"Perhetaustaa ei kannata salata työhaastattelussa – työnantajan pitää nähdä se hyvänä asiana"

Tällä kertaa MiBin blogissa uratarina, jota varten Jenniä haastatteli Reeta Vilhu.

Jenni Kotakorpi on 34-vuotias diplomi-insinööri, joka työskentelee esimiesasemassa monikansallisen teollisuusyrityksen hankintaosastolla. Jennin työhön kuuluu paljon matkustamista. Perheessä lapsen hoito on jakautunut tasaisesti äidin ja isän kesken. Isällä ja pojalla on keskenään erinomainen suhde, ja he ovat tottuneet pärjäämään myös kahdestaan äidin ollessa työmatkoilla.

”Matkustaminen kuuluu työnkuvaan. Pystyn kuitenkin jonkin verran vaikuttamaan aikatauluhin ja suunnittelemaan matkat ajankäytön ja tapaamisten kannalta mahdollisimman tehokkaiksi. Ilta-ajan hyödynnän liikuntaan ja lukemiseen, kotiin olen yhteydessä Skype-puheluin. Jos lyhyelle aikavälille kertyy paljon matkoja, saattaa poikamme aluksi kiukutella poissaoloani. Kelpuuttaa esimerkiksi vain isän iltapalaseuraksi, ja pahaltahan se tuntuu. Nämä menevät onneksi päivässä ohi”, Kotakorpi kertoo.

Äitiys ja ura on hyvä juttu

”Työhaastattelussa pitää kertoa perhetausta. Olisi älytöntä ajatella, että sellainen asia tulisi jättää sanomatta tai sen esiintuloa tulisi jotenkin varoa. Kun on vastuussa pienistä lapsista, työhön käytettävissä oleva aika käytetään tehokkaasti. Ei ole aikaa pitää pitkiä kahvitaukoja tai vilkuilla jatkuvasti Facebookia”, Kotakorpi miettii.

Miesvaltainen VS. naisvaltainen organisaatio

”Kyllä se vaatii jonkin verran, että saa arvostuksen, pitää luottaa itseensä ja omaan osaamiseensa”, Kotakorpi kertoo työnteosta miesvaltaisella alalla. ”Alussa sitä joutuu tekemään enemmän töitä ja ansaitsemaan oman paikkansa”, Kotakorpi arvioi. Hän viihtyy kuitenkin itse hyvin miesvaltaisella alalla. ”Viihdyn paremmin tasavertaisissa tai miesvaltaisissa organisaatioissa. Usein asiat on helpompi käsitellä. Ei ole ryhmittymiä, puhutaan asioista rehdisti, ollaan suoraviivaisia. Voi keskustella suoraan, jos joku harmittaa.”

Työ ei ole sidottu aikaan tai paikkaan

Jenni asuu Helsingissä aviomiehen, 2,5-vuotiaan pojan sekä ison metsästyskoiran kanssa. Nyt pääsiäisen jälkeen perheeseen odotetaan syntyväksi pikkuveljeä.

”Toivon, että lapsen ollessa noin kuukauden ikäinen, pystyn jo hoitamaan muutamia Skype-palavereita kuukaudessa. Muuten olemme sopineet, että voin oman jaksamiseni mukaan tehdä syksyllä projekteja, jotka eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja. Teen enemmän kehitysprojekteja, joiden tulee olla valmiita tämän vuoden aikana, esimerkiksi.”

Kotakorven mielestä on ollut erittäin hyvä kädenojennus työnantajan puolelta tarjota hänelle etätyömahdollisuutta. Teen vaihtelevasti töitä yrityksen eri toimipisteillä ja kotoa. Sen enempää työ kuin työaikakaan ei ole tarkkaan sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan, vaan pystyn puhumaan puheluita autossa siirtyessäni paikasta toiseen, ja vastailen kotona sähköposteihin illalla poikani mentyä nukkumaan. Yhteisestä ilta-ajasta en tingi, vaan keskityn olemaan perheen kanssa lapsen vielä ollessa hereillä.”

”Miespuolisella esimiehelläni itsellään on kaksi pientä lasta, ja hän ymmärtää näkökulmani. Hän ei ole ikinä kyseenalaistanut, jos joudun lähtemään aikaisemmin hakemaan päiväkodista lastani tai viettämään päivän kotona sairasta lastan hoitaen, vaan minun vuokseni on joustettu paljon.

Haluaisin kannustaa kaikkia äitejä toteuttamaan unelmansa mielenkiintoisesta työurasta ja ottamaan rohkeasti erilaisia haasteita vastaan. Nykytekniikka mahdollistaa niin erilaiset mahdollisuudet työntekoon kuin edes 10 vuotta sitten. Työaika käsitteenä on jo vahvasti muuttumassa, ja se antaa mahdollisuudet myös äideille luoda uraa. Äitikin voi tehdä tehokkaasti töitä ja silti hakea lapset ajoissa hoidosta, olla 100% läsnä arjessa ja jättää aikaa myös itselle, mikä on jaksamisen kannalta äärimmäisen tärkeä, mutta niin helposti unohtuva asia.”

"Äitiys on ollut ainoastaan vahvuus työurallani"

”Äitiys on opettanut minut organisoimaan, multi-taskaamaan ja reagoimaan yllättäviin tilanteisiin. Intensiivinen kotonaolo on kehittänyt stressin sietokykyä. Minun alani työssä on ollut hyötyä pienen lapsen kaitsemisessa saaduista opeista,”

kertoo 30-vuotias äiti ja automaatiotekniikan diplomi-insinööri ja it-konsultti Paula Laitio (artikkelikuvassa). Laitiolla on 3,5-vuotias lapsi ja hän on odottaa toista lastaan. Laskettu aika on kahden viikon päästä. Jokaisessa työpaikassa, jossa hän on ollut äitiaikanaan, on joustettu hyvin. Muun muassa on saanut tehdä vähemmän töitä, ja on ollut mahdollisuus palkattomaan kesälomaan. On joustettu tavalla, jota ei ennen lasten saamista ollut.

”Äitiyslomani on otettu työpaikallani hyvin vastaan. Äitiyteni on paremminkin tukenut uraani kuin toisinpäin. Joustoja on tullut työnantajalta, äitiys on ollut cv:ssä ovia avaava, ei sulkeva asia. Minua on tuettu todella paljon ja koen äitiyden itse vahvuutena työurallani. Olen laittanut äitiyden ansioluetteloonikin. Siihen äitiys on listattu vahvuutena, työkokemusten joukossa, osana cv:tä.”

Paula näkee äitiysloman myös hyvänä breikkinä työelämästä. Tällöin saa aikaa pohtia, mitä haluaa tehdä jatkossa.

”Äitiysloman aikana on aina hyvä miettiä uraa, ja mitä jatkossa tekee. Vaikka tietysti isoin huomio on lapsen kanssa olemisessa. Itse aion olla kotona puolisentoista vuotta. Heti kun tiesin, että olen raskaana, aivot alkoivat kelaamaan, mitä raskauden jälkeen? Äitiysloma on hyvä breikki normaalityöstä ja silloin voi hyvin miettiä mitä urallaan tekee tulevaisuudessa.”

Uratarinaa varten Paulaa haastatteli ja jutun kirjoitti mibiläinen Reeta Vilhu. Reeta on vapaatoimittaja ja YTM, sekä kahden lapsen äiti.

Äitiydestä uutta perspektiiviä uralle

Usein puhutaan siitä, että äitiys ja erityisesti äitiysvapaat ovat lähtökohtaisesti huono asia uran kannalta. Tämän saman todistavat useat tutkimukset sekä tarinat siitä, miten perhevapaiden jälkeen oma urakehitys tyssäsi kuin seinään perheettömien tai miespuolisten kollegoiden porskuttaessa eteenpäin.

MiBin 2017-2018 ohjelman mukaisestikin perhevapaat tai kotivelvoitteet eivät saa asettaa työntekijöille näkyviä tai näkymättömiä esteitä edetä työuralla sukupuolen tai perheaseman vuoksi. Naisen palkkaaminen tai uralla eteneminen ei saa olla, eikä näyttäytyä työnantajan näkökulmasta miespuolista työntekijää epävarmempana tai kalliimpana investointina.

VOIKO PERHEVAPAISTA OLLA HYÖTYÄ URAN KANNALTA?

Omasta puolestani voin sanoa, että kyllä voi.

Jäin itse äitiyslomalle esikoiseni kanssa juuri yliopistosta valmistuneena kauppatieteiden maisterina vuonna 2013. Täysipainoista työelämää oli kuitenkin takana jo muutama vuosi ja koin, että pieni hengähdystauko tuli itse asiassa enemmän kuin tarpeeseen kiireisten opiskelu- ja työpainotteisten vuosien jälkeen.

Kun vauvan kanssa sai hetkeksi heittäytyä täysin toisenlaiseen maailmaan ja keskittyä johonkin aivan muuhun kuin omien työrutiinien hoitamiseen (vaikka edelleenkin olen sitä mieltä, että kyllä se vauvan kanssa uuden arjen opettelu on yksi raskaimmista työkokemuksistani!), jäi jostain kumman syystä enemmän aikaa myös omille ajatuksille. Huomasin miettiväni usein, mitä oikeastaan haluan elämältäni ja miten pääsisin tavoitteisiini.

Nopeammin kuin huomasinkaan, oli aika tehdä päätöksiä myös oman urani suhteen. Palaisinko vanhaan työhöni vai etsisinkö uralleni uutta suuntaa? Päätin valita jälkimmäisen vaihtoehdon, enkä ole katunut päivääkään.

MONIA MAHDOLLISUUKSIA

Aina perhevapaiden ei toki tarvitse johtaa sen suurempaan muutokseen. Moni tuntemistani äideistä on kuitenkin hyötynyt perhevapaiden tarjoamasta mahdollisuudesta ottaa enemmän aikaa itselleen ja perheelleen. Perhevapaat voivat tarjota mahdollisuuden myös kehittää itseään ja osaamistaan. Opiskelitpa sitten uuden kielen tai taidon, täydensitpä ammatillista osaamistasi tai nautit täysillä kotona olosta perheen kesken, väitän, että näistä asioista ei yksinkertaisesti voi olla ainakaan haittaa uran kannalta.

Perhevapaat antavat erinomaisen mahdollisuuden myös verkostoitua muiden vastaavanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa. Taitaa MiBinkin jäsenissä olla useampia, jotka ovat avartavien keskustelujen sekä vertaistuen ja kannustuksen voimin uskaltaneet hakea uutta työpaikkaa tai ryhtyä jopa yrittäjiksi. Toisaalta tiedän myös äitejä, jotka ovat perhevapailta töihin palattuaan suoriutuneet vanhoista työtehtävistään niin hyvin, että ovat ansainneet jopa ylennyksen.

TYÖN JA PERHEEN YHTEENSOVITTAMINEN

Lapsen syntymä pistää paitsi oman arvomaailman uuteen järjestykseen, pakottaa se myös miettimään, miten työ ja perhe jatkossa sovitetaan yhteen. Tässä riittää haastetta töihin paluun jälkeen vielä vuosiksi eteenpäin, mutta niinhän sitä sanotaan, että haasteet kasvattavat. Moni tuntemani äiti onkin erittäin taitava muun muassa oman ajankäyttönsä sekä priorisointi- ja organisointikykynsä suhteen.

Lapsi myös pakottaa erittäin positiivisella tavalla heittämään ne mieltä vaivaavat työasiat edes hetkeksi pois mielestä, opettaen samalla ihan jokaiselle tuiki tarpeellista läsnäolokykyä.

OTA MAHDOLLISUUS VASTAAN!

Mahdollisuutta täydelliseen irtiottoon työelämästä ja oman arjen rutiineista on harvoin tarjolla, ellei itse ole valmis heittäytymään sapattivapaalle tai muuten vaan ”virran vietäväksi”. Kun tällainen mahdollisuus tulee vastaan, tässä tapauksessa perhevapaan muodossa, on mahdollista saada paitsi omaan työhön myös koko elämään sitä kaivattua perspektiiviä. Tässä valossa myös itselle ja omalle perheelle hyvien ja oikeiden valintojen tekeminen on helpompaa.

Jos perhevapaan osaa nähdä mahdollisuutena uraloukun sijaan, palaa töihin takuulla entistä motivoituneempi ja määrätietoisempi äiti, jonka urakehitykselle ei näy esteitä!

Kirjoittaja: Eveliina Vähä-Ruka, KTM ja markkinointikonsultti sekä 2013 syntyneen pojan äiti.