Olen kolmen pienen tytön äiti. Vanhin on viisivuotias, nuorin seitsenkuinen, joten elän ja hengitän vauva-aikaa parhaillaan. Joidenkin kirjoitusten mukaan elän ns. prismaperheen arkea, johon kuuluu alennusjauhelihan metsästäminen automarketeista ja huonosti nukutut yöt. Toisinaan arkeeni kuuluu kumpaankin mutta erityisesti vauva-aikaan kuuluu paljon muutakin. Vauva-aika voi myös yllättää iloisesti!
Vauvat ovat ihania
Esikoistani odottaessa silloinen työnantajani kertoi, etten voi kuvitellakaan, miten suurta rakkautta tulen uudessa elämänvaiheessani tuntemaan. Koska enimmäkseen minua peloteltiin tulevasta elämänmuutoksesta, oli hänen ”varoituksensa” tervetullutta vaihtelua. Ja oikeassa hän olikin: suurempaa rakkautta en ole kokenut kuin omien lasteni synnyttyä. En lakkaa ihmettelemästä, miten ihania pienet vauvat ovat ja miten suurta onnea vieressä tuhiseva pikku nyytti voi tuoda.
Samaa mieltä ovat muut perheenjäsenet: ”Meillä on maailman ihanin vauva! Sillä on ihanan pyöreä pää ja se tuoksuu ihan voilta!”, kuvailivat isosiskotkin. Vauvan tuoksua nuuhkiessa vastuu pienen elämästä tuntuu kevyeltä kantaa. Vauvojen erityinen supervoima on pehmittää karaistuneemmatkin miehet ja saada heidät lepertelemään pulleille pikku poskille.
Eheyttävä vauva-aika
Omalla kohdallani vauva-aika on tarjonnut hengähdyshetken uran luomisesta ja mahdollisuuden löytää itseni uudelleen. Pahin pätemisen tarve ja miellyttämisen halu on laantunut, kun olen tajunnut, että vauva rakastaa minua ehdoitta, ihan tällaisena kuin olen.
Henkisen eheytymisen lisäksi vauva-aika saattaa muuttaa suhtautumista myös omaan kehoon. Synnytysten jälkeisinä viikkoina olen kokenut riemastuttavia hetkiä peilin edessä nähtyäni pitkästä aikaa jalkani ilman edessä olevaa vauvamahaa. ”Vitsit, miten pitkät sääret mulla on!” Riippumatta siitä, mikä on todellista, on kontrasti raskausaikaan suuri. ”Onpa mun maha pieni!” Puhumattakaan imetyksen mukanaan tuomista muista muutoksista. ”Jestas, miten upeat rinnat!”
Vakavasti puhuen kunnioitus omaa kehoa kohtaan kasvaa jokaisen raskauden myötä enkä lakkaa hämmästelemästä, mihin kaikkeen naisen vartalo pystyy.
Vauva-aikana saa nukkua
Odotusaikana minua ja puolisoani varoiteltiin eniten siitä, että saamme sanoa hyvästit yöunille. Olimmekin melkoisen yllättyneitä, kun näin ei käynyt. Meillä nukutaan edelleen hyvin. Ihan pienen vauvan kanssa on välillä toki katkonaisempia öitä mutta luonnon järjestämä ”hormonimyrsky” kannattelee niidenkin läpi. Esikoinen nukkui alta puolivuotiaana ensimmäisen kerran täydet unet ja pikkusisarukset ovat seuranneet hänen esimerkkiään.
Edelleen mietin, johtuuko onnemme enemmän lasten geeneistä vai hyvien unikäytäntöjen eteen tekemästämme työstä. Onneksi törmäsin jo esikoisen vauva-aikana hyvää unta käsitteleviin kirjoihin, joiden hankkimista omaan kirjahyllyyn en ole katunut hetkeäkään. Ja mikäänhän ei ole ihanampaa, kuin ottaa tarvittaessa päiväunet pienen tuhisevan nyytin kanssa. Lasten kasvaessa ja töihin palattuani kaipaan eniten yhteisiä lepohetkiä keskellä päivää.
Positiivista puhetta vauva-ajasta
Vauva-aika voi siis olla kerta kaikkiaan ihanaa aikaa! Vaikka se on toisinaan intensiivistä ja pelottavaakin, vauva-aika ja perhe-elämä ylipäätään voi muuttaa arkea parempaan suuntaa. Lasten myötä arkeeni on tullut uutta sisältöä ja merkityksellisyyttä, vaikka olin ennen lapsiakin tyytyväinen elämääni. Käsitykseni onnellisuudesta on muuttunut, sillä onnea tuovat asiat ovat aikaisempaa lähempänä, tässä ja nyt.
Yhteisten lasten kautta parisuhteeseenkin on tullut vääjäämättä lisää syvyyttä. Syvissä vesissä uidaan välillä yhdessä, välillä erikseen mutta pinnalla pysytään. En voi kuvitella suurempaa onnea, kun saada lapsia juuri puolisoni kanssa. Lasten kautta hänestä on paljastunut lisää hienoja piirteitä ja erityistaitoja. Parisuhteemme on vahvempi kuin ennen, sillä tässä projektissa tarvitaan meitä molempia. Kun toinen väsyy, toinen kannattelee.
Mielestäni positiivista puhetta vauva-ajasta ja perhe-elämästä tarvitaan enemmän. Kaipaan uutta normaalia, jossa voi hehkuttaa tämän elämänvaiheen hyviä puolia ja kertoa, että joskus kaikki voi mennä niin kuin Strömsössä. Ei ehkä koko ajan mutta 95% ajasta. Toisinaan jopa 99%!
Teksti: Henna Ylikangas
Bannerikuva: Adele Morris / Unsplash
Muut kuvat: Ylikankaiden perhealbumi
Kirjoittaja on vaasalainen proviisori ja vauva-arkea viettävä kolmen pienen tytön äiti, joka ostaa alennusjauhelihaa Prismasta ja vinguttaa vihreää korttia siinä missä Plussa-korttiakin. MiBin blogista löydät Hennan aikaisemmat kirjoitukset itsensäjohtamisesta ja vanhempien erityistaidoista työntekijöinä.
Mothers in Business on urastaan kiinnostuneiden äitien verkosto.
Jäsenemme:
Pääsevät osallistumaan monipuolisiin tapahtumiimme, joita järjestetään sekä livenä että virtuaalisesti
Pääsevät osaksi laajoja verkostojamme
Ovat mukana kannattamassa työelämän tasa-arvoa ja perheystävällisyyttä
Liity jo tänään! Rakkaudesta uraan ja perheeseen.