Helmikuun puolessa välissä Oulun MiB järjesti jälleen koulutusillan. Illan aiheena oli häpeä. Paikalle saapui paljon uteliaita ja innostuneita jäseniä, mutta oli muutama business mameista saanut houkuteltua ystävänsä kuulemaan ja katsomaan yhdistyksen toimintaa.

Illan kouluttajana toimin minä, Helena Pöllänen, lapseton koomikko, joka on joidenkin sukulaisten mielestä ollut jo vuosia työtön. Lähtökohdat koulutukselle olivat siis loistavat. Kouluttaja todellakin tunsi yleisönsä – työssäkäyvät yrittäjä-äidit ja osasi samaistua osallistujien haasteisiin! Haistoit varmastikin vahvan sarkasmin.

Kouluttajahousut jalkaan

Onnistuneeseen koulutusiltaan vaaditaan monta tekijää. Yksi tärkeimmistä asioista on, että kouluttaja löytää yhteistä säveltä osallistujien kanssa, osallistujat kokevat olonsa hyväksi ja turvalliseksi ryhmässä. Ja tietysti aiheen tulee koskettaa henkilökohtaisella tasolla ja herättää ajatuksia, jotta se aiheuttaa keskustelua.

Ennakkotietona sainkin sen, että luvassa olisi joukko hyvinkin puheliaita naisia ja tämä positiivinen lupaus täyttyi! Juttu lähti luistamaan hyvin osallistujien kesken tiedustelemalla heidän motivaatiotaan lähteä koulutukseen mukaan ja mitä odotuksia kullakin oli illalle. Positiivista oli se, että kukaan ei vastannut motiivikseen ilmaista kahvitarjoilua, vaan mielenkiintoa herätti nimenomaan sana häpeä. Moni oli kiinnostunut myös kuulemaan minun toisen ammattini, stand up –koomikkouden vaikutusta kouluttajan työhön. Heille oli herännyt kysymyksiä siitä, kuinka huumorin ammattilainen käsittelee näinkin herkkää asiaa.

Konteksti ja viestintätilanne määrittää sen, kuinka aihetta lähestyy ja mikä tilaisuuden tarkoitus on. Mainittakoon nyt tähän alkuun huojennukseksi se, että minulla on tutkinto viestinnästä. Olen pitänyt koulutuksia mm. vuorovaikutusosaamisesta ennen häpeää. Ammattikoomikkona en kuitenkaan ”osaa olla” käyttämättä huumoria häpeän aiheen käsittelyssä. Huumorilla on paljon valtaa. Huumorilla voi keventää tunnelmaa, rikkoa jäätä ja käsitellä vaikeita asioita. Huumori yhdistää, se auttaa meitä näkemään vakavissakin asioissa hassuja puolia. Jokainen koulutustilanne on erilainen ja spesiaali.

Mitä on häpeä

Häpeä on universaalia ja häpeää on kaikilla. Häpeältä ei välty kukaan. Mutta häpeälle voi tehdä jotakin. Häpeää voi työstää, jotta se ei estä meitä olemasta sitä ketä me olemme.

Ydinviestini koulutuksessani on, että kukaan ei välty häpeältä, vaan se koskettaa meitä kaikkia. On olemassa myös niin sanottua tervettä häpeää, mikä kuuluu ihmisluontoon ja sitten on häpeää, mikä on meille epäedullista. Häpeä tutkija Ben Malinen käyttää tästä termiä kahlitseva häpeä. Koulutuksissani käsittelen nimenomaan tätä kahlitsevaa häpeää, mikä on elämässämme turhaan ahdistavana tunteena ja usein esteenä sille, että eläisimme enemmän itsemme näköistä elämää.

Tunteena häpeä on yksi ikävimmistä ja siksi moni haluaa mieluummin kiertää aiheen. Moni luulee olevansa ainut häpeän tunteidensa kanssa. Olen huomannut, että häpeän koulutuksissa osallistujat suhtautuvat alkuun hyvinkin varovaisesti aiheeseen ja se on täysin ymmärrettävää. Vaatii rohkeutta kertoa itsestään, tunteista ja häpeän kokemuksista. Mutta kun huomaa, että muutkin kamppailevat samojen tunteiden kanssa, avasivat osallistujat rohkeasti ajatuksiaan ja kertoivat omista kokemuksista.

Häpeä piiloutuu hyvin monen asian taakse ja voi esimerkiksi ilmetä huonommuuden kokemuksena äitiydessä. Voi kokea riittämättömyyttä ja pelkoa siitä, että ei onnistukaan ja että on alituiseen arvostelun kohteena. Niin kuin missä tahansa haastavassa asiassa asian tai ilmiön tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti vapautumista.

Puhuminen ja jakaminen vapauttaa

Se, että osaa sanallistaa asioita, jotka aiheuttavat häpeää auttavat meitä käsittelemään niitä. Häpeän voittamiseen tarvitaan toisia ihmisiä, jakamista. Tarvitaan toisten läsnäoloa ja hyväksyntää juuri sellaisena, vajavaisena kuin olemme. Toisen tai toisten ymmärrys, kuuntelu saa aikaan huomatuksi tulemisen ja tämä on se, mitä häpeän kantajan tulee kokea. Joskus historiassa kahlitsevan häpeän kahleisiin joutunut henkilö on jäänyt vaille hyväksyvää ja yksilöä tukevaa ilmapiiriä ja ennen kaikkea rakkautta. Torjumisen vuoksi yksilö on lähtenyt muokkaamaan itseään niin, että tulisi hyväksytyksi. Hän mieluummin hylkää itsensä ja muokkaa itseään niin, että kelpaisi muille. Hän tuntee, ettei kuulu joukkoon omana itsenään, vaan hän mukautuu joksikin muuksi, jotta sopisi joukkoon. Häpeän ote vain tiukentuu ja paha olo kasvaa.

Koen suurta etuoikeutta toimia kouluttajana tämän aiheen parissa. Jokainen koulutus antaa uusia tarinoita ja näkökulmia. Saan olla todistamassa sitä, kun osallistujat löytävät selityksiä joillekin ikäville tunteille, saan nähdä sitä, kun jopa toisille vieraat ihmiset kertovat kokemuksiaan, joita he eivät ole avanneet edes puolisoilleen. Saan olla mukana siinä, kun joku sanoo itsestään positiivisen kommentin vuosiin, saan joskus nähdä avautumisen kyyneliä, jotka saavat kaikki herkistymään, itseni mukaan lukien. Yksi asia mikä on toteutunut joka kerta on hersyvää nauru ja lämmin tunnelma. Ilta Oulun naisten kanssa oli juurikin tällainen.

Kirjoittaja: Helena Pöllänen

Kuvat: Helena Pöllänen, kannen kuva Pixabay