Pinjan ja Santerin perheessä menevät perhevapaat, kotityöt ja metatyöt tasan
Voiko perhearjessa todella jakaa kaiken 50:50? Pinja ja Santeri ovat jakaneet perhevapaiden lisäksi myös metatyöt täysin tasan. Vuosikellon avulla molemmille järjestyy säännöllisesti omaa aikaa. Tasan jakaminen on tehnyt hyvää parisuhteelle ja lähentänyt lasten suhdetta molempiin vanhempiin.
“Tasan jakaminen on hitsannut meidän perhettä tosi tiiviiksi yksiköksi, jossa jää äidin ja puolison roolin lisäksi aikaa myös minulle itselleni”, kertoo Pinja Krook, lääkeyhtiön kumppanuusjohtaja Turusta.
Pinja Krookin ja Santeri Mäkisen perheessä on kaksi lasta: 1/20 syntynyt esikoinen ja 7/22 syntynyt kuopus. Perhe muutti pari vuotta sitten Helsingistä Turkuun. Lisää tilaa, lyhyemmät välimatkat sekä tukiverkot lähellä houkuttelivat. Uudesta kotikaupungista ja arjesta on päässyt nauttimaan: Kirkkopuiston terassilla pitsan syömisestä porukalla, pyöräilystä jokirannassa sekä Ruissalossa retkeilystä.
Kun pariskunta tapasi, Santeri haaveili perheestä ja Pinja taas ei ollut koskaan pohtinut asiaa kunnolla. Hän nautti todella paljon työstään ja arjestaan, ja ajatus siitä, että mahdollinen lapsi olisi enemmän äidin vastuulla ahdisti jo etukäteen.
“Omassa lapsuudenperheessäni oli aika perinteinen roolijako vanhemmuuden vastuiden osalta ja olin nähnyt, millaisia lieveilmiöitä se tuo mukanaan”, Pinja kertoo. “En halunnut elää enää vastaavaa kuviota aikuisena uudelleen.”
Lopulta 50:50-jakamisesta tuli kynnyskysymys, joka pariskunnan piti keskustella läpi ennen kuin naimisiin menoa tai lapsen yrittämisen aloittamista. Samalla kysymys oli myös laajempi: millaisen parisuhteen haluamme ja millaiseen yhteiseen arkeen sitoudumme? Pinja ei halunnut, että epätasainen vastuiden johtaminen johtaisi katkeruuteen tai kateuteen puolisoa kohtaan.
Perhevapaat käännekohtana
Pinja ja Santeri päätyivät käymään runsaasti keskusteluja siitä, miten kaikki jaettaisiin tasan. Keskustelut eivät olleet aluksi helppoja, mutta jälkeenpäin on tuntunut helpottavalta, että yhteinen linja ehdittiin muodostaa ennen esikoisen syntymää.
“Muuten arki olisi vienyt meitä eri suuntaan ja vastuut olisivat jakautuneet epätasaisemmin”, Pinja pohtii. “Nyt kummallakin on ollut sekä lupa että velvollisuus nostaa esiin tarpeet tasata vanhemmuuden vastuita, sillä ne muuttuvat jatkuvasti lasten kasvaessa.”
Perhevapaat on jaettu tasan molempien lasten kohdalla. Pinja uskoo, että vapaiden jakamisella on ollut valtava merkitys vanhempien työnjaon muodostumiseen: kaikkia vanhemmuuden vastuita olisi ollut vaikea jakaa tasan, jos molemmat vanhemmat eivät olisi olleet vuorollaan vanhempainvapaalla ja ymmärtäneet, mitä kokonaisvastuun kantaminen todella tarkoittaa.
“Kotona oleminen on ainutlaatuista aikaa hyvässä ja pahassa, enkä usko, että sitä voi ymmärtää ellei itse ole perhevapaalla. Minulle oli tärkeä oppi tiputtaa kynä ja antaa puolisoni löytää oma tapansa tehdä asioita.”
Perhevapaalla olevan vanhemman vaihtuminen tuntui molemmista hetkellisesti rankalta siirtymävaiheelta, mutta jo parin viikon päästä helpotti ja uusi arki asettui uomiinsa.
Koti- ja metatyöt puoliksi
Perhevapaiden lisäksi Pinja ja Santeri ovat pyrkineet tasajakoon myös koti- ja metatöissä. Työnjaosta myös keskustellaan säännöllisin väliajoin jomman kumman aloitteesta:
“Istumme säännöllisesti kalentereiden kanssa samaan pöytään käymään läpi aikatauluja ja jaamme samalla vastuita, jotta asiat menevät pitkällä tähtäimellä tasan. Välillä toinen hoitaa asioita enemmän kuin toinen ja sitten taas vaihdetaan.”
Pariskunta on tunnistanut, että jos toisella on vahvasti mielessä tietty tapa hoitaa joku asia, se olkoon hänen vastuullaan. Pinja siivoaa harvoin keittiötä, koska lopputulos vain ärsyttäisi Santeria. Pyykkihuollosta hän taas huolehtii mielellään.
Omaa aikaa on haluttu vaalia myös lasten syntymän jälkeen. Pinja ja Santeri hoitavat lasten nukutukset puoliksi, ja joka toinen ilta pääsee vaikkapa jumppaan tuulettumaan. Vuosikelloon on myös varattu molemmille vapaahetkiä sekä käty-viikonloppuja, jolloin saa olla kotona yksin.
Tasan jakaminen lisää hyvinvointia
Pinja kokee jaetulla vanhemmuudella olleen pelkästään positiivisia vaikutuksia perheen arkeen.
Joustavuus arjessa on yksi keskeisimpiä etuja. Vaikka suunnitelmat muuttuisivat yhtäkkiä, molemmat vanhemmat osaavat hoitaa kaiken perheeseen liittyvän. Tasapuolisuuden tunne on vahva. Kumpikaan vanhemmista ei koe, että olisi joutunut käymään jotain vanhemmuuteen liittyvää yksin läpi tai kantamaan suuremman vastuun. Kummankaan työvelvoitteet tai menot eivät mene toisen edelle, ja aikatauluja on helpompi sovitella yhteen.
“On ihanaa, kun vierellä on kumppani, joka ymmärtää täysin, miksi olen välillä väsynyt tai onneni kukkuloilla vanhempana”, Pinja tiivistää.
Tasavertaisuus on tuonut turvaa myös lapsille ja tarjonnut mahdollisuuden läheiseen suhteeseen molempiin vanhempiin.
“Olemme molemmat yhtä turvallisia aikuisia lapsillemme”, Pinja kertoo. “Peittelemme heidät sänkyyn, luemme iltasadut ja tiedämme, mistä lokerosta kaivamme heille kuivat kalsarit. Lapsillemme on aina ollut ihan sama, kumpi meistä ottaa syliin harmituksen iskiessä, ja he kääntyvät kaikissa asioissa meidän molempien puoleen.”
Pinja korostaa, että tasan jakaminen ei välttämättä tarkoita, että kaikki jakautuisi joka hetkessä tasan. Tärkeämpää on, että asiat jakautuvat tasaisesti pitkällä tähtäimellä, esimerkiksi niin, että kumpikin kantaa vuorotellen kokonaisvastuun oman vanhempainvapaansa aikana. Ja kun molemmat ovat taas töissä, koti- ja metatyöt mietitään tasan työtilanne, elämäntilanne ja omat mieltymykset huomioiden.
“Tasanjakaminen on hitsannut meidän perhettä tosi tiiviiksi yksiköksi, jossa jää aikaa myös olla äidin ja puolison lisäksi myös minulle itselleni. Tuntuu hienolta, että voimme näyttää lapsillemme esimerkkiä, että kaikkien tarpeilla on väliä: lasten kuin aikuistenkin.”
Pinja haluaa kannustaa vanhempia miettimään omia arvojaan sekä sitä, millaista esimerkkiä haluaa omille lapsilleen näyttää. Millaista maailmaa haluat heidän rakentavan aikuisina?
Pinjan vinkki vanhemmille:
Keskustelkaa ja suunnitelkaa asioita etukäteen. Tasanjakaminen ei toteudu itsestään vaan vaatii paljon keskustelua, suunnittelua ja yhteistyötä. Älkää epäilkö itseänne, vaikka ympäristö vihjailisi, ettei ennakkoon suunnitteleminen kannata ja asiat kannattaa miettiä vasta myöhemmin, kun näkee millainen lapsesta kasvaa tai miltä kotona oleminen tuntuu. Tasanjakaminen ei liity mitenkään siihen, onko vauva vaativa vai helppo, vaan kuka vain voi jakaa vastuita tasan, jos se tuntuu omalle perheelle ja parisuhteelle tärkeältä.