Olen yhtäkkiä äiti ja samaan aikaan se sama nainen. Käsittämättömän pieniä sukkia vaan roikkuu pyykkinarulla, joku huutaa korvaani ja haisee. Ei kuitenkaan niin pahalle, kuin jos kyseessä olisi kiinteä kakka, neuvolassa muistutetaan, nyt on vasta maitokakasta kyse. Minulla on aina kiire, en vain muista minne. Kaikki muuttuu koko ajan, tipahtelen, raavin itseni kasaan, hölskyn maitoa, vuodan.
Tästä hetkestä on kohta viisi vuotta. Äitiys oli kauniisti nupullaan, tämä oli luonnollisinta mitä naiselle voi tapahtua. Paitsi että ei. Äitiyteen kasvaminen on ollut jatkuvaa pyrkimystä kasvaa aikataulussa, johon en ole voinut vaikuttaa. Kaikki tapahtuu koko ajan ”nyt”. Samaan aikaan kun äitijuna kiihdyttää kohti kaidetta, työminä huutaa, koska on sen vuoro. Haluan palan vanhaa elämää, tuttua minää takaisin.
Olin vuosien ajan tehnyt töitä markkinointiviestinnän tehtävissä ympäri Suomea monissa eri rooleissa, usein ollen se luottopakki, auttaja, osaaja. Tapani tehdä töitä oli antaa paljon energiaa itsestäni, jonka huomasin yhtäkkiä ehtyvän. Se, että tunnit taaperon päivähoidon ja kokoaikaisen työn pitkine työmatkoineen, kanssa eivät riittäneet, oli se käytännön kuristaja. Taas se, että energiani ei enää riitä siihen identiteettiin, joka minulla oli, oli paljon suurempi kriisi. En ollut enää idearikas, ehtymätön, jaksava, pystyvä. Kohtasin itseni pienempänä kuin koskaan olisin halunnut.
MiB antoi vertaistukea
Kuopukseni odotusaikaa varjosti huojuva identiteetti. Työmatkajunaan kiirehtiessäni ja vatsaa vihloessa purin hammasta. En kehtaa myöntää, kuinka hukassa olin. Löysin Mothers in Businessin ihmisten ja toiminnan pariin kuopukseni ollessa muutaman kuukauden ikäinen. En ehkä tiennyt, millainen äiti ja ihminen olin, mutta halusin hakeutua seuraan, joka ymmärtäisi minua. Ehkä sitä olisi toiset äidit, jotka suhtautuvat myös työelämäänsä intohimoisesti? On ollut silmiä avaavaa kohdata äitejä, jotka käyvät läpi samankaltaisia ajatuksia ja haasteita päivittäin.
Osallistuin toimintaan aktiivina pienellä työpanoksella, joka oli juuri silloin viestinnän tehtävien parissa sopiva. Pääsin puraisemaan kiinni siihen minään, joka haluaa tehdä työtä, mutta jota ei haittaa olla myös äiti. Minusta tuntui pitkään, että nämä kaksi maailmaa eivät voi kohdata. Töissä piti peitellä ja vähätellä sitä, että minulla on perhe ja lapsillani tarpeita. Taas kotona tuntui, että piti olla niin perusteellisesti läsnä, että työminän piti ovesta astuessa lentää kuin hattu pihalle.
Tämän päivän vaatimukset eivät ole realistisia äideille, joille tapahtuu hirvittävän paljon fyysistä ja henkistä muutosta kovassa muutospaineessa. Käytännön tuki on toki tärkeää, mutta vertaistuki erittäin olennaista. On kullanarvoista jutella ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät. Nyökkäävät ja kiroilevat kanssani.
Vinkki uraäideille: antakaa välillä olla
Työelämä tänä päivänä on todella vaativaa. Voin puhua asiantuntijana, jonka pitää jokaisessa palaverissa, jokaisena laskutettuna tuntina pystyä antamaan paitsi odotetun panoksensa, usein lisäarvoa ja ideoita. Yrittäjänä olen itse vastuussa yrityksen ainoasta resurssista, eli minusta itsestäni. Ilman rakenteellista tukea tämä on valitettavasti hyvin paljon kiinni yksilön omasta jaksamisesta ja osaamisesta itsensä hoitamiseen. Teen työtäni tosi mielelläni, se on osa minua, mutta identiteettini on muuttunut. Enää en ole työjuhta, vaan valitsen freelanceriuden. Valitsen siis myös työtuntini. Kun on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta, kokopäivätyö ei tulisi enää kyseeseen kohdallani. Kahden maailman kuorma on yksin kannettuna liikaa.
Kannatan kaikenlaisten äitien ja erilaisten tilanteiden esiintuloa. Tämän päivän äitiyden näkyväksi tuleminen on ehkä joistain epämukavaa, mutta kaikkien meidän äitien puolesta aivan olennaista. Äitiys ei ole itsestäänselvyys, sitä ei pitäisi kohdella kuin se olisi.
Vinkkinä kaikille uraa ja perhettä yhteensovittaville: antakaa välillä olla. Oppikaa itsestänne, arvostakaa itseänne ja tehkää teidän perheellenne parhaita ratkaisuja, jotta jaksatte. Voitte jopa hyvin. Elämän ei tarvitse mennä yhtä soittoa eteenpäin, välillä voi poiketa sinne niitylle haistelemaan vaikka kukkia, ennen kuin jatkaa taas. Ja hei, olet tärkeä vaikka et aina jaksaisikaan!
Marika Luukkanen, markkinointiviestinnän asiantuntija, freelance-yrittäjä (MÖRK creative & marketing)
Kirjoittaja on markkinointiviestinnän freelancer, 37-vuotias kahden pikkulapsen äiti, joka ei jaksa ylläpitää täydellistä äitimyyttiä ja joka on sitä mieltä, että myös äiti on ihan vaan ihminen.
Mothers in Business on järjestö äideille, jotka ovat kiinnostuneita urastaan. Meidän tavoitteenamme on perheystävällisempi ja tasa-arvoisempi työelämänä sekä naisten työmarkkina-aseman parantaminen. Järjestämme vuosittain satoja tapahtumia, jotka kehittävät ammatillista osaamista ja lisäävät hyvinvointia. Yli neljän tuhannen MiB-äidin joukko takaa vertaistuen ja arvokkaiden verkostojen kasvamisen. Liity jo tänään - rakkaudesta uraan ja perheeseen.
