Pidin lyhyen äänenkäytön koulutuksen otsikon teemalla Tampereen MiB:n jäsenille viime vuoden lopulla. Koulutuksen aikoihin kuopus oli juuri täyttänyt kolme kuukautta. Tässä välissä, kun kirjoittaminen on vähän venähtänyt, hän on oppinut hihkumaan ja nauramaan, syömään kiinteitä ruokia, istumaan ilman tukea ja liikkumaan lattialla jo sen verran, että leikkimatto on käynyt tarpeettomaksi. Mietin, mitä itse olen tuossa ajassa ehtinyt oppia.
Ja että olisipa mahtavaa, jos aikuisenakin omaksuisin jatkuvasti noin paljon uusia asioita ja taitoja.
Kun aloin opiskella puhetekniikkaa ja vokologiaa vuonna 2006, äänessäni ei ollut erityisemmin mitään vikaa. Eräs harrastajanäyttelijäkaverini oli jopa kehunut ääntäni hänen mielestään miellyttäväksi. Muistan kuitenkin kuunnelleeni viimeisenä opiskeluvuotena ensimmäisen vuoden lukuäänityksiäni lievän hämmennyksen ja nolostuksen vallassa. Ääneni oli tuolloin ollut melko kireä ja lauseiden loput päättyivät hyvin usein narinaan. Huutoääni nousi vääjäämättä liian korkealle ja kurkku kiristyi entisestään. Edistystä oli kuitenkin viidessä vuodessa tapahtunut. Viimeisen vuoden äänityksistä sain hyvää palautetta ja kuulin eron selvästi itsekin. Ääneni oli rennompi ja vapautuneempi, sitä oli miellyttävä kuunnella. Olin myös oppinut nauttimaan omasta äänestäni ja äänenkäytöstäni. Tätä voisi sanoa jo suureksi harppaukseksi, jos vertaa tilannetta siihen, kun yläasteella ja lukiossa tuskin uskalsin avata suutani, koska en tiennyt tulisiko ilmoille narinaa, köhinää, pihinää vai ihan oikeaa ääntä.
Ääneni oli rennompi ja vapautuneempi, sitä oli miellyttävä kuunnella. Olin myös oppinut nauttimaan omasta äänestäni ja äänenkäytöstäni.
Olemme alkaneet opetella tietynlaista tapaa käyttää puhe-elimistöämme puheen ja äänen muodostamiseen jo siitä saakka, kun ensimmäisiä kertoja alamme jokellella ja hihkua. Puhetekniikka on siis pääasiassa opittu asia ja tästä syystä myös muokattavissa, jos niin haluamme.
Niin kuin kaikessa uuden opettelussa, myös puhetekniikan ja äänenkäytön opiskelussa ehkä tärkeintä on oma motivaatio, sekä työn tekeminen edistymisen eteen.
Puhuimme koulutuksessa siitä, miten teemme jatkuvasti havaintoja ja tulkintoja toistemme äänistä enemmän tai vähemmän tiedostamatta. Voimme ehkä päätellä jotain puhujan temperamentista, havaitsemme esimerkiksi väsymyksen tai sairauden tai aavistelemme toisen tunnetilaa. Jos tarkastellaan jo luonnossa esiintyviä frekvenssikoodeja, matala ja tumma ääni tulkitaan usein vakuuttavaksi tai uhkaavaksi kun taas korkea ja heleä ääni enemmänkin pelkoa ja hätää ilmaisevaksi. Korkea ääni voidaan jossain tapauksissa tulkita myös ystävällisyytenä. Tutkimuksissa esimerkiksi puristeinen äänentuotto on mielletty usein negatiivisena ja vihaisena kun taas normaali tai huokoinen äänentuotto enemmän positiivisena. Jo pieni lapsi, joka ei ymmärrä sanoja, tietää mitä hänen hoitajansa yrittävät viestittää tämän puhetavan ja äänenkäytön perusteella. Uskomme nonverbaaliin viestiin ensisijaisesti myös kasvettuamme aikuisiksi.
Tutkimuksissa on myös todettu, että puheääni voi vaikuttaa jopa uralla etenemiseen. Oikeastaan voikin siis olla tärkeämpää kiinnittää huomiota siihen miten sanotaan, kuin mitä sanotaan.
Hyvä puheääni on monen tekijän summa. Tärkeässä osassa on hengitys. Puheen kannalta optimaalisin hengitystapa on syvähengitys ja usein ongelmia äänenkäytössä tulee, jos hengitetään vain pinnallisesti keuhkojen yläosalla. Myös sillä, miten kehoa käytetään, on merkitystä. Hyvää ryhtiä voidaan hakea esimerkiksi mielikuvilla siitä, että selkä on pitkä ja niska selän jatkeena. Pään asento tulisi olla suorassa kehoon nähden, ettei kaulan kiertymisestä tule ylimääräisiä jännityksiä kurkunpäälle. Kehon tulisi olla myös riittävän rento ja vapaa liiallisista jännityksistä. Hyvä äänenlaatu, joka takaa äänen kestävyyden ja soivuuden, mahdollistuu aktiivisen, mutta rennon kurkunpään toiminnan avulla. Äänessä tulisi olla voimaa, mutta liiallista kireyttä tulisi välttää. Artikulaatiolla on merkitystä puheen selkeyden kannalta. Suun avaaminen riittävän isoksi, leuan rentous ja aktiiviset artikulaatiolihakset saavat aikaan selkeän puheen ja lisäävät myös äänen soivuutta. Kaikkia näitä osa-alueita voidaan harjoitella äänenkäytön koulutuksen avulla.
Jokaisella on mahdollisuus halutessaan kehittää puheääntään paremmin soivaksi, kestävämmäksi ja toimivammaksi.
Jos motivaatiosi äänesi harjoittamiseen heräsi, löydät lisää tietoa esimerkiksi blogistani, jossa kirjoitan monesta äänenkäyttöön liittyvästä aiheesta ja josta löytyy myös harjoituksia äänen kehittämiseen. Mikäli taas epäilet kurkunpäässäsi patologista vaivaa tai esimerkiksi äänesi on ollut käheä yli kaksi viikkoa, suosittelen hankkiutumaan ensimmäiseksi tutkimuksiin korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille tai foniatrille.
Mukavaa kevättä kaikille!
Kirjoittaja Johanna Leskelä on yrittäjä, FM vokologi ja tradenomi sekä kahden lapsen äiti, joka on tällä hetkellä vanhempainvapaalla, tekee silloin tällöin myös vapaalta käsin kouluttajan keikkoja ja on juuri aloittanut Tampereella MiB aktiivina.
