Perhevapaajärjestelmän uudistaminen tulee kaikella todennäköisyydellä olemaan yksi tulevan hallituksen keskeisistä tehtävistä. Se, mihin suuntaan ja miten uudistus toteutuu, onkin sitten kaikkea muuta kuin selvää.
Itse edustan Monimuotoiset perheet -verkostoa ja tässä tekstissä näkökulmani on erilaisten perheiden moninaisessa todellisuudessa. Tästä näkökulmasta perhevapaita katsoessa korostuu se, että järjestelmän pitää joustaa, venyä ja sopia monenlaisiin elämäntilanteisiin. Mutten se ei yksinkertaisesti toimi sellaisessa todellisuudessa, jossa perheet tänä päivänä elävät.
Erilaisten perheiden muuttuvat tilanteet ovat osoittautuneet nykyjärjestelmälle hankaliksi. Yhden vanhemman perheet, adoptioperheet, sijaisperheet, sateenkaariperheet, monikkoperheet, alusta asti erillään asuvat vanhemmat, vauva-aikana tapahtuvat erot ja monet muut elämäntilanteet eivät mahdu nykyjärjestelmän logiikkaan, vaan niitä varten on jouduttu luomaan erilaisia paikkaavia malleja. Tämä on tehnyt järjestelmästä luvattoman monimutkaisen ja hankalan.
Seuraavassa kolme kysymystä, jotka ainakin joudutaan tulevassa uudistuksessa ajattelemaan läpi:
1. Kiintiöt
Monimuotoisten perheiden näkökulmasta pitkät vain toiselle vanhemmalle kiintiöidyt vapaat ovat haaste, jos lapsella ei ole toista vanhempaa kuvioissa tai jos toinen vanhempi ei asu samassa osoitteessa lapsen kanssa. Siksi kiintiöinneissä tulisi aina lähtökohtaisesti olla mahdollisuus huomioida lapsen perhetilanne, ja jos lapsella on vain yksi vanhempi, koko vanhempainvapaajakso on oltava hänen käytettävissään. Jos esimerkiksi isä, joka ei asu lapsen kanssa, ei ole valmis käyttämään vanhempainvapaitaan, ei ole oikein, että lapsen kanssa asuva äiti ei voisi niitä käyttää.
Tämä ajatus olisi kuitenkin myös ristiriitainen, sillä se antaisi tietylle perhemuodolle enemmän valinnanvaraa kuin toiselle. Tässä konkretisoituu kiintiöiden ongelma, jota en ole osannut itse vielä ratkaista: samalla kun ne tutkitusti tuottavat lisää tasa-arvoa, ne myös rajaavat perheiden vapautta valita omaan elämäntilanteeseen sopiva ratkaisu.
2. Vanhempien oikeus käyttää vapaita yhtä aikaa
Tällä hetkellä tämä oikeus on rajattu 18 päivään yksösperheillä, kaksosperheillä 78 päivään ja kolmosperheillä 138 päivään. Kuitenkin on tilanteita, joissa perheet oikeasti tarvitsisivat mahdollisuutta käyttää vanhempainvapaita yhtä aikaa nykyistä enemmän.
Jos syntyvä tai adoptoitava lapsi on esimerkiksi vaikeasti vammainen, jos kaksoset tai kolmoset ovat syntyneet pieninä keskosina ja vaativat todella intensiivistä hoitoa tai jos monikkoperheessä on myös isosisarus, joka kaipaisi hoivaa ja huomiota, olisi tärkeää, että vanhemmat voisivat valita olla kotona pidemmän ajan yhdessä. Vanhempainrahapäiviä ei tarvitsisi erikseen tätä varten lisätä, mutta mahdollisuus valita, että niitä käyttää yhtä aikaa, ei liene keneltäkään osapuolelta erityisesti pois?
3. Kenelle vanhempainpäivärahaa voidaan maksaa
Tällä hetkellä lähtökohtainen tilanne perhevapaita ajatellessa on se, että niitä käyttävät lapsen vanhemmat, jotka asuvat yhdessä. Tällä logiikalla on linjattu, että myös äidin avopuoliso tai aviopuoliso saa nostaa vanhempainpäivärahaa, vaikka ei olisikaan lapsen juridinen vanhempi. Sen sijaan muu kuin puoliso, joka asuu äidin kanssa, ei saa. Esimerkiksi äidin paras ystävä, kämppis tai lapsen kummi tai mummi. Myöskään isän puoliso, joka asuu isän kanssa, ei saa nostaa vanhempainpäivärahaa.
Reiluin käytäntö olisi siirtyä Ruotsin malliin, jossa vanhempainpäivärahat jaetaan lähtökohtaisesti tasan lapsen juridisten vanhempien kesken, ja heillä on sitten oikeus luovuttaa omasta osuudestaan osia joko toisilleen (kiintiöityä osuutta lukuun ottamatta) tai sitten muulle kumppanilleen.
Itse näkisin, että luovutusoikeuden rajaaminen vanhemman kumppaniin on sekin hiukan turhaa. Vanhemmilla on itsellään kyky määritellä, onko lapsella joku muukin tärkeä aikuinen kuin juuri vanhemman puoliso, joka haluaisi olla ja pystyisi olemaan perhevapaalla lapsen kanssa. Miksi esimerkiksi lapsen isän vielä työelämässä oleva isä ei voisi tehdä nelipäiväistä viikkoa ja nostaa vanhempainrahaa yhden päivän, jos perheen arki sujuisi paremmin sillä tavalla? Ja mikä siinä on, että vanhempainvapaat on aina käytettävä yhdessä jaksossa kokonaisina päivinä, eikä esimerkiksi puolipäiväisyys, osaviikkoisuus tai muu jaksottaminen onnistu jouhevasti alle 3-vuotiaan lapsen kohdalla?
*
Voisin kuvitella, että perheillä voisi hyvinkin olla kekseliäisyyttä ja intoa jakaa lapsenhoidon vastuuta luovilla tavoilla jo hyvin aikaisesta vaiheesta asti, jos järjestelmä ei olisi niin jähmeä. Ja nykypäivän työelämä taipuu moniin ratkaisuihin, kun niistä vain yhdessä ja hyvällä tahdolla neuvotellaan. Kaiken ei tarvitse sopia kaikille eikä kaikkiin tilanteisiin, mutta on typeryyttä, jos järjestelmän jähmeyden vuoksi perheille JA työnantajalle parhaat ratkaisut joudutaan jättämään käyttämättä. Tämä on Ruotsissa ymmärretty jo pitkän aikaa sitten, ja siksi siellä järjestelmä on sekä venyvä että joustava.
Keskeisintä ja olennaisinta kaikissa perhevapaamalleissa olisi kuitenkin se, että jokaisella lapsella olisi oikeus olla kotona yhtä pitkä aika ansiosidonnaisen päivärahan turvin riippumatta siitä, onko siinä perheessä, johon hän on syntynyt tai saapunut, vanhempia tai vanhemman asemassa toimivia henkilöitä yksi, kaksi, kolme vai vielä useampia.
Anna Moring
Kirjoittaja on filosofian tohtori, Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija, joka tutkii sivutoimekseen sukulaisuuden ja perheiden moninaisia rajapintoja ja marginaaleja.
Liity jäseneksi urasuuntautuneiden äitien järjestöön!
Mothers in Business MiB ry on juuri sinulle oikea järjestö, jos haluat päästä mukaan yli 300 osaamista kehittävään tapahtumaan, seminaariin ja striimiin vuosittain yhdessä yli 4 000 uraäidin kanssa.
