Keltainen bussi Turun satamaan on niin täynnä, että seison melkein nenä tuulilasissa. Jännittää, sillä olen menossa ensimmäistä kertaa MiBin aktiiviristeilylle Viking Gracelle – yksin. Alle vuorokaudessa jännitys vaihtuu kuitenkin ihaniin uusiin tuttavuuksiin ja tunteeseen, että meissä on voimaa!
”Viimeiset sata on vaikeinta saada sisään”, toteavat järkkärit toisilleen, kun kävelemme lähtöselvitysporteille. Toisella puolella alkaa olla tungosta ja odottava tunnelma. Perjantai-ilta, meri ja uusi hieno laiva, yö hotellissa, uusia ihmisiä, hyvää ruokaa ja juomaa, Anna Puu, arki jää maihin. Onhan siinä syitä!
Jännittää hieman. Olen menossa MiBin aktiiviseminaariin Viking Gracelle, ja tapaan ensimmäistä kertaa ihmiset, joiden kanssa olen viimeiset 10 kuukautta tehnyt hommia pelkästään sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Terminaalissa törmään onneksi vanhaan kaveriin, jonka kanssa jään vaihtamaan kuulumisia. Tutustun samalla pariin tamperelaisaktiiviin, ja minusta alkaa tuntua, että tästä tulee hyvä reissu.
Laivan startattua seminaari alkaa kokoustiloissa kuohuviinillä sekä puheenjohtaja Annica Mooren ja Viking Linen Taina Hunnakon tervetuliaissanoilla. Tapaan lopulta myös livenä yrityssuhteista vastaavan Outin ja toimiston Soilen, joiden kanssa on laulatettu sähköpostia viimeisen puolen vuoden aikana. Speed dating -tyylisessä tutustumisleikissä saamme kaikki lisää uusia kavereita, joiden kanssa on mukava siirtyä yökerhoon katsomaan Anna Puun keikkaa. Lavan edusta on aivan tukossa, eikä yleisöä ei tarvitse kauaa houkutella yhteislauluun. Keikka on ikärajaton, jotta nuoremmatkin fanit pääsevät kuuntelemaan suosikkiaan – hieno ele! Järki ja työviikon väsymys sanovat, ettei liian pitkäksi aikaa ei voi jäädä, sillä seuraavana päivänä on paljon ohjelmaa. Onneksi peti on lähellä – tätäkään laivan etua en ole tullut aiemmin ajatelleeksi.
Aamupala tarjoillaan keulan Buffet Aurorassa. Harmittelen, ettei minulla ole aikaa istua rauhassa maistelemassa kaikkia ihanuuksia. Ehdin kuitenkin ihastella Tukholman kaunista saaristoa. Vastaan lipuu kaksi valtavaa risteilyalusta. Näky tekee ihan yhtä suuren vaikutuksen kuin lapsena. Tekee mieli kaivaa kännykkä esiin, kuten viereisessä pöydässä, mutten sitten kehtaa.
Aamiaisbuffetin jälkeen laivan kokoustiloissa alkaa mibiläisten oma ohjelma. Seminaarinhuoneen läheisyyteen on pystytetty Hoivanetin lastenhoitopiste, joka helpottaa yksin lapsen kanssa tulleita ja muitakin tilan salliessa – lapset ja avecin sai nimittäin ottaa risteilylle mukaan. Aina välillä seminaarihuoneen ovi käy, nälkäinen saapuu aterioimaan ja jatkaa hetken päästä matkaansa. Muutama vauva seuraa esityksiä lattiatasosta. Isommille on laivalla koko päiväksi niin paljon mukavaa ohjelmaa, että äitiä tuskin ehtii tulla ikävä.
Puheenjohtaja Annica Moore aloittaa katsauksella menneeseen vuoteen, jonka aikana yhdistyksen jäsenmäärä on ylittänyt jo 4 000. Käymme läpi MiBin strategiaa; vuonna 2021 MiB on vaikuttava urasuuntautuneiden äitien verkosto, joka on saanut aikaan tuntuvia muutoksia yhteiskunnassa. Erinomainen tavoite! Jäsenkyselyn tulokset paljastavat, että jäsenistömme on myös monimuotoistunut. Jäseninä ja aktiiveina on entistä enemmän työelämään palanneita äitejä. MiB ei siis ole enää vain vauvaperheiden yhdistys.
Aamupäivän lopuksi Taina Hunnakko esittelee Viking Linen ympäristötyötä ja jännittävää pyörivää putkea, joka on keväällä 2018 ilmestynyt Viking Gracen katolle. Kyseessä on roottoripurje, joka vähentää Viking Gracen polttoaineen kulutusta ihan tuntuvasti. Taina paljastaa, että roottoripurjeet asennetaan myös varustamon uuteen laivaan, jonka rakentaminen alkoi hiljattain. Innostumme vieruskaverin kanssa uudesta laivasta. Viking Grace on upea, joten kuinkahan upea uusi laiva on?
Seminaarin eka puolisko oli melkoista tykitystä, mutta se ei uuvuta vaan innostaa. Mahtavaa olla mukana! Onneksi on lounastauko aikaa sulatella – ja vielä laivan ihanassa buffetissa. Kokeneempien vinkistä päätän sijoittaa panokset kala- ja jälkiruokapöytään, enkä vilkuile muille osastoille. En joudu pettymään, sillä kalat vievät kielen mennessään ja päädyn santsaamaan monta kertaa. Lounaspöydässä tarjoutuu jälleen mahtava tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin, ja juttua piisaa aamupäivän annista ja MiB-uristamme.
Sulattelu- ja shoppailutauon jälkeen palkitsemme MiBin superaktiivit: Saara Leppälä Oulusta, Johanna Mäkilä Helsigistä ja Maija Wirlander Tampereelta, ja jatkamme ohjelmaa vuoteen 2019 katsovilla ryhmätöillä. Innostunut puheensorina jatkuu, kunnes saamme tax-freen myymäläpäällikön esittelemään tarjouksia, maistattamaan suklaata ja tarjoamaan mojovat naurut. Suklaa suussa ja kuohuviinin maistatuskutsu kädessä marssin myymälään etsimään tuliaisia kotiväelle. Harkitsen myös vaateostoksia, sillä garderobin päivittämiselle ei maissa tunnu koskaan löytyvän aikaa. Gracella siihen olisi erinomainen mahdollisuus.
Ennen kuin laiva palaa Turkuun, ehdin vielä hyttiin suorittamaan yhden rastin: lukemaan kirjaa rauhassa! Pohdin samalla, saisinko ylipuhuttua miehen koko perheen risteilylle, sillä onhan konsepti lyömätön: lapsille ei tarvitse keksiä tekemistä, tarjolla on lapsiystävällisiä ravintoloita joista saa hyvää ruokaa, lepopaikka on aina lähellä eikä ulos lähtiessä tarvitse taistella ulkovaatteita päälle. Bonuksena on uskomattoman upeat maisemat. Viking Line tarjoaa vielä oikein mukavan jäsenalennuksen mibiläisille.
Ennen satamaan saapumista käymme tamperelaisvoimin syömässä. Ja mikä parasta, seuraan liittyy muita risteilyllä tutuksi tulleita mibiläisiä! Uudet tamperelaiset kaverit olivat huikanneet minua palaamaan kotiin heidän bussissaan. Vaihdan oikein mielelläni Onnibussin yksinäisyyden ja hälyn mukavaan seuraan. Juttu jatkuu kotiin saakka. Terveisiä vain Annelle, Maijalle ja Kaijalle!
Teksti: Irina Kyllönen, Ajankohtaista kumppaneilta -uutiskirjeen päätoimittaja, MiBin yhdistyssuhdetiimi
