Olen viettänyt viime kuukaudet melkoisen vaihderikasta arkea. Olen nimittäin sekä äitiyslomalla vauvaa hoitaen että töissä kymmenen – viisitoista tuntia viikossa. Nyt kun takana on useampi kuukausi, on aika jakaa ajatuksia siitä, miksi tähän päädyttiin ja ennen kaikkea – miten meni.
Vauva on maailman ihanin identiteettivaras
Monen ensimmäinen mielleyhtymä vauvavuodesta on mieletön väsymys ja työmäärä. Joissain tilanteissa juuri näin onkin, mutta sen lisäksi on paljon vauvoja, jotka nukkuvat yönsä suhteellisen hyvin ja tarvitsevat päivällä pitkät päiväunet.
Äitiyslomassa ei mielestäni rankinta ole vauvan hoito, vaan oman vapauden ja itsemääräämisoikeuden osittainen menetys. Normaalisti aktiivinen viikkorytmi kutistuu kotiympyröihin ja aikuisten kanssa käydyt keskustelut vaihtuvat vauvalle jutteluun.
Kun oma päivittäinen kommunikaatio alkaa valua alla olevan kuvan tasolla, on mielestäni ihan tervettä alkaa kaivata haastavampaa juttuseuraa.
Kävimme vauvauinnissa, äiti-lapsi crossfitissä ja vauvasirkuksessa. Joimme muiden äitiyslomalaisten kanssa kahvia ja lauloimme ruppana reppana ruskea kana vauvojen taidetuokiossa. Opettelimme kääntymään, tarttumaan, käyttämään vauvan nenäimuria ja sanomaan HYY. Silti päiviin jäi monta tyhjää tuntia.
Miten kaikki sitten sujui käytännössä?
Oma tekeminen oli helppo ajoittaa päiväunien kohdalle, mutta sisäisiä Skype-palavereita pidin myös vauvan ollessa valveilla. Vauva jokelteli, ähisi, röyhtäili ja paukkui palaverin taustalla, mistä koitui jonkin verran häiriötä kokouksiin. Tärkeintä oli itse pysyä rauhallisena palaverin asiaan keskittyen, eikä nolostua vauvan ääntelystä.
Asiakaspalaverien aikana joku perheenjäsen hoiti lasta. Mielestäni tämä oli loistojärjestely siksikin, että näin molemmat vanhemmat osallistuivat tasavertaisemmin vauvan hoitoon.
Välillä vauva viihtyi yksin, jolloin saatoin näpyttää konetta toisen tunkiessa limaista nyrkkiään suuhunsa sellaisella intensiteetillä, että saatoin vain kadehtia vastasyntyneen kykyä omistautua omalle intohimolleen. Välillä luin vauvalle ääneen Microsoftin tuotejulkistuksia, asiakkailta tulleita sähköposteja ja Long Playn artikkeleita. Kriittisempää kuulijaa saa hakea.
Menikö kaikki sitten kuten Strömsössä? Tietenkään ei mennyt. Lähdin töihin komea pulautuskaari selässäni, josta kehtasi mainita vasta noin kahdeskymmenes päivän aikana tapaamani ihminen. Tuli tuplabuukkauksia, hammaskipuisia öitä ja naapurin sirkkelitalkoot samaan aikaan, kun minun oli tarkoitus esitellä mobiilikäyttäjän käyttäjähallintakonseptia vauvan nukkuessa ulkona.
Vaikeiden tilanteiden pelko on kuitenkin huono syy jättää haluamiaan asioita tekemättä.
Miten muut suhtautuivat?
Käytännön järjestelyjen lisäksi kiinnostava kysymys on tietenkin muiden suhtautuminen vauvavuoden ja töiden yhdistämiseen. Ehdottomasti positiivisin suhtautuminen oli niillä äideillä ja isillä, jotka olivat itsekin hoitaneet lasta kotona vauvavuonna. Moni kertoi itsekin käyttäneensä aikaa esimerkiksi opiskeluun tai blogin kirjoittamiseen.
Ajatustyö ennen kirjoitustyötä
Uskallan sanoa jo nyt, että vuosi on antanut monta tärkeää opetusta.
Kaiken edellytyksenä toimivat tietenkin molempien vanhempien joustavat työajat, etätyö ja sitä tukevat viestintätyökalut sekä läheisten turvaverkko ja vauvan pitkät päiväunet.
Työjärjestelyistä on pakko mainita erikseen palaverit, joilla olisi helposti voinut täyttää koko pienen viikkotyöaikani. Tämä ei tietenkään tullut kysymykseen. Siksi olikin mietittävä aina erityisen tarkkaan, onko osallistumisestani oikeasti jotain lisäarvoa vai notkunko mukana vain tavan vuoksi. Tällainen mietintähän ei välttämättä ole huono ajatus noin muutenkaan.
Vakavin opetus minulle oli kuitenkin oman tuottavuuden selkeä nousu. Kun aivoni eivät ole jatkuvasti ylikierroksilla, oli helppo tehdä laadukasta työtä muutama tunti päivässä. Nyt kiinnostaa tietenkin eniten, miten edes osan tästä vireystilasta saisi pidettyä sitten, kun palaan taas töihin.
Lopuksi
Moni äiti kokee yksinäisyyden tunnetta vauvavuoden aikana. Siksi on tärkeää voida yhdistää monenlaista tekemistä omaan arkeen.
On kuitenkin olemassa erilaisia äitejä, vauvoja ja äitiyslomia. Siksi äitien tulisi voida tehdä töitä tai voida olla tekemättä töitä omasta tilanteestaan, toiveistaan ja vauvastaan riippuen.
Jos et jaksanut lukea tekstiä kokonaan, on kaikki oleellinen tiivistetty Anna Perhon twiittiin.
Kirjoittaja: Riikka Gassen
