Lomalta paluu – toisten mielestä mahtavaa, toisille tuskallista. Urbaanin kyläpankin säästöpankkiiri Sirpa Mäkinen kirjoittaa omasta lapsiperhearjestaan ja siitä, miten hän voi jeesata, jotta vauraampi tulevaisuus ei huku arjen pyöritykseen.

Syksy tarkoittaa perheissä usein muutosta. Lomat ovat takana päin ja arki koittaa. Monien mielestä on mahtavaa, että rutiinit palaavat. Itse kuulun niihin, joille asettuminen arkeen ja rutiineihin ei ole maailman mieluisin asia. Työhön paluu tuntuu aina jotenkin vaikealta, vaikka tykkäänkin työstäni, asiakkaistani ja säästöpankkiiri-kollegoistani.

Arki rytmittää elämää

On hienoa, että lapset pääsevät kouluun ja päiväkotiin, sillä lapsiperheessä loma on usein pitkälti riitojen selvittämistä, venyneitä iltoja, liiallista herkuttelua ja tekemisen keksimistä. Loman alkaessa odotukset ovat korkealla, ja loma saattaakin mennä liikaan suorittamiseen. Lomalla jos koska pitäisi osata ottaa iisisti, mutta sekin on välillä vaikeaa. Onhan kuitenkin niin, että arki rytmittää elämää kivasti ja rutiinit vievät päiviä eteenpäin.

Hetkellinen vapaus arjen rumbasta

Tänä syksynä sain aloittaa työt aiempaa rauhallisemmin, kun mieheni loma vielä jatkuu. Hän saattelee lapset kouluun, ja nuorimmainenkin sai vielä toviksi jäädä kotiin viettämään laatuaikaa isänsä kanssa. Aion nauttia nyt siitä, että minulla on muutama viikko vapaata arjen pyörityksestä. Nimittäin kohta on edessä kuka vie ja kenet, millä mennään kouluun -rumba, ja suunnitelmathan tietysti muuttuvat aina vuoden edetessä talveen.

Lapsiperheen arki ja ihanat ihmiset

Loman jälkeen hetken tuntuu siltä, ettei ole mitään, mitä odottaa. Pelottaa kiire ja stressi, jonka arki tuo mukanaan: lasten sairastelun ja sen sovittelun, kuka voi jäädä töistä kotiin hoitamaan potilasta. Helteisen kesän jälkeen takaraivon hiipii myös ajatus kura-ja toppavaatteiden kanssa pelaamisesta ja talven loputtomasta pimeydestä. Jotten nyt ihan ankeaksi heittäydy, niin mietin myös asioita, jotka kantavat arjen harmauden yli. Minua lämmittää ajatus ihanista ihmisistä ympärilläni. Läheisistä ihmisistä ja säästöpankkiiri-kollegoista, jotka kyllä tukevat ja auttavat minua, jos sitä tarvitsen.

Loma tai vanhempainvapaa lopuillaan – muutos arjessa mietityttää

Muutos lapsiperheessä koetaan myös silloin, kun toinen vanhemmista palaa töihin vanhempain- tai hoitovapaan jälkeen. Kukaan ei enää päivisin tee kotihommia, käy kaupassa, eikä ruoka ole valmiina, kun tullaan kotiin. Lapset pitää ehtiä hakea päiväkodista, eikä aina haluaisi, että oma lapsi on viimeinen, joka haetaan. Koko perhettä tietenkin jännittää, miten lapsen hoito lähtee käyntiin, sekä päiväkodin aloitukseen usein liittyvä lapsen sairastelu.

Kun molemmat vanhemmat ovat töissä, kaikki hommat pitää ehtiä hoitaa illan aikana, joka on todella lyhyt. Illalla lapset ovat väsyneitä, vanhemmat yrittävät nollata ajatuksensa työpäivän jälkeen, jotta pystyvät aloittamaan kotona uuden ”työn” uusin silmin. Se ei ole aina helppoa. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja positiivisuudella pääsee pitkälle. Vastuuta on hyvä muistaa jakaa myös lapsille, tietenkin ikä huomioiden. Itse asiassa lapset pitäisi muistaa ottaa mukaan useammin – usein he oikeasti tykkäävät siitä.

Mutta on töihin palaamisessa mahtaviakin juttuja. Minun arjessani huippuhetkiä ovat jonkun muun valmistama lounas, jonka saa vieläpä nauttia aikuisessa seurassa. Ja erityisesti se, että saa mennä vessaan yksin ja rauhassa. Kyllä, pieniä suuria asioita.

Lasten harrastukset – aikaa vieviä mutta antoisia

Minun arkeeni kuuluu hyvin suurena osana lasten harrastukset. Aikaa vievää mutta myös hyvin antoisaa. Molemmat kouluikäiset lapseni ovat kirjoittaneet tarinoita siitä, mitä he tekevät yhdessä äidin kanssa ja mistä äiti tykkää. Molemmat ovat kirjoittaneet, että ”äiti tykkää käydä meidän futispeleissä”. Minulle on tärkeää olla mukana heidän harrastuksissaan ja kannustaa, vaikka joutuisin tinkimään jostain muusta. Toivon, että he muistavat tämän myös vanhempana.

Yhtenä päivänä olin menossa futiskentälle suoraan töistä ja samalla kollegan kanssa höpötellen. Hän kertoi kuinka muistaa ajan, kun arki oli vauhdikasta säätämistä. Nyt hänen lapsensa ovat jo isompia ja sen myötä arkikin näyttäytyy erilaisena. Hänen lämpimät sanansa jäivät mieleeni: ”yhtään hetkeä en vaihtaisi pois”. Tähän totesin, että minä kyllä vaihtaisin, aika monetkin. Uskon kyllä, että jonain päivänä itse voin sanoa samoin jollekulle, joka elää ruuhkavuosia. Yksi asia kerrallaan ja ollaan läsnä. Jokainen meistä on vastuussa siitä, mitä se arki pitää sisällään. Pitää tehdä ja nähdä niitä hetkiä, joiden voimalla jaksaa eteenpäin.

Tavataan silloin kun sinulle sopii

Kun perusarjessa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ei ole ihme, että perheiden voi olla vaikea löytää yhteistä aikaa asioiden hoitamiseen. Onneksi voin työssäni auttaa perheitä suurissa asioissa, vaikkapa asunnon hankinnassa, kuin myös lapsille säästämisessä sekä kokonaistalouden suunnittelussa. Ja mikä parasta, perheen ei tarvitse löytää aikaa tullakseen koko porukan kanssa pankkiin, vaan voin tulla kotiin silloin, kun se perheen arkeen parhaiten sopii tai voimme tavata vaikka lounastunnilla työpaikalle. Sillä minä kyllä tiedän, kuinka vaikeaa ajan löytäminen voi olla. Jos kaipaat jeesiä tai tahdot paremman pankkisuhteen, ota yhteyttä.

Pirteää syksyä toivottaen,
Sirpa

Sirpa työskentelee urbaanissa kyläpankissamme taloutesi valmentajana. Hän jeesaa sinua löytämään sopivimmat ratkaisut eri tilanteisiin, olipa kyseessä sitten asunnon hankinta tai säästämisen aloittaminen. Hän on kahden koululaisen ja yhden päiväkotilaisen äiti, jonka perheeseen kuuluvat myös aviomies sekä vajaan vuoden ikäinen innokas espanjanvesikoira Tyyne. Jos mieleesi juolahti kommentti tai palaute, Sirpan löytää Twitteristä: @SirpaMakinen