijä ilman nais- etuliitettä.
Kulttuurin tarjoamien stereotypioiden kautta me opimme mieltämään osaamisen ja pätevyyden tietyn näköisenä. Jokapäiväisessä arjessa aivot tekevät niin paljon toimintoja, että mieleen iskostuneet kuvat vaikuttavat meidän näkemyksiin kanssaihmisistä. Kun kohtaamme ihmisen, sekunnin sadasossa me muodostamme hänestä jonkinlaisen käsityksen. Lokeroimme ja luokittelemme. Tämä on ihmiselle luonnollista, muuten aivot sanoisivat poks ylikuormituksesta.
Ongelmallista tässä on se, että me opimme näkemään osaamista siellä missä me oletammekin sitä näkevän. Mieli tykkää olla oikeassa (sellainen kuluttaa vähemmän energiaa). Tästä seuraa se, että luodessamme sekunnin sadasosassa mielikuvan jostain ihmisestä, me alamme havainnoimaan asioita, jotka tukevat tätä ennakkokäsitystä ja jätämme huomiotta asiat, jotka ovat ristiriidassa.
Kun näin on, meidän on helppo lähteä osoittelemaan naisia, että he eivät ole tarpeeksi määrätietoisia tai sitten he ovat liian itsekkäitä tai että he eivät osaa tuoda asiaansa kunnolla esille tai he vaan koko ajan jankuttava jotain omaa juttuaan tai eivät ikinä puhu ja puhuvat koko ajan. Perkele. Kaiken tämän valittelun takana on harmitus siitä, että se sukupuoli on väärä koska miehien näkeminen osaajina on aivoille helpompaa.
Mielestäni vika on ennemmin tavassa, miten me ymmärrämme työelämää ja näemme osaamista. Mitä jos työelämä kaipaisi nimenomaan naisia lisää ja juuri sellaisena kuin he ovat!
Minullakin on se Röyhkeyskoulu, se naisille suunnattu luentomuotoinen tilaisuus. En ole kuitenkaan karsimassa kenestäkään pois heidän ominaisia piirteitä. Mielestäni röyhkeintä mitä voi olla on kyseenalaistaa totutut mallit ja roolit. Röyhkeetä on olla änkeytymmättä niihin “ei liian maskuliininen ei liian feminiininen business muija” -muotteihin. Meidän ei tarvitse imitoida miehiä menestyäksemme. On röyhkeetä katsoa toista ihmistä ilman kulttuurin antamia ennakkoasenteisia laseja.
Omasta kokemuksestani voin todeta, että mitä tulee osaamiseen, kykyyn sitoutua ja panostaa, kehittyä, johtaa, olla osana tiimiä, luoda uutta, innovoida, ajatella isoa kuvaa, keskittyä yksityiskohtiin ja olla ammattilaista - näitä ajatellen, naisissa ei ole mitään vikaa!
Teksti: Jenni Janakka, https://www.jennijanakka.com
Kuva: Photo by Zbysiu Rodak on Unsplash
