Ette arvaakaan, kuinka olen nauttinut Iholla-sarjan katselusta tänä keväänä. Aiempia tuotantokausia en ole katsonut, mutta tällä kertaa jäin kerrasta koukkuun. Erityisesti toimittaja Laura Frimanin arjen seurailu on osunut ja uponnut ja voinkin tunnustaa fanittavani häntä aivan kympillä. Mikä sarjasta tekee illan kohokohdan?
Esikoiseni on pian 9 kuukauden ikäinen ja lapsiperheen arki äitiperspektiivistä vielä aika uusi juttu minulle. Etenkin töihin paluun myötä ovat hermot välillä olleet koetuksella ja jaksaminen hetkittäin ohutta. Tässä tilanteessa onkin ollut varsin virkistävää tehdä havaintoja toisen äidin ja perheen elämästä. Laurallakin on koti välillä sotkussa ja tavarat hukassa, mutta mitäs siitä.
Laura tuo sarjassa hienosti esiin myös vakavampia aiheita. Esimerkiksi kysymykset työn ja perheen yhdistämisestä ja uraan liittyvistä valinnoista puhuttelevat varmasti monia vanhempia. Miltä sinusta tuntuisi, jos valmistautuessasi työmatkalle lähtöön lapsesi toteaisi sinun putoavan äitien rotkoon ja jäävän sinne unohduksiin ikuisiksi ajoiksi?
Näin äitienpäivänä onkin ajankohtaista pohtia äitiyteen liittyviä odotuksia.
Viime aikoina julkisuudessa on taas kovasti vastakkainaseteltu sekä äitejä että perheitä. Myöhemmäksi siirtyneeseen perhevapaiden uudistamiseen liittyneessä keskustelussa eli voimakas kotiäiti vs. uraäiti retoriikka, jota itse asiassa viljelivät erityisesti keski-iän ylittäneet miehet. Helsingin Sanomien sunnuntaikolumnissa 7.5.2017 taas viriteltiin voimakas jännite lapsettomien ja lapsia saaneiden välille ja leimattiin lapsien hankkiminen itsekkääksi.
Minusta tällainen keskustelu on tarpeetonta ja jopa haitallista.
Arvovalinnoista ja elämäntapaan liittyvistä kysymyksistä keskusteleminen voisi parhaillaan lisätä ymmärrystä erilaisten ihmisten välillä ja luoda siltoja muun muassa kaikkien kannalta parempaan politiikkaan.
Syyttely ei kuitenkaan palvele ketään, etenkin kuin tosiasiassa erilaisia valintoja on yhtä paljon kuin ihmisiä maailmassa.
Kaikenlaisista koettelemuksista huolimatta itse vietän ensimmäistä äitienpäivää huippuonnellisena. Minulla on hauska, rakastava ja turvallinen perhe ja siinä mahtava äidin rooli, jonka saan muotoilla juuri sellaiseksi kuin itse parhaaksi katson. Tänään nostan hattua myös kaikille muille äideille omine valintoineen. Jos lapsiperheen arki joskus väsyttää sinua, ja kaipaat tv-ohjelmaa vuorovaikutteisempaa vertaistukea, tervetuloa mukaan MiB ry:n toimintaan. Meillä keskustelut käydään hyvässä hengessä ja positiivisessa vireessä.
Hanne Hirvonen
