Mothers in Businessin viimeaikaisen jäsenkyselyn mukaan kolme neljästä äidistä kokee koronatilanteen kuormittavaksi. No ei ihme! Nyt tarvitaan keskinäistä empatiaa, perheystävällistä johtamista ja lupa laskea rimaa. Mukana suoria lainauksia jäseniemme vastauksista.
Miltä tuntuisi korona-arki, jos lapsia olisikin pari enemmän? Jos johtaja hengittäisi jatkuvasti niskaan? Tai jos lomautus osuisi juuri teidän perheeseen? MiBin jäsenkyselyssä empatia nousee suureen rooliin. Se lämmin ymmärrys, jossa pystyy asettamaan itsensä myös toisen tilanteeseen. Tämä koronatilanne on meille lähes kaikille kuormittava. Eri ihmisille kuitenkin eri tavoin. Yksi joutuu tuskailemaan joustamattoman työnantajan kanssa. Toisella ei meinaa rahat riittää. Joillekin arki yksinhuoltajana oli jo tarpeeksi rankkaa, ilman että siihen piti yhdistää vielä kotikoulua ja jatkuvia keskeytyksiä.
“En ikinä olisi voinut uskoa että arki voi olla näin kuormittavaa, kun mihinkään asiaan ei saa keskittyä viittä minuuttia kauempaa. Jaksaako tätä kuinka pitkään?”
Kyselyn vastaukset antoivat paljon avaimia hyvään, perheystävälliseen johtamiseen. Työnantajilta toivotaan ennen kaikkea ymmärrystä lapsiperheitä kohtaan: työtehtävien väliaikaista mukauttamista, joustavuutta työntekoaikoihin ja tapoihin, sekä empaattista suhtautumista eri tilanteisiin. Monet toivovat näitä muutoksia ihan pysyvästi.
“Toivon, että tästä ajasta jäisi mahdollisuuksien mukaan lisääntyneeksi käytännöksi paikasta ja ajasta riippumaton työ, mikä mahdollistaa paremmin työn ja perheen/vapaa-ajan yhdistämisen.”
Inhimillisyyttä. Käytännössä.
Kannustus ja kiinnostus omaa tiimiä kohtaan lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. “Esimiehet voisivat kysyä, miten kukin jaksaa” vastasi eräskin kyselyymme. Niin. Ihan vaan suhtautua kanssatyöntekijöihin kuin ihmisiin, ja osoittaa kiinnostusta heitä ja kokousten taustalla pyöriviä lapsia kohtaan. Se voi tiukassa tilanteessa merkitä yllättävänkin paljon.
Johtaja on ihminen siinä missä muutkin. Hyvä johtaja näyttää esimerkkiä ja luottaa työntekijöihin etäämäälläkin. Perheystävällisyyttä saa ja kannattaa juuri nyt näyttää ihan konkreettisesti.
“Puolison työnantaja esimerkiksi on varannut kalenterista viitteellisen työajan sisään "lepoa ja perheen kanssa oloa"
Rimaa saa laskea
Jäsenkyselyssämme nousi usein esiin jaksaminen, ja oma sekä työnantajan rooli siinä miten korkealle rima asetetaan. On tärkeää muistaa, että omaa kuormitustaan ja jaksamistaan pitäisi pystyä säätelemään niin, että jaksaa vielä kriisin jälkeenkin.
“Toivon kaikkien ymmärtävän, että kyseessä on poikkeustilanne ja tärkeintä on päästä sen yli suhteellisen hyvissä voimissa. Nyt pitää löytyä joustoa ja laskea rimaa kaikkialla missä se suinkin on mahdollista.”
Tämä kevät ei suurelle osalle meistä erityisesti tule kerryttämään energiaa. Se tarkoittaa, ettei välttämättä ole mistä venyä, kun pitäisi syksyllä palata “normaaliin”. Kaikkea keväältä peruttua ei myöskään mitenkään voida siirtää syksyyn.
“Syksystäkin täytyy voida selvitä normaalilla panoksella eikä jatkuvalla venymisellä. Ajatus siitä, että syksyllä pitäisi olla yli-ihminen sitten taas toisella tavalla, uuvuttaa jo nyt!”
Armollisuudella eteenpäin
Jatkuva joustaminen linkittyy myös pelkoihin omasta riittämättömyydestä. Useille myös huoleen siitä, että omaa työpanosta arvioidaan kriittisesti lasten häiriöiden myötä.
“Pelkään uupumuksen leviävän ja kasvavan tunnollisilla työntekijöillä tässä tilanteessa, mutta apua haetaan vielä harvemmin, koska ei haluta kuormittaa terveydenhuoltoa.”
Nyt jos koskaan on hyvä hetki opetella jakamaan kuormaa, ja juhlimaan pieniäkin onnistumisia. Paijaamaan ja kehumaan itseään ja muita todella matalalla kynnyksellä. Jo viikonpäivän muistaminen tässä kuormitustilanteessa voi olla hankalaa.
Apua on myös saatavilla. MiBistä saa matalan kynnyksen aamukahviseuraa, ja esim työterveydestä usein tukea etänäkin. Esihenkilöillä on myös velvollisuus huolehtia työnteon ja jaksamisesi edellytyksistä työssä.
Kyllä tästä vielä selvitään!
Annica Moore
Kirjoittaja on MiBin toiminnanjohtaja
