Kysyimme jäseniltämme heidän mielipidettään hallituksen suunnittelemaan 1+7+7 -perhevapaamalliin. Tulokset saapuivat torstaina ja niistä kävi ilmi muun muassa se, että vastanneista 77 prosenttia luovuttaisi isälle kiintiöityjä perhevapaakuukausia äidille, mikäli ehdotelma toteutuisi. Yli puolet luovuttaisi kaikki kolme luovutettavissa olevaa kuukautta.
Aihe kuumentaa tunteita
Aihe on herättänyt todella paljon keskustelua, ja mielipiteitä tutkimuksen tuloksista on jaettu puolesta ja vastaan. On luonnollista, että aihe herättää tunteita laidasta laitaan ja voi olla vaikea ymmärtää toisten mielipiteitä. On tärkeää muistaa, että ketään ei yritetä syyllistää heidän valinnoistaan. (Vaikka helposti voikin tuntua, että teit niin tai näin, teet väärin.) Asiasta herännyt keskustelu on yhteiskunnallisesti tärkeää ja asioista saa olla eri mieltä. Tässä blogitekstissä jaetaan suoria lainauksia, joita olemme saaneet sosiaalisen median keskustelujen kautta.
Monet äidit haluavat viettää suurimman osan perhevapaista itse
On ymmärrettävää, että osa äideistä haluaa olla kotona lapsensa kanssa pitkään. Tietysti vastasyntynyttä lasta rakastaa mahdottoman paljon ja hänen seurassa on hyvä olla. Lisäksi imettäminen on osalle äideistä erittäin tärkeä asia, jota voidaan haluta jatkaa vähintään vuoden ikään saakka. Saimme Instagramiimme nimettömiä kommentteja aiheesta:
”Nautin suunnattomasti olla kotona lasteni kanssa ja haluaisin olla jatkossakin kotiäitinä edes vuoden.”
”Tarvitsin itse taukoa työelämästä. Siksi olin kotona synnytyksen jälkeen 12kk, mies 6kk.”
“Vaikka olisikin kovin urasuuntautunut, ja ehkä juurikin sen takia, vauvavuosi on ainoa aika, jolloin haluan ja on mahdollista antaa vauvalle täysi huomio.”
“Imetys on iso asia vapaiden jaossa.”
Kun äidit jäävät kotiin
Sillä, että äidit jäävät kotiin lapsen saapumisen jälkeen pidemmäksi aikaa kuin isät, on suorat vaikutukset naisten työmarkkina-asemaan. Kun miehille ei tule pidempiä taukoja työelämästä, on heidän urakehitys taattua ja sukupuolten välinen jakauma johtoasemissa työskentelevistä miesten puolella. Pidemmällä poissaololla työelämästä on lisäksi taloudellinen vaikutus. Myös raskaussyrjintä työnhaussa on erittäin valitettava asia, jonka poisjäämiseen varmasti vaikuttaisi myös se, että vanhemmuuden vastuu olisi aidosti tasaisesti jaettu.
Lisäksi vastuun jakautuminen kotona voi vinoutua, jos alusta asti asetelma on se, että lapsi on suurimmaksi osaksi äidin vastuulla. Voi olla, että perhevapaidenkin jälkeen on helppoa jatkaa niin, että juurikin äiti kantaa päävastuun lapsesta ja huolehtii myös kaikesta perheen metatyöstä. On laajasti tiedettyä, että äidit tuntevat paljon uupumusta perheen pyörittämisestä ja kokevat, että isät eivät kanna tarpeeksi vastuuta.
Saimme aiheesta kommentin myös Instagramiimme:
“Mun mielestä lapsille keskeisintä ja useimmille perheille parasta olisi kahden vanhemman tasavertainen osallistuminen lastenhoitoon lasten aikuisuuteen asti, ei pelkkä vauvavuosi. Enemmän merkitystä kuin yhdellä vauvavuodella on sillä, kuka hoitaa sairasta lasta, lähtee töistä ajoissa kuljettaakseen harrastuksiin sekä käy lääkärissä, vanhempainilloissa ja leikkitreffeillä.. Kuitenkin, jos isä ei saa tai halua osallistua siihen heti alusta alkaen, eikä opi ottamaan vastuuta lapsista yksin, on tasavertaisuuden ja tasa-arvoisuuden toteuttaminen myöhemmin paljon vaikeampaa niin perheille kuin naisille työelämässäkin. Pelkillä perhevapailla ei mielestäni olisi yksin niin isoa merkitystä, mutta tasa-arvoa on myöhemmin vaikea rakentaa, jos perusta on alusta asti epätasapainoinen.”
Isien oikeudet huolettavat
Kyselyn tulokset herättivät monilla huolta isien oikeuksista ja tässä muutama kommentti Instagramistamme:
“Haluaisin, että isätkin saisivat kokea, jakaa ja muodostaa omanlaisensa arjen lasten kanssa.”
“Tulokset olivat surullisia ja riistävät isältä mahdollisuuden tasa-arvoiseen vanhemmuuteen.”
“Moni nainen puhuu tasa-arvosta ennen vauvan syntymää, mutta ei silti jaa vapaita.”
“Surullista, etteivät isät saa nauttia tasavertaisesta vanhemmuudesta.”
Yrittäjä Natalia Salmela otti tutkimustuloksiin kantaa omassa Instagramissaan: “Mulla on tästä asiasta ennen kaikkea tosi surullinen fiilis kaikkien isien puolesta. Olen nykyisessä ja entisissä parisuhteissani nähnyt miten hyviä faijoja on olemassa ja siksi surettaa miten miehiä pidetään vanhemmuusasioissa yhteiskunnan rakenteissa toisen luokan kansalaisina. Eikä pelkästään ihmisten mielikuvissa, vaan ihan lain puolesta. En minä ole lapselleni välttämättä meistä kahdesta parempi hoitaja siksi, koska olen nainen. Laki on kuitenkin sitä mieltä.”
On selkeää, että sekä äiti ja isä ovat yhtä hyviä huoltajia lapselleen, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Onko reilua isää tai lasta kohtaan, jos he eivät voi viettää arvokasta aikaa yhdessä, vielä kun lapsi on pieni?
Imettäminen töiden ohessa voi olla mahdollista ja perheystävällisyys työpaikoilla tärkeää
Moni äiti kertoo, että imettäminen on estänyt vapaiden jakamisen tasa-arvoisesti. On ollut jos jonkinmoisia haasteita pumppaamisen ja pullosta syömisen kanssa ja työmatkatkin pitkiä. Imettämisasiat eivät tosiaan aina suju sormia napsauttamalla juuri niin kuin itse toivoisi, vaan lapset ovat aina omia yksilöitään.
“Meillä iso tekijä perhevapaiden jakamisessa oli halu jatkaa imetystä lapsen tahtisesti 1v. asti. Pumppaaminen ei onnistunut, vaikka mitä kikkoja yritin.”
Toisaalta useissa kommenteissa kerrotaan imettämisen jatkumisen onnistuneen mainiosti, vaikka lähtikin aikaisin töihin.
“Itse palasin töihin 2-3 pv/vko, kun vauva oli 3 kk. ikäinen ja imetän edelleenkin. (poika 1v.8kk.) Tiesin heruvani pumpulle vähän liiankin hyvin, joten imetyksen ja töiden yhdistäminen ei ollut mikään ongelma. Välillä mies toi myös töihin vauvan tissille. Imetysmyönteinen työpaikka on kyllä ollut tärkeä osa koko paletin pyörittämistä.”
Kun töihin palataan ja imettämistä vielä jatketaan, on perheystävällinen työpaikka kultaakin kalliimpi. Eräs kommentoija kertoi työpaikaltaan Hollannista löytyvän erillinen imetyshuone tuoreille äideille, jossa on myös oma jääkaappi pumpatulle maidolle. Perheystävällisellä työpaikalla kuuluukin ymmärtää pumppaustauot ja/tai se, että lapsi tulee hoitajan kanssa käymään työpaikalla.
“Meillä ainakin työkulttuuri on niin kaukana tällaisesta sallivuudesta, että moni muu erilaisuuden hyväksymiseen ja tasa-arvoisuuteen liittyvä asia pitäisi ennemmin meillä saada kuntoon, ennen kuin tällaisesta voisi edes haaveilla.” Valitettavasti näin ei kaikkialla vielä ole.
Vinkit imettämiseen
Instagramissa eräs kommentoi: “Uskon, että asiaan vaikuttaa, ettei tiedetä, miten imetys hoituu, jos äiti palaa töihin.” Näitä keinoja voimme toivottavasti jakaa myös MiBin verkostossa. Ne äidit, jotka haluavat sekä palata töihin että jatkaa imetystä, ansaitsevat kannustusta ja neuvoja imettämisen jatkamiseen töiden ohella. Meiltä MiBiltä löytyykin mainio blogiteksti aiheeseen liittyen: https://www.mothersinbusiness.fi/blog/imetys-ja-toihinpaluu
Valinnanvapaus tapetilla
Monet sosiaalisen median keskusteluissamme mukana olleet ovat painottaneet, kuinka tärkeää olisi, että perhe saa itse valita, miten vapaat jakaa.
“Mielestäni ns. tasa-arvoa on enemmin antaa perheille vapaus valita, kuka on kotona lapsen kanssa.”
“Haluaisin uskoa, että jokainen perhe tekee omat itselle ja tilanteelleen parhaat ratkaisut.”
“En jaksa lopettaa ihmettelemästä, miksi valtion tulisi tehdä tällaisessa asiassa päätöksiä perheiden puolesta.”
Kuten tiedotteestamme käy ilmi, nykyjärjestelmässä on jo reilun puolen vuoden vapaasti jaettavissa oleva vanhempainvapaa, josta isät kuitenkin käyttävät vain muutamia prosentteja. On siis huomattavissa, että kun perhe saa itse päättää asiasta, jää isien osuus vapaista vähemmälle ja juuri siksi asiaan yritetään saada nyt muutosta.
Miksi sitten niin monet meistä äideistä ajattelee, että heille on tärkeää olla kotona? Voimmeko kyseenalaistaa toiveitamme? Sisäisessä Facebook-ryhmässämme asiasta keskustellessa, nousi ilmaan seuraavanlainen kommentti: “Usein kiintiöiden vastustajat vetoavat perheiden vapaaseen valintaan ja siihen, että äiti jää yleensä kotiin pidemmäksi aikaa "koska haluaa". Haastaisin miettimään, miksi haluaa? Asenteissa, kulttuurissa, rakenteissa, sosiaalisessa ympäristössä kenties jotakin vinoutumaa? Voiko koskaan olla "vapaita valintoja" vai ohjaako niitä aina konkreettisen tilanteen reunaehdot ja taustalla vaikuttavat sosiokulttuuriset normit? Lisäksi: ketään ei pakotettaisi pitämään yhtään vapaata eikä menemään töihin – kysehän on siitä, millaisia ratkaisuja yhteiskunta haluaa tukea ja mihin valintoihin kannustaa.”
Toinen kommentoija kirjoitti näin: “Yhteiskunnan ei mielestäni tarvitse valinnanvapautta tilanteessa, jossa ohjaamisella on saatu selkeästi tasa-arvoa tukevia tuloksia, esim. muiden pohjoismaiden mallit. Lisäksi yhteiskunnalta tuleva raha on vastikkeellista, joten sille voi ja pitäisi asettaa tiettyjä ehtoja. Myös se, että perhe aina itse tietäisi, mikä on parasta, on valheellista. Valintamme eivät synny tyhjiössä, vaan niihin vaikuttavat moni ulkopuolinen asia, eivätkä vähiten asenteet, myös ne, joita ei tiedosteta. Pitää muistaa myös se, että jos haluaa tasa-arvoisempaa työelämää (toivottavasti jokainen haluaa) ja kärjistetysti naisille parempaa palkkaa, niin pitäisi pystyä tukemaan toimenpiteitä, jotka edesauttavat sitä isommassa kuvassa.”
Uudistuksella hyvät tarkoitusperät
Ehdotetulla perhevapaamallin uudistuksella on hyvät ja tarkoin pohditut tavoitteet. Äideille ollaan luotu kautta aikojen roolia lapsen ensisijaisena huoltajana ja nämä asenteet vaikuttavat yhä käytökseemme, vaikka edistystä onkin tapahtunut. Isien oikeudet lapseensa eivät ole yhtä hyvät, kuin äideillä, ja tämän näkee esimerkiksi eron jälkeisten huoltajuuskiistojen lopputuloksissa. Nyt tarvitsemmekin asennemuutoksia, ja siksi on mahtavaa, että järjestelmän uusimista suunnitellaan. Tarkoitus ei ole laskea äidin oikeuksia lapseen, vaan nostaa isien oikeudet samalle tasolle. Myös lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat vahvasti elämäänsä jo vauva-ajasta lähtien.
Tasa-arvoinen vanhemmuus on kaikkien etu, jonka seurauksena koko maailma voi muuttua parempaan suuntaan. Kannustetaan ja tuetaan miehiä heidän isyydessään!
“Meillä isä ei edes halunnut olla pitkää aikaa kotona, vaikka olisi ollut mahdollisuus.” kertoi eräs kommentoija. Olisiko isä kuitenkin mahdollisesti halunnut olla kotona, jos yhteiskuntamme asenteet olisivat suotuisampia tasa-arvoiseen vanhemmuuteen?
Kirjoittanut:
Anna-Mari Back, Mothers in Business MiB ry.
Mothers in Business on urasuuntautuneiden äitien oma järjestö, joka yhdistää yli 4000 äitiä ympäri Suomen. Mukanamme pääset ammatillisesti kehittäviin tapahtumiin, verkostoidut mahtavien MiB-äitien kanssa ja olet mukana tukemassa äitien asemaa yhteiskunnassamme.
