Se tunne, kun päiväkodista tulee puhelu kesken kiireisen työpäivän… Syvä huokaus, ehkä muutama voimasanakin, ja vastaan puhelimeen. Lapsi oli kuulemma ollut jo aamupäivällä vaisun oloinen ja päiväunilta herätessä lämpö olikin sitten noussut. Nopea sähköposti esimiehille ja lähimmille kollegoille, läppäri kassiin ja kiireen vilkkaa päiväkodille hakemaan pieni kotiin sairastamaan. Tämä lienee tuttu kuvio muidenkin päiväkotilasten perheiden arjessa.
Samalla, kun herää huoli oman pienen voinnista, nousee myös murhe töiden järjestämisestä lapsen sairastamisen aikana. Etenkään asiantuntija- tai johtotehtävissä ei sijaisia tunneta, eikä kollegoilla ole yleensä aikaa tai välttämättä osaamistakaan tuurata itsenäisissä työtehtävissä. Deadlinet painavat päälle, kalenteri on täynnä ja illat vietetään tiiviisti tietokoneen kanssa jo muutenkin. Ja se on selvää, että kipeän pikkuisen kanssa ei etätöistä tule yhtään mitään, kun kuumelääkkeen tepsittyä taaperoenergiaa on taas kuin pienessä kylässä. Miten lapsen sairastuminen tuntuukin aina osuvan hankalimpaan mahdolliseen aikaan? Oma lapsemme on myös erikoistunut jo aivan vauvasta asti siihen, että hän tulee kipeäksi aina toisen vanhemman ollessa esimerkiksi työmatkalla, joten vanhempien tasapuolinen työnjakokaan ei tällöin onnistu – enkä myöskään kaipaa parisuhteeseen kiistelyä siitä, kumman vanhemman työt ovat tärkeämpiä ja kumman vuoro on jäädä kotiin.
Onni onnettomuudessa on se, että oma työnantajani on ajatellut tätä haastetta jo etukäteen, ja työpaikallani on sopimus sairaan lapsen hoitopalvelusta Hoivanet Oy:n kanssa, joka on myös MiBin yhteistyökumppani. Työnantajan näkökulmasta sairaan lapsen hoitopalvelulla saavutetaan rahallista säästöä ja työtehtäviin sujuvuutta, kun asiakkaalta laskutettavaa asiantuntijatyötä tekevä työntekijä voi lapsen sairastamisesta huolimatta tehdä normaalisti työtä. Lisäksi palvelu on työnantajalle kuluna vähennettävissä verotuksessa, joten kustannus on varsin kohtuullinen siitä saavutettuun hyötyyn nähden. Työntekijälle palvelu puolestaan näyttäytyy arjen helpottajana, joustojen mahdollistajana ja kädenojennukselta työnantajalta omaa elämäntilannetta kohtaan. Omalla työpaikallani palvelua voi käyttää lasta kohti kaksi päivää kerrallaan ja vuodessa tietyn maksimieuromäärän edestä, mutta kaikenlaiset sopimusmallit varmasti ovat mahdollisia.
Miten hoitaja sitten valitaan? Hoivanetin sivuilta sopivaa hoitajaa voi hakea kattavan profiiligallerian kautta vaikka oman postinumeroalueen mukaan lähialueelta. Tai sitten voi tehdä niin kuin minä, ja soittaa ruuhkabussista paniikissa suoraan Hoivanetin toimistolle ja pyytää seuraavaksi aamuksi ”jonkun ihanan”. Hoitaja on kaikilla kerroilla soittanut minulle etukäteen ja esitellyt itsensä, myös kehottanut lapsen kanssa valmistautumaan hänen tuloonsa katsomalla vaikka nettiprofiilista hänen kuvaansa – asia, mitä en itse olisi osannut ajatellakaan, mutta käytännössä on osoittautunut mainioksi keinoksi valmistella lapsi hoitajan tuloon. Olen itse myös kirjoittanut hoitajalle ohjeet päivärytmistä, kuumelääkkeen annostelusta ja mahdollisista kikka kolmosista, jotta hoitopäivä sujuisi mahdollisimman mutkattomasti.
Ja miten päivät ovat sitten sujuneet? Lapsemme ei ole ollut aiemmin tottunut siihen, että häntä hoitaisi kotonamme joku vieras, mutta Hoivanetin hoitajat ovat olleet niin rauhallisia, ammattitaitoisia ja huomaavaisia, että hoitopäivä on mennyt eron hetkestä asti aivan mielettömän hyvin vastoin omia ennakko-oletuksiani. Myös vanhempien mielenrauhasta on huolehdittu, kun olen saanut Whatsapilla tilannepäivityksiä ja kuvia päivän etenemisestä, puhumattakaan siitä, että jotenkin mystisesti meillä on ollut aina myös siistimpää kotiin tullessani kuin aamulla lähtiessä! Ehkä paras osoitus siitä, että lapsella on ollut turvallinen ja hyvä olo päivän aikana on ollut se, että hän muistelee hoitajia ja heidän kanssaan leikittyjä leikkejä vielä kuukausia myöhemmin.
Itse pidän sairaan lapsen hoitopalvelua omien kokemusteni kautta sellaisena työnantajan palveluna, jonka työpaikkaa vaihtaessa pitäisin ehkä tärkeimpänä työsuhde-etuna, jota uudelta työnantajalta edellyttäisin. Se helpottaa työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviä haasteita aivan äärimmäisen paljon juuri silloin, kun tilanteet ovat nopeita ja paine sekä töistä että kotoa ovat kovimmillaan. Kun lapsen voi jättää rauhallisin mielin turvallisessa ja lämminhenkisessä seurassa toipumaan kotiin, sujuu oma työpäiväkin ilman ylimääräistä stressiä.
Kirjoittaja on juristi, MiB-äiti ja sairaan lapsen hoivapalvelun asiakas.
