Mitä, jos olisi mahdollisuus olla kotona lasten kanssa vähän pidempään, paremmilla tuloilla ja vielä samalla omaa osaamista päivittäen? Kuulostaa aika hyvältä, eikö? Miksi ei miettisi tarkemmin, mitä jatkossa haluaisi tehdä? Pitäisikö vaihtaa uraa kokonaan tai ryhtyä yrittäjäksi?
Tajusin aikuiskoulutustuen olemassa olon äitiysvapaan aikana – voisin jäädä suoraan vanhempainvapaan jälkeen työstäni opintovapaalle, ja siten olla samalla lasten kanssa kotona edes vähän pidempään.
Aikuiskoulutustuki vastaa melkein ansiosidonnaista (huom. ehdot ovat muuttuneet ja tuen määrää on hieman laskettu) ja sitä voi hakea, jos on ollut saman työnantajan palveluksessa vähintään vuoden, sekä jos työkokemusvuosia on kaikkiaan kertynyt vähintään kahdeksan.
Opintojen ei tarvitse tukea aiempaa ammattia, vaan opinnot voivat myös olla portti uuteen ammattiin ja esimerkiksi avoimen yliopiston opinnot oikeuttavat aikuiskoulutustukeen. Itse olin aloittanut MBA-tutkintoon johtavat opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa hieman ennen toista raskauttani, joten minulla oli valmiina opiskelupaikkakin.
Monimuoto-opiskelu sopii hyvin lasten kanssa kotona olevalle, lähiopintopäiviä on normaalisti vain muutaman viikon välein, ja usein nekin osuvat iltoihin ja viikonloppuun. Siinä mielessä opintovapaa oli minulle ikäänkuin jatke kotona olemiselle, kuitenkin ilman tarvetta “tipahtaa” kokonaan kovin pienelle kotihoidontuelle.
Opintojen suorittaminen tosin näyttikin myös oman vaativan puolensa verrattuna opiskeluun ennen lapsia. Mitään opintoja varten suoritettavia tehtäviä raportteineen ei pystynyt tekemään päiväsaikaan – valvoin monta yötä koulutehtäviä kirjoittaen.
Meillä ei ole lähellä turvaverkkoa mutta onneksi isäni, joka juuri jäi eläkkeelle, ajeli meille noin kerran kuussa auttamaan. Lisäksi esikoinen kävi kahtena päivänä viikossa päiväkodissa tutussa ryhmässä, jossa oli ollut ennen toisen lapsen syntymääkin.
Olen pohtinut paljon omia työhön liittyviä haaveita ja tekemisiäni. Koska koin, etten saanut riittävää varmuutta tulevista työtehtävistäni, laitoin pitkästä aikaa CV:n kuntoon ja aktivoiduin työmarkkinoilla. Sitten tärppäsikin, katkaisin opintovapaan aikomaani aiemmin ja aloitin kokopäivätyössä toukokuussa kevään kurssien loputtua. Mieheni jäi kotiin pariksi kuukaudeksi ja pojat aloittivat kokopäiväisinä päiväkodissa kuopuksen ollessa melkein 1,5-vuotias.
Omassa tilanteessani tuntui, että tällainen järjestely mahdollisti kotona olemisen lisäksi opintojen edistämisen ja myös muutoksen työuralla rauhassa ilman stressiä. Minulle ei tullut pakottavaa tarvetta tarttua nopeasti johonkin hädin tuskin kelluvaan pelastusrenkaaseen, vaan sain uiskennella hetken maailman menoa ihmetellen, pienen ensiaskeleita ihaillen ja itsekin ihmisenä kasvaen.
—
Satu Pulkki-Pennanen on 4/2013 ja 2/2015 syntyneiden poikien äiti, joka toimii työssään Business Analyst -tehtävässä Qvantel Finland Oy:ssä ja yrittää saada MBA-opintonsa vielä vietyä loppuun töiden ohella.
LinkedIn: https://fi.linkedin.com/in/spulkki
