Elätkö omien arvojesi mukaan?

Satuin kuulemaan kahden tytön puhetta uimahallissa. Toinen selitti, että oli lainannut rahaa kaverilleen, joka kuitenkaan ei ollut vielä maksanut velkaansa takaisin. Yhdessä nämä kymmenvuotiaat pähkäilivät, kuinka tyttö saisi perittyä velan takaisin.

– Äiti on sanonut, että lähtökohtaisesti ei kannata lainata kenellekään mitään. Ja lisäksi se (kaveri) aina kysyy, että onko sillä takaisinmaksulla kiire? Ensi kerralla sanon, että ON!
– Sano sille, että jos et maksa kahden… eikun viikon päästä, niin summa tuplaantuu.
– Kenellä ei ole maksaa takaisin jotakin euroa?!

Euro on iso raha monelle kymmenvuotiaalle. Keskustelun pointti oli se, että tyttöjen puhe heijasti arvoja. Äidin neuvoja pitäisi noudattaa, laina maksaa takaisin ajoissa ja laiminlyömisestä seuraa sanktio.

Arvoja pohditaan työpaikoilla, mutta harvemmin miettii omia henkilökohtaisia arvojaan ja vieläpä sitä, elääkö niiden mukaan.

Arvot ovat ”kaikkea muuta kuin juhlavia lauseita kristallikruunujen alla”, kuten Tampereen MiBin arvopajaan osallistunut tokaisi. Toden totta, arvot ovat periaatteita, jotka ohjaavat valintojamme päivittäin. Hyvä esimerkki on ajankäyttöön liittyvä puntarointi. Menenkö työn jälkeen ystävien kanssa vai pitäisikö viettää aikaa lasten kanssa? Käynkö lenkillä vai pidänkö lepopäivän? Siivoanko vai luenko kirjaa?

Haiskahtaa myös motivaatiolta, ilman muuta siitäkin on kyse. Mutta motivaationkin takana ovat arvot. Ne antavat syyn sille, miksi tavoittelemme ja haluamme jotakin.

Arvot vaikuttavat myös motivaation taustalla – ne antavat syyn sille, miksi tavoittelemme ja haluamme jotakin.

Tapaan työssäni hyvin eri alojen ihmisiä. Johtajia, asiantuntijoita, virkamiehiä, yksityishenkilöitä, joukkueita, tiimejä, ryhmiä. Aloitamme tavoitteiden ja haaveiden toteuttamisen omien arvojen miettimisestä.

Työ on hyvin käytännönläheistä. Kynä käteen ja miettimään. Pilkomme asiat hyvin konkreettiselle tasolle. Kun työ aloitetaan, hiljaisuus laskeutuu ja aivojen raksutuksen suorastaan kuulee. Otsan kurtistelua, huokailua, tuijottelua tyhjyyteen. Jokainen lähtee lopulta kotiin konkreettisten arvojen kanssa. Ne voivat olla työpaikan yhteisiä pelisääntöjä tai omaan elämään liittyviä pohdintoja, mikä arvopajan konteksti on ollutkaan.

Arvojen työstäminen työpajassa on hyvin käytännönläheistä. Jokainen lähtee lopulta kotiin konkreettisten arvojen kanssa. Usein pajan jälkeen käynnistyy prosessi kohti uutta.

Suurin rikos seuraa yleensä pajan jälkeen. Pohdinta nimittäin käynnistää monella prosessin kohti uutta –  ja mitä luultavammin mielenkiintoista. Saan jälkikäteen ihania viestejä: ”Tajusin, että kannan mukanani muiden arvoja, en omia. Nyt tiedän, mitä kohden minun on kuljettava.”

Moni myös tajuaa – tunnustaa – haluavansa vaihtaa uraa, mutta ei tiedä mistä aloittaa. Henkilö on rakentanut uraansa huolella, mutta motivaatio on nollassa. Syytä haetaan helposti ulkopuolelta: johtamisesta, ilmapiiristä, toimialasta, työn luonteesta. Jokin tuntuu ikävältä, mutta ei tiedä mikä sen aiheuttaa.

Tie omien haaveiden toteuttamiseen käy pienin askelin. Pyydän valmennettaviani yleensä kirjoittamaan haaveensa ensin paperille. Sitten pohditaan arvoja ja motivaatiota. Kohta kasassa on sanallistettu tavoite, johon henkilö alkaa kasvaa. Ja aivan kuin huomaamatta hän alkaa tehdä tavoitetta tukevia valintoja. Hän näkee mahdollisuuksia, luo niitä itse ja tarttuu niihin. Ja toisinaan rohkenee sanoa myös ei. Sekin on omien arvojen mukaan elämistä.

Johanna Konttila, Zermatt Oy

Johanna on KM, urheilun mentaalivalmentaja, työ- ja uravalmentaja. Hän veti huhtikuussa MiB Tampereella arvopajan, jossa jokainen lähti mukanaan konkreettisten arvojen kanssa. Ensimmäisellä kerralla tupa oli täynnä ja kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, joten paja järjestetään uudelleen syksyllä.

Introvertista yhdistyksen superaktiiviksi

Ujostuttaa tutustua uusiin ihmisiin ja tuntemattomien ihmisten lähestyminen saa kämmenet hikoamaan. En osaa small talkia, vaikka sisäinen vuoropuheluni pajattaa taukoamatta – tosin aina hieman myöhässä, ”niinhän mun olisi pitänyt sanoa!”. Helposti vähättelen taitojani muille ääneen: ”ei tehrä tästä ny numeroo”. Ei minusta ole yhdistyksen vapaaehtoiseksi toiminnan pyörittäjäksi!

VÄÄRIN!

Olen itse tyypillinen introvertti: harkitseva, sisäänpäin kääntyneempi ja pohdiskelevampi. Tarvitsen myös paljon omaa rauhaa hektisessä arjessa jaksamiseen ja pärjään usein paremmin muutaman ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa kuin suuremmissa ryhmissä, kuten introvertit yleensäkin. Yhdistysten vapaaehtoiset (MiB-termillä: aktiivit) puolestaan mielletään tavallista sosiaalisemmiksi ja puuhakkaammiksi henkilöiksi, jotka saavat virtaa muiden seurasta, toimivat nopealla sykkeellä ja ovat usein äänessä.

Miten introvertistä pystyi kuoriutumaan alle vuodessa yhdistystoiminnan ”superaktiivi”?

Aloitin MiB aktiivina viime kesänä; halusin päästä syvemmälle osaksi tätä vahvojen ja osaavien naisten positiivista verkostoa. Epätyypillisesti, en antanut itseni pohtia tätä päätöstä pitkään, etten olisi jänistänyt. Sen sijaan ilmoittauduin MiB Tampere -ryhmässä halukkaaksi aktiivikoulutukseen.

Ennen aloittamista kärsin huijarisyndroomasta: Huomaavatko kaikki, etten osaa? Ettei minulla ole mitään kokemusta tapahtumien järjestämisestä sen puoleen kuin yhdistystoiminnastakaan? Nolaanko itseni kysymällä tyhmiä kysymyksiä? Entä jos jäänkin yksin enkä sulaudu mukaan porukkaan?

Kaikki epävarmuuteni karisivat hyvin nopeasti, ja pian MiB-toiminta imaisi minut täysillä mukaansa. Yhdistyksen vapaaehtoisena pärjää kuka tahansa, joka haluaa oppia. Tyhmiä kysymyksiä ei ole tässäkään, eikä kukaan meistä ole yhdistystoiminnan ammattilainen. Jokainen tekee asioita omalla tyylillään ja omien resurssiensa mukaan, eikä kenenkään tarvitse astua oman epämukavuusalueensa ulkopuolelle – paitsi jos itse haluaa.

Kuvaaja: Laura Tammisto, Studio Torkkeli Oy

Sen sijaan yhdistystoiminta antaa huimasti oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia. Olen kerryttänyt taitoja, jotka ovat hyödyttäneet työnhaussa ja muutoinkin työelämässä. Näitä ovat mm. esiintymisvarmuus, verkostoituminen ja uusien ihmisten kontaktointi. MiBin hissipuhe ja esiintyjien esittely tilaisuuksien alussa tarjoavat helppoja lyhyitä esiintymisiä itsellekin. Erilaisilla messuilla mukana oleminen ja tilaisuuksien järjestäminen eri puhujien kanssa ovat oivia väyliä kasvattaa omaa verkostoaan. Lisäksi ainakin minulle on helpompi lähestyä uusia ihmisiä jonkin muun asian tiimoilta kuin vain esitelläkseni itseni; MiB on tarjonnut tähän hyvän tekosyyn!

Olen löytänyt ja kehittänyt omia keinojani venyttää mukavuusaluettani. Luonteeni ei ole muuttunut: olen yhä introvertti, minulla on jatkuva sisäinen vuoropuhelu, ja tarvitsen aikaa latautuakseni – mikä ei ole helppoa kolmen pienen lapsen äitinä! Sen sijaan keinovalikoimani on kasvanut ja monipuolistunut. Käytän hyväkseni vahvuuksiani toimia kahden kesken tai pienissä ryhmissä, sekä kirjallisia ja kuuntelutaitojani. Luotan oman osaamiseni ohella yhdistyksen vetovoimaan ja siihen, että useimmat ihmiset haluavat kertoa itselleen tärkeistä asioista. Minun ei tarvitse osata kaikkea itse vaan voin luottaa yhdistykseltä ja muilta aktiiveilta saamaani apuun ja tietämykseen.

Joten älä anna sisäisen äänesi estää sinua tekemästä sitä, mikä kiinnostaa. Vain tekemällä oppii, ja yhdessä tekemällä oppii vielä enemmän.

Kirjoittaja Jaana Saramies on kolmen lapsen äiti, kaupunginvaltuutettu ja ekonomi etsimässä seuraavaa kiipeilytelineen askelmaa omalla urallaan. Kirjoitus on julkaistu alunperin Piilo-osaajien blogissa 2.6.2017.

Haastattelussa uraäiti: "Tyttäreni sanoi, ettei kohta enää muista äitiään"

Nimi: Annaleena Kumlin, 45
Koulutus: OTK, VT
Työpaikka: GE Healtcare, Senior Commercial Counsel
Perhe: aviomies, 3 lasta
Harrastukset: liikunta eri muodoissa, musiikki
Lomavinkki: Espanja Tarragona ja muut kohteet, jotka eivät ole turistien suosiossa
Terveiset uraäideille: Päivä kerrallaan, arki voi olla haastavaa. Muistakaa pilke silmänkulmassa.

Haastattelin minulle tutun uraäidin – Annaleena Kumlinin. Sain kunnian olla töissä samassa yrityksessä Annaleenan kanssa hieman yli vuoden, josta osan ajasta Annaleena on toiminut esihenkilönäni. Annaleena on vaimo, kolmen lapsen äiti sekä huikea ammattilainen, jonka tietopankki käsittää useita eri osa-alueita. Tiukoissa neuvotteluissa Annaleena on hillitty, pitäytyy asiassa ja on aina sanavalmis. Halusin haastatella naista, jonka takaa löytyy valtava osaaminen.

”Mukavuusalueen ulkopuolella olevat tehtävät ovat kasvattaneet minua eniten.”

Annaleena on kerryttänyt osaamistaan ja varmistanut tietotaidon kasvun työnsä kautta tarttumalla erilaisiin tehtäviin. Erityisesti sellaisten tehtävien hoitaminen, jotka ovat mukavuusalueen ulkopuolella, ovat kasvattaneet häntä eniten. Annaleena kertoi, että myös lasten syntymä on ollut opettavainen kokemus. Lasten syntymän jälkeen oppii priorisointia ja uusia asioita itsestään. Välillä on hyvä ottaa mallia lapsista sekä elää ja nauttia hetkessä.

Uralla etenemisellä on toinen puoli ja Annaleena kokee, että on joutunut tekemään kompromisseja työnsä vuoksi. Silloin tällöin Annaleena on jäänyt pois lasten tapahtumista ja perheen kanssa vietetty aika on jäänyt työn vuoksi liian vähälle. Perheen kanssa yhdessäolo onkin asia, jonka kohdalla Annaleena toivoisi välillä pystyvänsä tekemään toisin. Turhan usein Annaleena on joutunut hyssyttelemään lapsia kotona, kun on täytynyt lukea työsähköposteja tai puhua työasioita puhelimessa.

”Suurissa linjoissa en tekisi mitään toisin.”

Kun työskentelimme Fennovoimalla, Annaleena kertoi tyttärensä sanoneen, ettei kohta enää muista äitiään. Siihen aikaan Annaleena oli paljon poissa neuvotteluissa Venäjällä. Velvollisuudentunto työtehtävien hoitamisesta sekä jatkuva työtehtävien kiireellisyys mietityttää joskus ja hän pohtiikin usein priorisoiko asioita oikein. Yhä tänä päivänä Annaleenan tiukasta aikataulusta kertoo myös se, että haastattelumme jälkeen hänellä alkoi puhelinkonferenssi puoli yhdeksältä illalla, jonka jälkeen työt todennäköisesti jatkuivat pitkälle yöhön. Päällimmäisenä tunteena Annaleenalla on kuitenkin se, että suurissa linjoissa hän ei tekisi elämässään mitään toisin.

Annaleena saa energiaa ja motivaatiota perheen kanssa vietetystä ajasta, musiikin kuuntelusta ja hyvistä työkavereista. Työn mielenkiintoisuus ja haasteellisuus taas toisessa päässä ovat lisänneet jaksamista ja uurtamista. Työ ja perhe ovatkin ne asiat, joista Annaleena on elämässään kaikista ylpein.

”Vaikeissa tilanteissa suuri merkitys on sillä, että on hoitanut työnsä hyvin.”

Pettymyksiltäkään ei ole vältytty. Annaleena kertoo selvinneensä niistä katsomalla eteenpäin ja etsimällä muita vaihtoehtoja. Vaikeissa tilanteissa Annaleena on huomannut, kuinka suuri merkitys on sillä, että on hoitanut työnsä hyvin, eikä ole polttanut siltoja takanaan. Annaleenalle rehellisyys, luotettavuus ja positiivisuus ovatkin tärkeimmät arvot.

Omasta kokemuksesta voin sanoa Annaleenan olevan tunnollinen ihminen, joka hoitaa hommansa aina loppuun. Konfliktitilanteissa moni ei pystyisi säilyttämään samanlaista arvokkuutta ja tyyneyttä kuin Annaleena. Luulen, että tällaiset ihmiset ovat nykyään harvassa. Kun sanotaan, että organisaation intressi pitää asettaa omien intressien edelle – Annaleena on juuri se henkilö!

Roolimallina Annaleena mainitsee hänen nykyisen esihenkilön, joka on energinen pakkaus ja rautainen ammattilainen, joka jatkuvasti haluaa kehittää itseään ihmisenä ja ammattilaisena. Seuraavaksi Annaleena haluaisi lukea haastattelun Rovion toimitusjohtajasta Kati Levorannasta.

Teksti: Olessia Manner (kuvassa), MiB-aktiivi sekä Fennovoima Oy:n lakimies.

Tulevaisuuden työelämä – parhaat palat seminaarista 20.5.2017

Vielä jaksaa hymyilyttää. Me, Mothers in Business MiB ry, valtakunnallinen koulutettujen, urahenkisten naisten verkosto, kokoonnuimme 20.5.2017 iloisen joukon kanssa Tulevaisuuden työelämä – seminaariin. Vauvat ja lapset olivat myös matkassa. Yhdistyksen vapaaehtoiset aktiivit järjestivät mielenkiintoisen ja onnistuneen tilaisuuden Tampereen kaupunginkirjasto Metsossa.

Puhujina olivat mm. Tampere-talon toimitusjohtaja Paulina Ahokas, kansanedustaja ja Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin ja Tieto Finlandin henkilöstöjohtaja Hanna Reijonen. Saimme upeat puhujat paikalle, mistä olimme kiitollisia ja iloisia. Näissä naisissa on voimaa!

”Nainen: Höllennä otetta! Älä vaadi naisilta täydellisyyttä vaan tue etenemään. Ole armollinen itselle ja muille.”
– Sanna Marin

”Älä ole tietäjä, vaan elinikäinen oppija.”
– Hanna Reijonen

Vaikutamme yhteiskunnallisesti jo seitsemällä paikkakunnalla, joten yhteydenpito tapahtuu modernisti sähköisin välinein. Kuitenkin yhteiset hetket kasvokkain ovat jäsenille merkittäviä. Profiilikuvat heräävät eloon ja kuvat vaihtuvat aitoihin kohtaamisiin.

Päivä jatkui jäsenseminaarin jälkeen aktiivien omassa seminaarissa. Innokkaat naiset tarttuivat lauantaipäivän ratoksi Fambition Consultinging, MiB ry:n ensimmäinen spin-off yrityksen, fasilitoimassa workshopissa visioimaan yhdistyksen tulevaisuutta. Konkreettisia ideoita saatiin kasaan, joiden pohjalta on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Jotta iltapäivä ei ollut pelkkää työskentelyä, muistimme nostaa maljan yhdistyksen kaksivuotispäivän johdosta. Kaksi vuotta ja yli 2000 upeaa naista jäsenenä. Ilman vapaaehtoisia aktiiveja ei homma pyörisi. Joukossamme on ihailtavan aktiivisia naisia ja heidän joukossa on vielä superaktiiveja, joita kiitimme kukilla ja halauksilla upeasta panoksesta yhteiseen toimintaan. Kiitos vielä kerran Kristiina Paavola, Jaana Saramies ja Katri Sarkkinen.

Aktiiviseminaarin yhteistyökumppaneille vielä lämmin kiitos! #imfast#celsiussuomi #cocovisuperfood #solitaoy#hoivanet #hammaskeiju #leikkien

Teemme tätä työtä meille itsellemme. Samalla me ja MiB muutamme maailmaa ja asenteita jokaisen vapaaehtoisen aktiivin ansiosta. Kiitos osallistumisesta ja uusille innokkaille tervetuloa mukaan toimintaan! Nähdään pian!

Milla Vainio, hallituksen markkinointivastaava

Hyvinvointiyrittäjästä sängyn pohjalle – ja sieltä ylös

Alkoholistin lapsesta tulee pärjääjä – kiltti tyttö. Lapsuuden turvattomuus ja epävakaus jätti jälkensä. Minulla on aina ollut tunne, etten ole tarpeeksi hyvä eikä mikään riitä. Koko lapsuuden hain huomiota lähinnä suorituksilla, ja sen kummemmin ajattelematta on tämä malli seurannut minua aikuisuuteen.

Koko lapsuuden hain huomiota lähinnä suorituksilla, ja sen kummemmin ajattelematta on tämä malli seurannut minua aikuisuuteen.

Riittämättömyyden tunne ja perfektionismi olivat minulle vielä viime vuonna hyvinkin läheisiä termejä. Aina piti pärjätä paremmin tai jaksaa enemmän kuin muiden. Olen aina ollut jonkinasteinen ylisuorittaja ja täydellisyyden tavoittelija. Aikuisiällä nämä piirteet kuitenkin ”puhkesivat kukkaan” ja aloin suorittaa ihan toden teolla. En voinut käsittää, miten jotkut väsyivät 8 tunnin työpäivästä. Itselle oli arkipäivää tehdä kahta työtä ja parhaimmillaan opiskella siihen päälle. Treenata ehdin tietenkin, hoitaa kodin ja lapsenkin. Neljän tunnin yöunet olivat ihan fine.

En voinut käsittää, miten jotkut väsyivät 8 tunnin työpäivästä. Neljän tunnin yöunet olivat ihan fine.

Hyvinvointialan yrittäjästä vuodelepoon

Vuoden 2016 keväällä minusta tuli hyvinvointialan yrittäjä. Toiminimi laitettiin pystyyn ja olin monien vuosien haaveilun myötä vihdoin siinä pisteessä, että minulla oli oma yritys. Olin intoa täynnä ja ideoita pulppusi. Olin rohjennut vähentää töitä vakituisessa työpaikassani, jotta voisin keskittyä yritykseni starttaamiseen. Minulla oli viimein kaikki mitä halusin. Vakaa elämä, parisuhde, rakas lapsi sekä oma firma hyvinvointialalla.

Minulla oli viimein kaikki mitä halusin. Vakaa elämä, parisuhde, rakas lapsi sekä oma firma hyvinvointialalla. Yhtenä aamuna en jaksanutkaan nousta ylös.

Yhtenä aamuna en vain jaksanut nousta ylös. En jaksanut kiinnostua. Makasin ja itkin vain. Minulla oli kaikki, mistä olin haaveillut, mutta en keksinyt yhtään hyvää syytä nousta ylös. Ainoa, mikä innosti oli nukkuminen. Ironista, että olin juuri perustanut hyvinvointialan yrityksen ja itse makasin sängyssä mättäen suklaata naamaan.

Ironista, että olin juuri perustanut hyvinvointialan yrityksen ja itse makasin sängyssä mättäen suklaata naamaan.

Mies painosti lääkäriin. Vastentahtoisesti marssin seuraavana maanantaina työterveyslääkärille. Hävetti. Mietin, ettei minulla voi olla syytä mennä sinne vinkumaan. Uskoin vakaasti, että kyseessä on anemia tai kilpirauhanen. Niin sen on pakko olla. Testit kuitenkin näyttivät hyviltä. Arvot olivat kohdillaan, joten fyysinen ongelma ei ollut kyseessä. Muutaman lääkärikäynnin jälkeen sain diagnoosiksi ”keskivaikea masennus”.

Masennus – parasta, mitä minulle oli tapahtunut pitkään aikaan

Ensin olin vihainen saamastani diagnoosista. Jotenkin tuntui typerältä. Miten voi olla masentunut jos mikään ei ole pielessä? Alkuun jouduinkin tekemään tutkimusmatkan omaan itseeni. Ensimmäistä kertaa elämässä minun oli pakko miettiä, mikä elämässä on tärkeää. Oli pakko pysähtyä miettimään, olisiko nyt viimein aika laittaa oma hyvinvointi ykköseksi?

Miten voi olla masentunut jos mikään ei ole pielessä?

Vuosi romahduksen jälkeen voin sanoa, että olen vahvempi kuin koskaan. Nykyään tunnistan rajani. Mietin tarkemmin, mihin viitsin käyttää aikaani ja mihin en. Nykyään kalenteroin omat treenit ja laitan kalenteriin myös luppoaikaa. En aio mennä siihen lankaan, että yrittäjä ei voi pitää vapaata saati lomaa. Se on ihan itsestä kiinni. Ei minusta ole kenellekään mitään iloa, jos itse olen ihan loppu. Opettelua tämä ”uusi elämä” silti on. Valintoja on tehtävä joka päivä.

Vuosi romahduksen jälkeen voin sanoa, että olen vahvempi kuin koskaan. En aio mennä siihen lankaan, että yrittäjä ei voi pitää vapaata saati lomaa. Se on ihan itsestä kiinni.

Kiire – mikä ihana tekosyy

Riittämättömyyden tunne tulee siitä, kun tuntuu ettei ehdi tehdä kaikkea. Se on tuttu tunne varsinkin lasten vanhemmille. Töissä tuntuu, että pitäisi olla kotona ja kotona taas työasiat pyörivät mielessä. Puolisollekin pitäisi jaksaa antaa huomiota.

Kiire voi johtua siitä, että töitä ja tekemistä on haalittu yksinkertaisesti liikaa. Syynä voi myös olla oman osaamisen puute eli et syystä tai toisesta saa hommia vietyä tehokkaasti maaliin. Tuntuu siltä, että on muodikasta olla kiireinen. Kuinka usein vastaat että ”on ollut kiirettä”, kun joku kysyy sinulta, että mitä kuuluu? Onko kiire vain tunne?

Usein stressataan myös tulevista asioista. Eli varsinainen työmäärä ei ylitä sallitun rajoja vaan sinulla on fiilis, että kaikki kaatuu päälle. Oma tapani on kirjoittaa asiat puhtaaksi ja jakaa tehtävät kalenteriin eri päiville kiireellisyyden mukaan. Usein omassa päässä tulee ajatus, että on liikaa tekemistä, mutta kun asiat kirjoittaa ylös ja priorisoi, saa mielenrauhan ja tunteen, että homma on hallussa.

Superihmisen roolia ei vaadi kukaan ulkopuolelta, vaan usein rankimmat vaatimukset tulevat sinun sisältäsi. Rajat on osattava vetää itse. Usein se vaatii luopumista jostain.

Ei kukaan ehdi joka paikkaan. Eikä tarvitse. Ei tarvitse olla superihminen. Tätä superihmisen roolia ei vaadi kukaan ulkopuolelta, vaan usein rankimmat vaatimukset tulevat sinun sisältäsi. Rajat on osattava vetää itse. Usein se vaatii luopumista jostain. Jotta voi parantaa elämänlaatuaan joutuu tekemään muutoksia, jotka eivät välttämättä ole siellä omalla mukavuusalueella.

Jos vetää elämän kilpajuoksuna läpi, niin mitä jää jäljelle?

Liikunta on muutakin kuin kalorinkulutusta

Sekä hyvinvointiyrittäjänä että oman kokemukseni kautta olen oppinut, että liikunta on muutakin kuin lihasmassan kasvatusta tai kalorien kulutusta. Liikunta auttaa pitämään kehomme kunnossa, mutta sillä on suotuisia vaikutuksia myös henkiseen hyvinvointiin. Jos pääkoppa ei voi hyvin, en usko että muukaan kroppa voi olla tikissä.

Liikunnalla on suuri vaikutus mielialaamme ja se torjuu tehokkaasti masennusta.

Liikunnalliset ihmiset hallitsevat stressiä paremmin kuin ihmiset jotka eivät liiku. Liikunnalla on suuri vaikutus mielialaamme ja se torjuu tehokkaasti masennusta. Jokainen varmasti voi kuvitella sen tunteen, mikä valtaa kehon ja mielen kun on käynyt pitkällä lenkillä tai tehnyt raskaan punttitreenin. Liikunta on sitä parasta omaa aikaa. Minulla parhaat ideat tulevat aina lenkillä!

Madalla liikkumisen kynnystä

Välillä tuntuu, ettei jaksaisi lähteä liikenteeseen, mutta kuinka moni on katunut lenkille lähtemistä? Madalla kynnystä. Käyn vuoropuhelua itseni kanssa siitä, että riittää että käyn 10 minuutin lenkin. Harvoin se kuitenkaan jää siihen. Lenkille on helpompi lähteä, kun en vaadi itseltäni tunnin hikilenkkiä, vaan 10 minuuttia riittää.

Apua saa myös suunnitelmallisuudesta. Tee itse tai ota ammattilaiselta treeniohjelmat ja merkkaa ne ennalta kalenteriin, niin ne on helpompi tehdä. Väsyneenä et todellakaan jaksa alkaa suunnittelemaan treeniohjelmaa, tai välttämättä edes tehdä päätöstä liikkumaan lähdöstä. Kun kaikki on valmiina – tarvitsee vain vetää treenikamat niskaan ja lähteä liikenteeseen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Sinä olet ykkönen, joten pidä itsestäsi huoli

Itsestään huolehtiminen on iso prosessi. Varsinkin, jos on läpi elämän elänyt vain muita varten. Liikunnalla voit parantaa hyvinvointiasi niin ulkoisesti, mutta mikä tärkeintä myös sisäisesti. Jos pää ei voi hyvin, ei mikään pään alapuoleltakaan voi.

Hyvinvointi kattaa paljon muutakin kuin liikunnan, monipuolisen ja terveellisen ruokavalion. Riittävä uni ja sosiaaliset suhteet ovat myös tärkeitä. Balanssi on päivän sana. Jos yksikin osa-alue voi huonosti, horjuttaa se hyvinvointiasi.

Lääkärini pohti, että ykkössyy sairastumiselleni oli liian kovaa tahti, joka jatkui liian pitkään. Keho ottaa kyllä levon vaikka väkisin, jos ei itse osaa pysähtyä. Älä siis tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon.  Jotta voit olla hyvä muille, tulee olla ensin hyvä itsellesi. Tätä minäkin harjoittelen.

Noora Kenttämaa

Personal trainer, yrittäjä, bloggaaja

www.shapeup.fi