Olen viettänyt kaksi pitkää työpäivää SOSTE ry:n järjestämillä Sosiaalipolitiikan päivillä. Kasvavan turhautumisen vallassa, voisi lisätä. Erityisesti keskiviikkoaamuna meinasin vetää hernekeittoa nenään oikein huolella, kun aiheena olivat työllistämispalvelut sekä palvelut työnteon mahdollistajina.
Miksikö? No siksi, että jokaisessa puheenvuorossa vuorotellen unohdettiin täysin se, minkälaisissa todellisuuksissa perheet Suomessa elävät.
Fakta 1: useampi kuin joka kolmas suomalainen lapsiperhe poikkeaa tavalla tai toisella oletetusta normista isä, äiti, kaksi yhteistä biologista lasta, molemmat kantasuomalaisia ja kyseessä molempien ensimmäinen liitto.
Yhden vanhemman perheitä on lapsiperheistä 22%
uusperheitä on kohta 10%
kahden kulttuurin perheitä, joista toinen osapuoli on jostakin muualta kuin Suomesta, ja maahanmuuttajaperheitä on kohta 7%
Tahatonta lapsettomuutta kohtaa 20% lasta toivovista pareista
Puolisonsa menettää noin 4500 työikäistä henkilöä vuodessa, valtaosalla heistä on alaikäisiä lapsia.
Alaikäisen lapsensa menettää noin 1000 perhettä vuosittain + kohtukuolemat 200-250 kpl.
Fakta 2: Työllistyminen näissä perheissä ei aina ole helppoa. Esimerkiksi yhden vanhemman perheiden vanhempien työttömyysaste on yli kaksinkertainen kahden vanhemman perheisiin nähden. Ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyysaste oli 17 prosenttia alempi kuin suomalaistaustaisten naisten vuonna 2014 (56 % / 73 %).
Fakta 3: Vuorotyössä käy joka kolmas suomalainen työntekijä. Kunnilla ei ole velvollisuutta tarjota vuorohoitoa pienille koululaisille. Esiopetusta täytyy järjestää vain klo 9-13 välisenä aikana.
Kun puhutaan työn ja perheen yhteensovittamisesta, puhutaan hyvin monenlaisista tilanteista
Perheet, joissa ei ole kahta aikuista, kohtaavat jatkuvia työllistymisen haasteita. Monella vanhemmalla, joka on lastensa kanssa yksin, ei ole mahdollisuutta ottaa työpaikkaa vastaan, koska lasten hoito ei vain järjesty. Etenkin tämä koskee vuorotyötä tekeviä matalapalkka-aloilla työskenteleviä ihmisiä.
Joka kolmannen perheen perhekuvio poikkeaa normista.
Nekin vanhemmat, joiden lapset vuoroasuvat eron jälkeen, tarvitsevat työelämän joustoja niinä aikoina, kun lapset ovat heillä. Jos vuorohoitopaikan saaminen on haastavaa, vielä haastavampaa on saada vuorohoitopaikka, jossa lapsi voi olla joka toisen viikon.
Perheet ovat yleensä hyviä suunnittelemaan ja priorisoimaan. Yleensä vanhemmat ovat miettineet jo hiukan etukäteen, miten toimitaan, kuinka työ ja perhe yhteensovitetaan. Mutta entä jos puoliso kuolee, kun suunnitelmaa oltiin vasta pääsemässä toteuttamaan? Jäljelle jää suru, lasten suru, kahden tulon taloudelle mitoitettu asuminen yhden ansaitsijan tuloilla hoidettavaksi, pahimmillaan myös isot velat ja pidempiaikainen surusta johtuva työkyvyttömyys.
Entä jos puoliso tulee toisesta maasta, eikä yrityksistä huolimatta työllisty Suomessa, jossa työmarkkinat ovat ehkä tavanomaistakin hankalammat ulkomaalaisten työllistyä. Entä jos tulee ero, kun lapset ovat pieniä tai jos joku perheenjäsen sairastuu vakavasti?
Jos tavoittelemme Suomessa tilannetta, jossa 20-60-vuotiaiden työllisyysaste on 78%, kuten nykyinen toimitusministeriö on sanonut tavoittelevansa, meidän on pakko ottaa työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet vakavasti. Myös niiden joka kolmannen perheen kohdalla, jossa perhekuvio poikkeaa normista.
Sitä varten tarvitaan lisää tietoa erilaisten perheiden haasteista, tietoa perheiden arjesta ja etenkin asennemuutosta kaikkialla työelämässä, mutta myös palvelujen järjestäjien joukossa. Kunnat, maakunnat ja työnantajat, tutkijat, työmarkkinajärjestöt ja päättäjät, pallo on teillä, toimikaa!
Anna Moring
Kirjoittaja on filosofian tohtori, Monimuotoiset perheet -verkoston johtava asiantuntija, joka tutkii sivutoimekseen sukulaisuuden ja perheiden moninaisia rajapintoja ja marginaaleja.
Liity jäseneksi urasuuntautuneiden äitien järjestöön!
Mothers in Business MiB ry on juuri sinulle oikea järjestö, jos haluat päästä mukaan yli 300 osaamista kehittävään tapahtumaan, seminaariin ja striimiin vuosittain yhdessä yli 4 000 uraäidin kanssa.
