Ujostuttaa tutustua uusiin ihmisiin ja tuntemattomien ihmisten lähestyminen saa kämmenet hikoamaan. En osaa small talkia, vaikka sisäinen vuoropuheluni pajattaa taukoamatta – tosin aina hieman myöhässä, ”niinhän mun olisi pitänyt sanoa!”. Helposti vähättelen taitojani muille ääneen: ”ei tehrä tästä ny numeroo”. Ei minusta ole yhdistyksen vapaaehtoiseksi toiminnan pyörittäjäksi!
VÄÄRIN!
Olen itse tyypillinen introvertti: harkitseva, sisäänpäin kääntyneempi ja pohdiskelevampi. Tarvitsen myös paljon omaa rauhaa hektisessä arjessa jaksamiseen ja pärjään usein paremmin muutaman ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa kuin suuremmissa ryhmissä, kuten introvertit yleensäkin. Yhdistysten vapaaehtoiset (MiB-termillä: aktiivit) puolestaan mielletään tavallista sosiaalisemmiksi ja puuhakkaammiksi henkilöiksi, jotka saavat virtaa muiden seurasta, toimivat nopealla sykkeellä ja ovat usein äänessä.
Miten introvertistä pystyi kuoriutumaan alle vuodessa yhdistystoiminnan ”superaktiivi”?
Aloitin MiB aktiivina viime kesänä; halusin päästä syvemmälle osaksi tätä vahvojen ja osaavien naisten positiivista verkostoa. Epätyypillisesti, en antanut itseni pohtia tätä päätöstä pitkään, etten olisi jänistänyt. Sen sijaan ilmoittauduin MiB Tampere -ryhmässä halukkaaksi aktiivikoulutukseen.
Ennen aloittamista kärsin huijarisyndroomasta: Huomaavatko kaikki, etten osaa? Ettei minulla ole mitään kokemusta tapahtumien järjestämisestä sen puoleen kuin yhdistystoiminnastakaan? Nolaanko itseni kysymällä tyhmiä kysymyksiä? Entä jos jäänkin yksin enkä sulaudu mukaan porukkaan?
Kaikki epävarmuuteni karisivat hyvin nopeasti, ja pian MiB-toiminta imaisi minut täysillä mukaansa. Yhdistyksen vapaaehtoisena pärjää kuka tahansa, joka haluaa oppia. Tyhmiä kysymyksiä ei ole tässäkään, eikä kukaan meistä ole yhdistystoiminnan ammattilainen. Jokainen tekee asioita omalla tyylillään ja omien resurssiensa mukaan, eikä kenenkään tarvitse astua oman epämukavuusalueensa ulkopuolelle – paitsi jos itse haluaa.
Kuvaaja: Laura Tammisto, Studio Torkkeli Oy
Sen sijaan yhdistystoiminta antaa huimasti oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia. Olen kerryttänyt taitoja, jotka ovat hyödyttäneet työnhaussa ja muutoinkin työelämässä. Näitä ovat mm. esiintymisvarmuus, verkostoituminen ja uusien ihmisten kontaktointi. MiBin hissipuhe ja esiintyjien esittely tilaisuuksien alussa tarjoavat helppoja lyhyitä esiintymisiä itsellekin. Erilaisilla messuilla mukana oleminen ja tilaisuuksien järjestäminen eri puhujien kanssa ovat oivia väyliä kasvattaa omaa verkostoaan. Lisäksi ainakin minulle on helpompi lähestyä uusia ihmisiä jonkin muun asian tiimoilta kuin vain esitelläkseni itseni; MiB on tarjonnut tähän hyvän tekosyyn!
Olen löytänyt ja kehittänyt omia keinojani venyttää mukavuusaluettani. Luonteeni ei ole muuttunut: olen yhä introvertti, minulla on jatkuva sisäinen vuoropuhelu, ja tarvitsen aikaa latautuakseni – mikä ei ole helppoa kolmen pienen lapsen äitinä! Sen sijaan keinovalikoimani on kasvanut ja monipuolistunut. Käytän hyväkseni vahvuuksiani toimia kahden kesken tai pienissä ryhmissä, sekä kirjallisia ja kuuntelutaitojani. Luotan oman osaamiseni ohella yhdistyksen vetovoimaan ja siihen, että useimmat ihmiset haluavat kertoa itselleen tärkeistä asioista. Minun ei tarvitse osata kaikkea itse vaan voin luottaa yhdistykseltä ja muilta aktiiveilta saamaani apuun ja tietämykseen.
Joten älä anna sisäisen äänesi estää sinua tekemästä sitä, mikä kiinnostaa. Vain tekemällä oppii, ja yhdessä tekemällä oppii vielä enemmän.
Kirjoittaja Jaana Saramies on kolmen lapsen äiti, kaupunginvaltuutettu ja ekonomi etsimässä seuraavaa kiipeilytelineen askelmaa omalla urallaan. Kirjoitus on julkaistu alunperin Piilo-osaajien blogissa 2.6.2017.
