Taukojumppaa, tyky-päiviä ja liikuntaseteleitä. Toimiston nurkassa nököttäviä jumppakeppejä, tasapainolautoja ja kuminauhoja. Tärkeitä juttuja, mutta vain jäävuoren huippu työhyvinvoinnista.
Miten olisi viikko auringossa etätyöparatiisissa, lounas-joogaa ja vihersmoothieita. Tämän lisäksi tietty kesäjuhlat, pikkujoulut ja after-workia. Sekä tietty eri maiden perinnejuhlien viettoa keskellä toimistoarkea hassusti pukeutuneena.
Nämä kaikki edellä mainitut tuovat ihanaa vaihtelua työarkeen ja ovat tärkeitä monelle, mutta jättävät työhyvinvoinnin laajan kokonaisuuden vielä turhan vajaaksi. Etenkin tässä pandemia-keskeisessä etätyöajassa, kun kaikki on peruttu tai siirretty verkkoon.
Työhyvinvointi 3.0
Työhyvinvointi 3.0 lähtee Maslowin tarvehierarkian kääntämisestä päälaelleen, väitän minä. Tässä modernin (työ)hyvinvoinnin pyramidissa perustarpeet tulevat viimeisenä.
Itsensä toteuttaminen
Oikea osaaja, oikeaan tehtävään, oikeaan aikaan. Toteamus, jonka kuulin jo HR-urani alkuvaiheessa ison rekrytointiin keskittyneen yrityksen toimitusjohtajalta. Ei hassumpi mantra.
Kun ihminen on osaamistaan ja intohimoaan vastaavassa tehtävässä, jossa hän voi onnistua ja edelleen kehittyä, tuntee hän varmasti toteuttavan itseään ammatillisesti.
On kuitenkin hyvä muistaa, että aina itsensä toteuttaminen ei tapahdu työn kautta. Jollekin se tapahtuu harrastusten kautta, toiselle vapaaehtoistyön. Kun kolmas taas haluaa panostaa vanhemmuustaitojen kehittymiseen.
On tärkeää, että työelämä ymmärtää erilaisia, vaihtuvia tarpeita, jotka lisäävät yksilön onnellisuutta. Joskus on hyväkin pysähtyä nauttimaan kehittymismatkastaan, ilman kiirehtimistä seuraavaan.
Tunne arvostuksesta
Tunne siitä, että on hyväksytty yhteisön jäsenenä on super-tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Arvostuksen tunne syntyy pienistä asioista työarjessa, johon jokainen voi vaikuttaa.
Kuuntelu, palautteen antaminen ja vastaanottaminen. Silmiin katsominen, kiittäminen ja mielipiteen kysyminen. Avun pyytäminen ja tarjoaminen sekä kaikin puolin arvostavat arkiset kohtaamiset. Ilmeet, eleet ja kunnioittava dialogi.
Arvostusta joko on tai ei ole. Sen läsnäoloon vaikuttaa meistä jokainen.
Sosiaalisuus
Bileitä ja pöhinää. Harrastuskerhoja ja after-workeja. Kesäjuhlia ja pikkujouluja, muita bileitä unohtamatta. Nämä ovat tärkeitä. Monella meistä on tarve olla rennosti muiden ihmisten kanssa.
Toisilla se tarve ja halu voi suuntautua kuitenkin enemmän koti- tai harrastusjoukkoihin päin. Siksi työelämän olisi hyvä tukea sosiaalisuutta työyhteisössä laajemmin. Vapaa-ajan kokoontumiset työporukalla ovat tärkeitä, ehdottomasti, mutta arkiset kohtaamiset vieläkin tärkeämpiä.
Vuorovaikutteiset työpajat. Palaverin alussa aikaa kuulumisten kysymisille ja epäviralliselle keskustelulle. Spontaanit mitä kuuluu -kyselyt kollegalle. Kameroiden auki pitäminen etäpalavereissa. Kaikki nämä vastaavat sosiaalisuuden tarpeeseemme.
Turvallisuus
Ihmisillä on tarve kuulua yhteisöön, kiinnittyä johonkin. Jatkuvassa muutoksessa oleva työelämä kuitenkin helposti horjuttaa meidän turvallisuuden tunnetta. Puhumattakaan siitä, jos yksilö on joutunut jatkuvien organisaatiomuutosten kierrepalloksi.
Entä saako mokata? Mitä jos mokaan, saanko siitä osakseni tuhahtelua, mulkoilua ja piikittelyä tiimiläisiltä? On hyvä muistaa, että mokailun kautta syntyy onnistumisia. Sen salliminen synnyttää taas turvallisuuden tunnetta.
Turvallisuuden tunnetta lisää ymmärrys omasta arvostaan yhteisössä. Siitä, että luotetaan ja asioista puhutaan avoimesti. Siitä, että omaa osaamista ja persoonaa arvostetaan. Siitä, että saa olla juuri sellainen kuin on, virheineen päivineen. Siitä, että on lupa myös mokata.
Perustarpeet
On selvää, että terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä yksilön hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Siksipä osa hyvinvointia on säännöllinen ja terveellinen ravinto. Sopiva määrä mielekästä liikuntaa. Hyvä ergonomia. Lepo, palautuminen ja uni.
Ilman näiden tasapainoa, mieli voi alkaa väsyä. Kun henkinen hyvinvointi sakkaa, kiinnostaa pizza enemmän kuin porkkana. Liikunta vaihtuu lepotuoliin. Ja huono uni lisää entisestään huonovointisuutta. Ja niin hyvinvointia sakkaava luuppi on valmis.
Työelämän tulee tukea myös yksilön fyysistä hyvinvointia, vaikka motivaatio terveellisiin elämäntapoihin lähteekin aina yksilöstä.
Hyvinvoinnin tukemisessa tärkeintä on kuitenkin keskittyä ihmisen kuuluvuuden tunteen tukemiseen. Väitän, että tämä syntyy itsensä toteuttamisen, arvostuksen, sosiaalisuuden ja turvallisuuden kautta. Pienillä teoilla arjessa. Ihmisiä arvostaen ja heistä aidosti välittäen.
Ymmärrä ja arvosta yksilöä. Ole avoin ja luota. Kysy kuulumisia ja kuuntele. Tue ja rakenna yhteisöä, jossa kaikilla on psykologisesti turvallista olla. Anna jokaisen tuntea kuuluvansa työyhteisöön.
Tiina Raittinen on hyvinvoinnin, modernin HR:n ja erinomaisen johtamisen teemoihin hurahtanut kahden lapsen äiti. Työkokemusta Tiina on kerryttänyt lähes yhtä paljon sekä HR- että liikunta-alalta. HR:ssä Tiina on toiminut monipuolisesti eri tehtävissä, aina rekrytoinnista HR-johtamiseen. Liikunta-alalta tutuksi on tullut erityisesti aikuisten yksilö- ja ryhmäliikunnan ohjaus, mutta myös lasten ja nuorten tavoitteellinen liikuttaminen. Tiina kirjoittaa perhe- ja työarjen rumban salliessa, paineettoman epäsäännöllisesti Arjen Algoritmi -nimiseen blogiin (työ)elämästä, hyvinvoinnista ja perhearjesta.
Tutustu Tiinaan:
www.linkedin.com/in/raittinentiina
Mothers in Business on järjestö äideille, jotka ovat kiinnostuneita urastaan. Tavoitteenamme on tasa-arvo ja naisten työmarkkina-aseman parantaminen. Järjestämme vuosittain satoja tapahtumia, jotka kehittävät ammatillista osaamista ja lisäävät hyvinvointia. Yli neljän tuhannen MiB-äidin joukko takaa vertaistuen ja arvokkaiden verkostojen kasvamisen. Liity jo tänään - rakkaudesta uraan ja perheeseen.
