Osaaminen sitä ja osaaminen tätä, osaamisen merkitys on plaa plaa.. Jokaisesta tuutista tulee samaa sävelmää. Tuntuu, että kaikki siitä puhuu, mutta ratkaisukeskeisyys ja työkalut usein loistavat poissaolollaan.
Siitä on nyt reilu vuosi kun kysyin kahdelta valmistuvalta korkeakouluopiskelijalta, mitä he ovat oppineet opintojensa aikana ja missä he ovat hyviä? Mitä osaamista he voivat tarjota työelämälle? Vastausta edelsi aivan liian pitkä hiljaisuus, jonka jälkeen vastaus oli; ”emmätiiä!” Siitä asti olen osaamisen tunnistamisen ja sanoittamisen teemoja päässäni pyöritellyt.
Osaamisen tunnistamisen tärkeä kulmakivi on itsetuntemus
Aloitetaanpa ihan alusta, eli lapsesta. Kun kysyn voittamattoman taitavalta viisi vuotiaalta pojaltani mitä hän osaa, tulee vastaukset luotijunan vauhdilla. ”Osaan pelata lätkää ihan super hyvin, voisin olla Pelicansin maalivahti. Osaan laittaa ruokaa, äiti onko sulla nälkä? Mä voin opettaa suakin.” Lapseni on elokuussa aloittanut jääkiekon ja nyt muutamien reenien jälkeen on osaaminen aivan huipussa, tai no ainakin itseluottamus ja into. Toinen ja tärkeä taito on tietenkin osata itse paistaa kananmuna, joten poika on valmis tarjoamaan osaamisensa myös äidin hyödyksi. Ekaluokkalainen tyttäreni tunnistaa osaamisensa jo hieman pidättyväisemmin: ”Osaan lukea vähän, mutta tanssimisessa oon taitava. Äiti, haluutko että mä opetan sulle tän pelin?” Selvennyksenä sanottakoon, että neito osaa sujuvasti lukea, mutta virheitä mahtuu mukaan, joten itsekritiikki on jo alkanut. Ja mitä tuohon pelaamiseen tulee, niin tyttäreni päihittää minut mennen tullen Archimedes -lautapelissä. ”Äiti, sä opit kyllä, sun pitää vaan reenata”. Aivan tyttäreni, toistoa tarvitsen.
Mikä ihme siinä oikein mahtaa olla, että mitä enemmän osaamme, sitä vähemmän osaamme osaamistamme tunnistaa ja sanoittaa? Toki tuo lause sisältää raa´an yleistyksen, mutta on siinä syvempääkin sanomaa. Täydellisyyttä, priimaa, kompetenssia, menestystä ja syvää asiantuntijuutta. Näitä meiltä vaaditaan, näitä vaadimme itseltämme. Työelämän muutospysyvä ja ajoittain turbulenttinenkin ilmapiiri on omiaan romuttamaan ammatillisen itsetunnon ja kiireeseen on helppo kadota. Omaa osaamista nyt vaan saa ja pitää pohtia ja pähkäillä. Mutta onko työkaluja tuohon pähkäilyyn?
Osaamisen tunnistamisen tärkeä kulmakivi on riittävä ja rehellinen itsetuntemus. Opitun ja koetun muuttaminen osaamiseksi vaatii pohdintaa ja jatkuvaa reflektointia. Pyydä palautetta kollegoiltasi osaamisestasi ja onnistumisestasi projektissa. Anna palautetta kollegoillesi ja ennen kaikkea anna palautetta itsellesi. Tärkeää on, että palaute käsittelee nimenomaisesti osaamisesta, eikä luonteenpiirteitäsi.
Osaamispäiväkirja: opettele antamaan palautetta – itsellesi
Osaamisen päiväkirja on oiva tapa antaa itselle palautetta. Muistan hyvin kun aloin itse kirjoittaa osaamisen päiväkirjaani. Se tuntui kiduttavan kiusalliselta. Huomattavasti helpompaa olisi ollut listata kehityskohteita. Mutta ei, osaamispäiväkirjan tarkoituksena on identifioida osaaminen. Nykyään merkkaa perjantaihin 30min tapaamisen päiväkirjani kanssa. Jokaisessa tapaamisessa esityslista on sama:
Tällä viikolla huomasin osaavani..?
Tartuin tilaisuuteen ja siinä onnistuin..?
Opin ja oivalsin osaavani..?
Toisin olisin voinut tehdä…?
Tätä taitoa tarvitsen..?
Haasteena ensiviikolle..?
Tavoitteeni ensiviikolle on..?
Osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen on taito, jota voi ja pitää tavoitteellisesti treenata. Treenille ja kehittymiselle tulee antaa aikaa. Muista, että huippukunto ei tule hetkessä. Aloita siis treeni jo tänään. Sillä vain jos osaat tunnistaa osaamisesi ja sanoittaa sen, voit omistaa ja hyödyntää sitä. Vain tavoitteellisesti hyötykäyttöön valjastettu osaaminen voi tuottaa tulosta.
Kirjoittaja: Marjut Suokas
Marjut on vaimo yhdelle ja äiti kahdelle. AMK-tutkintoja on plakkarissa kohta kolme, SH/2006, TH/2013 ja palveluliiketoiminnan tradenomi/2017. Marjutilla on elämässään neljä vahvaa V-kirjainta: valmentaminen, vuorovaikutus, vahvistaminen ja volitio.
