Syksyn aikana olen vastaillut mibiläisiä askarruttaneisiin juridisiin kysymyksiin. Teemoina ovat nousseet esiin erityisesti testamentti, edunvalvontavaltuutus sekä edunvalvontavaltuutuksen laatiminen. Näitä olenkin kommentoinut jo Mothers in Business -verkoston jäsenille tarkoitetussa Facebook-ryhmässä.

Lisäksi jäsenistöä on kiinnostanut avopuolisoiden keskinäiset oikeudet sekä se, miten avopuolisoiden tulisi ennalta varautua toisen puolison kuolemaan. Avopuolisoiden tilannetta olemme käsitelleet vastikään omassa blogissamme. Muitakin perheoikeudellisia kysymyksiä on käsitelty omassa blogissamme ja tullaan käsittelemään myös tulevaisuudessa.

Tässä paneudun lyhyesti omaisuuden jakamiseen erotilanteessa sekä siihen, mitä vaihtoehtoja erotilanteeseen varautumisessa on. Erityistä kiinnostusta herätti tilanne, jossa toisella puolisolla on säästöjä tai omaisuutta ja toisella pääasiassa velkaa.

Kun kyse on juridiikasta, on olemassa aina poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia, joista jokaista ei voi avata näin lyhyessä kirjoituksessa. Tämän vuoksi mitään epämuodollista kirjoitusta ei voi sellaisenaan käyttää ohjeena, vaan asia tulee selvittää aina keskustelemalla asiantuntijan kanssa. Useimmilla asianajotoimistoilla ensimmäinen ja alustava keskustelu on maksuton mikäli se ei johda toimeksiantoon.

Aviolitto vai avoliitto?

Erotilanteessa ensimmäinen olennainen kysymys on luonnollisesti se, onko kyse avio- vai avoliitosta. Mikäli kyse on avoliitosta, sovelletaanko siihen avoliittolakia. Totean avoliiton osalta tässä lyhyesti, että avoliitossa, jossa avoliittolakia sovelletaan, on tilanne lähtökohtaisesti sama kuin avioliitossa, kun kaikki omaisuus on suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle. Tuolloin omaisuus vain erotellaan.

Molemmissa tilanteissa on olemassa myös sovittelutyyppisiä pykäliä, joita voidaan soveltaa tietyissä poikkeustilanteissa. Tällaisia tilanteita on esimerkiksi silloin, jos velkaa on tehty tietyistä syistä tai toinen on panostanut yhteiseen talouteen enemmän kuin toinen. Näihin pykäliin en nyt tarkemmin mene, jotta kirjoitus ei paisu mahdottoman pitkäksi.

Kun avioero tulee ajankohtaiseksi, olennaisena seikkana omaisuuden jaossa on se, mikä osa omaisuudesta on avio-oikeuden alaista ja mikä ei. Avioliittolainsäädännön perusteella kaikki aviopuolisoiden omaisuus on lähtökohtaisesti avio-oikeuden alaista, paitsi sellainen omaisuus, joka on avioehdolla, lahjanantajan lahjakirjalla tai testamentintekijän testamentilla suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.

Esimerkiksi henkilöt, jotka testamenttaavat lapsille suvun mökin tai antavat lahjana yritysomaisuutta, voivat tehdä lahjakirjaan tai testamenttiin määräyksen siitä, että saajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta mainittuun omaisuuteen. Huomioon kannattaa ottaa se, että vaikka tällaista määräystä ei olisi annettu, ei Suomessa omaisuutta missään vaiheessa katsota yhteiseksi siten, että puoliso saisi erotilanteessa esimerkiksi osuuden suvun kesämökistä, vaan avio-oikeuden alaisen omaisuuden tasaaminen suoritetaan tasingon kautta. Kuitenkin avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan, voidaan tietyissä tilanteissa päätyä siihen, että konkreettinen omaisuus päätyy puolisolle (näihin tilanteisiin en tässä tarkemmin mene).

Avioehto

Aviopuolisot voivat itse määrätä omaisuutensa jaosta tekemällä avioehdon ennen avioliittoa tai sen aikana. Avioehtoa ei kuitenkaan voi tehdä enää avioeron tultua vireille eli sen jälkeen kun toinen puolisoista tai puolisot yhdessä ovat jättäneet avioerohakemuksen käräjäoikeudelle.

Avioehdolla voidaan sulkea avio-oikeuden ulkopuolelle joko kaikki omaisuus tai tietty osa omaisuudesta.

Otetaan esimerkki:

Maija ja Mirja ovat eroamassa avioliitosta. Maijalla on velkaa 10 000 euroa epäonnistuneesta liiketoimesta. Hän omistaa puoliosuuden pariskunnan yhteisestä kodista, jonka arvo on 200 000 euroa ja josta on jäljellä velkaa 180 000. Mirjalla on sen sijaan säästöjä 10 000 euroa eikä lainkaan velkaa. Pariskunnalla ei ole muuta merkittävää omaisuutta.

Maijan omaisuuden säästö on 0 euroa (puoliosuus talosta 100 000 euroa, velat 100 000 euroa asuntolaina ja oma velka yhteensä) ja Mirjan omaisuuden säästö on 20 000 euroa. Heidän yhteenlaskettu säästönsä on siten 20 000 euroa.

Kun avioehtoa ei ole, tulee Mirjan suorittaa puolet yhteenlasketun omaisuuden säästöstä eli 10 000 euroa tasinkona Maijalle. Jos heillä sen sijaan on avioehto, joka sulkee kaiken omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolelle, mitään ei siirretä. Eli Mirja pitää 20 000 euroa itsellään eikä tasinkoa suoriteta.

Mikäli Maijalla olisi perintönä saatu vene, jonka arvo olisi 12 000 ja se olisi suljettu testamentilla avio-oikeuden ulkopuolelle, ei sitä käytännössä otettaisi laskelmassa huomioon. Mikäli vene olisi avio-oikeuden alaista omaisuutta, se tasottaisi omaisuuden säästöä siten, että Maijan omaisuuden säästö olisi 12 000 euroa ja Mirjan suoritettavaksi tuleva tasinko olisi vain 4 000 euroa (yhteenlaskettu säästö 32 000 euroa, josta puolet on 16 000 euroa).

Tässä kohtaa en voi olla mainitsematta sitä että, mikäli Maija suunnittelisi kotona olemista lasten kanssa ainakin siihen asti kun nämä täyttävät kolme ja Mirja olisi hyvin toimeentuleva, kannattaisi heidän miettiä johtaako avioehto epäreiluun tilanteeseen Maijan kannalta, mikäli pariskunta joskus eroaisi. Avioehdon voi myös peruuttaa ja sitä muuttaa, mutta nämäkin toimet on tehtävä ennen avioeron vireille tuloa.

Kirjoittaja: Leena Toivonen on osakas Asianajotoimisto Vuorio & Toivonen Oy:ssä, jonka pääasiallisena toimialana ovat perheoikeus sekä rikosoikeus. Hän toivoo, että ihmiset useammin ja rohkeammin kääntyisivät asiantuntijan puoleen, jo ennen kuin asioista tulee ongelmia.

https://www.vuoriotoivonen.fi/
Facebook: https://web.facebook.com/vuoriotoivonen/
Twitter: @vuoriotoivonen
Leenan LinkedIn-profiili: https://www.linkedin.com/in/leena-toivonen-4007a7101/