Vuonna 2006 THL:n tutkijat esittelivät perhevapaiden kuuluisan 6+6+6 – mallin. Tässä mallissa perhevapaat olisivat jaettuna isän, äidin ja yhteisen kiintiön kautta kolmeen yhtä suureen osaan. Etuuden tasoksi ehdotettiin 80 % ansiotuloista. Kotihoidontuki säilyisi ennallaan. Mallia perusteltiin lasten hyvinvoinnin turvaamisella ja sukupuolten tasa-arvolla. Tämän jälkeen ei tapahtunutkaan kymmeneen vuoteen mitään. Kunnes nyt alkoi pöhinä. Perhevapaista nousee nyt uusia ehdotuksia jokaiselta taholta, mikä ja kuka parhaaksi näkee jotain ehdottaa. Jos ei muuta, niin ehdotetaan vaikka vanhaa. Kunhan nyt jotakin ehdotetaan (pääset katsomaan HS:n koosteen ehdotuksista täältä). Lusikoita on sopassa niin, ettei edes lientä enää näy. Mutta sitten meillä on siellä myös se kummitus.
Kummitus on meidän vanha tuttu. Kummituksen nimi on polkuriippuvuus. Kummitus tykkää politiikasta ja ottaa aktiivisesti osaa päätöksentekoon tai muuten vaan hengailee taustalla aina kun puheeksi tulee sosiaaliturvajärjestelmän uudelleenkalibrointi. No mitäs se kummitus siellä tekee? Kummittelee tietenkin.
Polkuriippuvuuden käsitteellä tarkoitetaan sitä, kuinka tapahtumaketjujen myöhemmät vaiheet ovat riippuvaisia aiemmista tapahtumista.
Polkuriippuvuus politiikassa korostaa instituutioiden merkitystä, koska ne vaikuttavat politiikan muotoutumiseen samalla kokoajan vahvistaen jo syntyneitä instituutioita. Perhevapaa- ja lastenhoitojärjestelmä on yksi vahvimmista politiikan instituutioista Suomessa. Aika ajoin on nostettu esiin uudistuksen tarve, mutta lastenhoidon instituutiot ovat olleet niin vahvassa, että uudistuksen polut ovat olleet kummituksen vartioimia umpiperiä.
Polun muuttaminen? Oi, se on vaikeaa. Vallitsevat arvot, normit, moraaliset perustat ja legitimoidut käytännöt ovat niin monisyisiä muutettavia. Mutta mahdotonta se ei ole. Polkuriippuvuus voi heiketä isoista tapahtumista ja myös pienemmistä tapahtumista, kunhan ne tapahtuvat oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.
Tarvitaan kriittinen hetki, tarvitaan painetta usealta taholta ja tarvitaan myös valtaapitävien auki oleva oma poliittinen ikkuna. Nyt tämä harvinainen hetki on käsillämme. Uutta ei ole näköpiirissä, ei ainakaan ihan heti.
Perhevapaiden uudistamisessa on nyt ennennäkemätöntä painetta lähes kaikista mahdollisista suunnista ja joka konttorilta. Vaihtoehtoja nykyiselle perhevapaajärjestelmälle on ilmaantunut runsaasti. Hallitus on myös juuri valmistautumassa puolivälikautensa kehysriiheen, jossa se arvio ohjelmaansa. Tässä erityishuomiona on hallitusohjelman kohta, jossa on kirjattuna, että
”hallitus tulee arvioimaan kriittisesti kaikkia sellaisia tukijärjestelmiä, jotka ohjaavat työkykyisiä ihmisiä pitkäaikaisiin poissaoloihin työmarkkinoilta”.
Hallitus on sitoutunut noudattamaan hallitusohjelmaa, ja olisi perin kummallista, jos tämä kohta ohitettaisiin. Ainakaan tätä lausetta ei tulla kirjaamaan hallitusohjelmiin pitkään aikaan näin lavealla siveltimellä, jotta perhevapaainstituutiota ei tulisi painetta ottaa käsittelyyn muiden mukana. Uudistusten ajoituksessa on nyt politiikan ikkuna auki, tai ainakin raollaan. Nyt hallitus on myös sikäli mainiossa asemassa, että vanhoja ja uusia malleja on käsitelty ja arvioitu laajasti julkisesti. Tarjolla on aivan poikkeuksellisen runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Vaihtoehdottomuuteen tämä ei nyt ainakaan voi kaatua, mutta kummitukseen kylläkin.
MiB ry järjestää yhdessä Suomen akateemisten naisten liiton ja eduskunnan naisverkoston kanssa yhteisen seminaarin ”Perhevapaat uusiksi” 22.3.2017 klo 16–18. Tule kuulemaan, miten kansanedustajat ja asiantuntijat uudistustarpeen näkevät. Myös yleisökysymyksille on tilaa.
Ilmoittaudu mukaan seminaariin 19.3. mennessä täältä. Eihän anneta kummituksen päättää?
Kirjoittaja Kristiina Paavola on tutkija ja MiB ry:n edunvalvonnan ohjelmapäällikkö
