Milloin palata perhevapaalta töihin? Mihin suuntaan viedä uraa perhevapaan aikana tai sen jälkeen?
Varmasti moni meistä uraäideistä on käynyt samaa pohdintaa mielessään. Erityisen hyödyllistä on pohtia omia tavoitteitaan mentorin avustamana. Mentori tarjoaa arvokasta kokemusta, ymmärrystä sekä ennen kaikkea oman näkökulman haastamista. Näin puolivälissä MiBin valtakunnallista mentorointiohjelmaa päätin rohkaistua avaamaan omaa aktorin matkaani ja yllättäviäkin oivalluksia, joita mentoroinnista olen saanut jo nyt.
Oma urani on ollut vuosien varrella melko rikkonainen. Ennen lapsia asuimme mieheni työn vuoksi pari vuotta Saksassa, jolloin pidin itse opintovapaata HR-asiantuntijan työstäni. Esikoisen kanssa olin puolestaan kotona vajaa kaksi vuotta, jonka jälkeen palasin osa-aikaisesti töihin. Vuosiin mahtuu myös työpaikkojen vaihtumista ja työttömyysjaksojakin.
Toista lasta odottaessamme päätinkin, että nyt olisi minun vuoroni jatkaa uraa ja mieheni saisi jäädä töistä sivuun perhettä hoitamaan. Koin, että haluan jatkaa asiantuntijana kehittymistä vaativampiin tehtäviin mahdollisimman pian, kun ”lapset on saatu maailmaan”. Sovimme, että palaan perhevapaalta töihin, kun kuopus olisi reilun vuoden ikäinen.
Tavoitteet ja askeleet – miten ne muotoutuvat?
MiBin mentorointiohjelman kautta sain mentorikseni timanttisen muutosjohtajan Kaisan. Jo ensimmäisellä tapaamisella löysimme Kaisan kanssa saman aaltopituuden. Määrittelimme minulle konkreettisen tavoitteen: urasteppi vaativampiin HR-tehtäviin perhevapaan jälkeen. Kaisa lupasi ohjata minua matkallani ja palauttaa napakasti raiteille, jos lähtisin eksymään tavoitteestani. Tapaamisissamme juttelimme työhistoriaani vaikuttaneista tekijöistä, nykyisestä työstäni ja työnhausta.
Ensimmäinen ambitio tavoitteen asettamiselle lähti liikkeelle puhtaasti itsestäni. Haluan tehdä työtä HR:n ja rekrytoinnin parissa, laajentaa ja syventää osaamistani sekä haastaa itseäni pois mukavuusalueelta. Motivaatio tuntui selkeältä ja mentoroinnille asetettu tavoite sen puolesta hyvältä.
Seuraavat ambitiot olin kuitenkin imenyt itseeni ulkopuolelta. Tämän havaitsin itse asiassa vasta ihan hiljattain mentorointiprosessin edettyä. HR-uraputki on ulkoisesti melko suoraviivainen ja huomasin ajattelevani jotenkin ”jumiutuneeni” asiantuntijatasolle. Olin salakavalasti verrannut itseäni muihin ja ajatellut, että näillä kokemusvuosilla ja koulutuksella minunkin pitäisi olla jo tietyllä tasolla. Lisäksi halusin toteuttaa tasa-arvoista työelämää myös omalla kohdallani, eli tehdä yhden naisen korjausliikettä äitiyden ja uran mahdollistamiseen tässä yhteiskunnassa.
Tavoitteen määritteleminen ei siis ehkä sittenkään ollut niin yksinkertaista kuin olin kuvitellut ennen mentorointiprosessiin ryhtymistä. Mitä urasteppi ylipäänsä tarkoittaa ja mikä on vaativa asiantuntijatehtävä? Ja milloin koittaa perhevapaan jälkeinen aika?
Oivalluksia rantakallioilla
Vanhempainvapaan loppupuolella, mentorointiprosessin puolivälissä, olin etenemässä kohti tavoitettani. Olin hakenut paria juuri sopivaa työpaikkaa ja päässyt rekrytointiprosesseissa eteenpäin. Eräänä viikonloppuna olimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa viettämässä kahdestaan vapaapäivää lastenhoidosta. Joimme kahvia aurinkoisella merenrantakalliolla, mies torkahti päiväunille ja itse tuijotin aaltoja.
Olin tavannut Kaisan hiljattain ja pohdin hänen esittämäänsä kysymystä siitä, miten aikoisin huolehtia omasta hyvinvoinnistani töihin paluun jälkeen. Päivät uusien työhaasteiden parissa ja iltaisin minua tarvittaisiin kahden alle 4-vuotiaan äitinä kokonaisvaltaisesti. Epäilys iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: entä, jos en haluakaan vielä palata töihin! Yllätyin tunteestani aidosti. Siihen saakka olin ollut hyvin varma tavoitteestani ja aikataulustani. Olin myös vahvasti lobannut tasa-arvoista perhe-elämää, ehkä jopa niin vahvasti, että olin unohtanut miettiä, mitä itse oikeasti haluan ja mikä on juuri meidän perheellemme sopiva ratkaisu.
Aivopulinasta päätöksentekoon
Aloin puntaroida erilaisia vaihtoehtoja sekä itsekseni että ystävieni, mentorini, jopa kampaajani kanssa. Jokaisesta keskustelusta sain uutta tartuntapintaa, mutta toisaalta asian vellominen edestakaisin aiheutti myös paljon stressiä. Aika tuntui kuluvan yhtäkkiä kovin nopeasti. Mitä ilmoitan hakemiini työpaikkoihin? Mitä tapahtuu mentoroinnissa asettamalleni tavoitteelle?
Oikeastaan tiesin oikean päätöksen syntyneen jo rantakallioilla. Tunsin myös välittömästi, kuinka tekemäni valinta lisäisi hyvinvointiani merkittävällä tavalla. Oivalsin, etteivät ulkoiset olosuhteet, kuten uratavoitteeni toteutuminen tai muhkeampi palkkapussi, lisäisi onnellisuuttani ratkaisevasti juuri nyt, keskellä kiireisintä pikkulapsiarkea. Sen sijaan minulla olisi etuoikeus, vapaus ja aikaa tehdä hyvinvointia tukevia päätöksiä itseni ja perheeni eduksi.
Päätin siis jatkaa perhevapaatani, ja aloin opetella tietoisesti keskittymään tähän hetkeen. Lopetin jatkuvan LinkedInin jobs -osion selaamisen hiekkalaatikon reunalla istuessani. Kolhaistuani sekä tavoitettani että motivaationi lähteitä, vapautin samalla mentorointiprosessiinkin uusia ulottuvuuksia. Viimeisimmällä tapaamisellamme Kaisa haastoi minua yllättäen miettimään myös vaihtoehtoja ”HR-putken” ulkopuolelta. Huomaan, että jo pelkkä ajatus tuntuu vaikealta ja epämukavalta, mutta samalla mahtavalta – juuri tällaista haastamista mentorointi tarjoaa parhaimmillaan. Kasvu on epämukavaa, mutta suuri mahdollisuus, jos sille uskaltautuu antamaan tilaa.
Omia ratkaisujani päätöksenteon tueksi
Puhu tai kirjoita ajatuksesi auki, valitse oma tyylisi, mutta älä jää yksin isojen päätösten äärelle.
Panosta hyvinvointiin. Niin kliseistä, mutta tätä ei voi korostaa liikaa. Anna hormonien tasoittua, univaiheiden ja tunnemyrskyjen tulla ja mennä. Kun voit itse paremmin, ajattelet selkeämmin ja asiat loksahtavat paikoilleen ilman pakottamista.
Ota selkeä aikalisä ja lupaa ajatuksillesi rauha. Itse päätin keskittyä sekä perheen kanssa vietettyihin hetkiin että omaa hyvinvointiani parantaviin asioihin ajattelematta työnhakua tai ylipäänsä työelämää aktiivisesti.
Pohdi, ”kuka kontrolloi elämääsi ja asettaa ambitiotasot ja odotukset ja miksi.”. Tämä on suora lainaus mentoriltani, ja näistä kohdista mielestäni vaikein. Äitiyteen kohdistuvien vaatimusten ja odotusten ristiaallokko on haastava, eikä aina ole helppo itsekään tunnistaa, millaista elämää haluamme elää ja miksi.
Kirjoittaja Laura Nieminen on kahden lapsen äiti, urasuuntaansa pohtiva rekrytointiasiantuntija, joka toimi MiB Helsingin mentorointiprojektivastaavana 2020 ja jatkaa nyt mentorointimatkaa itse aktorin roolissa.
Mothers in Business on järjestö äideille, jotka ovat kiinnostuneita urastaan. MiBin tavoitteena on tasa-arvoinen ja perheystävällinen työelämä. Järjestämme vuosittain satoja tapahtumia, jotka kehittävät ammatillista osaamista ja lisäävät hyvinvointia. Yli neljän tuhannen MiB-äidin joukko takaa vertaistuen ja arvokkaiden verkostojen kasvamisen. Liity jo tänään - rakkaudesta uraan ja perheeseen.
