Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA tarttui analyysissään “Lasikaton paradoksi” tärkeään aiheeseen: naisten urapolkujen edistämiseen kohti johtajapaikkoja. Analyysissä ruotsalaistutkija Nima Sanandaji tarjoaa monia ratkaisuehdotuksia naisten etenemisen tukemiseen. Yksi ratkaisu kuitenkin loistaa poissaolollaan. Se on tasa-arvoisempi vastuunjako lapsista ja kodista naisten ja miesten välillä.

Analyysin mukaan yksi tärkeimmistä syistä lasikaton olemassaololle on se, että naiset työskentelevät keskimäärin vähemmän kuin miehet, ja näin ollen panostavat vähemmän urakehitykseensä elinaikanaan. En usko, että kyse on naisten vähemmästä halusta panostaa uraansa. Lasikattoilmiötä ylläpitävät muun muassa stereotyyppiset sukupuoliroolit ja myös suoranainen syrjintä esimerkiksi raskauden tai perhevapaiden vuoksi. Lisäksi tilanteen taustalla vaikuttaa se, että naiset käyttävät miehiä enemmän aikaa lastenhoitoon ja kotitöihin. Monet analyysin ratkaisuehdotuksista lähtevätkin siitä, että naisia on vapautettava näistä tehtävistä enemmän työuran pariin. Lähtökohta hyvä, mutta ratkaisuehdotuksista uupuu tarve purkaa käsitystä näistä tehtävistä “naisten vastuina”.

Aloitetaan perhevapaista, jotka nostetaan esiin myös analyysissä. Analyysin mukaan Suomi on melko antelias tässä suhteessa myöntäessään noin 41 viikkoa vapaata, kun äitien mahdollisuus vapaisiin suhteutetaan palkkaan. Kyllä, on totta, että valtaosan perhevapaista pitää Suomessa nykyisellään äiti. Vuonna 2016 äitien osuus vanhempainpäivärahapäivistä oli 90,5 prosenttia ja naisten osuus kotihoidon tuen saajista 93 prosenttia. Perhevapaista kuitenkin vain pieni osa, 105 päivän äitiysvapaa, on äidille korvamerkittyjä. Kaikki muut perhevapaat ovat siten vanhempien jaettavissa. Voisiko ongelmana ollakin tuetun perhevapaan pituuden sijaan sen erittäin epätasa-arvoinen jakautuminen vanhempien kesken?

Tätä asetelmaa voidaan purkaa tasa-arvoistavalla perhevapaauudistuksella. Jos naisjohtajien etenemistä halutaan edistää kiintiöillä, kannustan aloittamaan isille kiintiöidystä perhevapaaosuudesta. MiB onkin ehdottanut aidosti tasa-arvoista 9+9-perhevapaamallia, jossa tuetut perhevapaat jakaantuvat tasan.

Analyysissä pohditaan myös naisten muuta kotitaloustyötä. Ongelmaksi tunnistetaan, että “aviomiehet käyvät töissä samalla, kun heidän vaimonsa käyttävät enemmän aikaa kotitaloustehtäviin”. Ehdotettu kotitalouspalveluiden ostamisen helpottaminen on ratkaisuna varmasti pohdinnan arvoinen, mutta entä se miesten rooli? Eikö vieläkin tärkeämpää olisi purkaa sukupuolirooleja, jotka kasaavat kotitöitä miehiä enemmän naisille?

Analyysin julkistustilaisuudessa Sanandaji nosti esiin myös päivähoitojärjestelmän joustavuuden, ja sen miten päiväkotien laajemmat aukioloajat helpottaisivat äitien mahdollisuuksia luoda uraa. Jälleen lähtökohtana hyvä, mutta tämähän ei helpottaisi vain äitien elämää vaan perheiden. Muistetaan siis, että myös miehet voivat hakea lapsia päiväkodista, pitää perhevapaita ja tehdä kotitöitä.

Kirjoittaja: Sanna Kranjc on MiBin hallituksen vaikuttamisvastaava, viestintätyön ammattilainen ja 3-vuotiaan lapsen äiti.

Teksti on julkaistu Kauppalehden Debatti-palstalla 22.1.2019.