Jaettu perhevapaa vahvisti tasavertaista vanhemmuutta ja parisuhdetta Petran perheessä
Mitä tapahtuu, kun äiti on ajatellut olevansa pari vuotta lapsen kanssa kotona, mutta pitkä perhevapaa ei tunnukaan omalta? Lue, miten kävi, kun Petra palasi töihin ja puoliso tarttui puikkoihin vauvan ollessa kahdeksan kuukautta vanha!
“Menestyvien ja rohkeiden naisten takana on joukko muita vahvoja mimmejä kirittämässä ja kannattelemassa”, uskoo Petra Karinen, 42- vuotias toimitusjohtaja ja yrittäjä Tampereelta.
Luovan yrittäjän työarki on usein intensiivistä, ja vastapainoksi kaipaa paljon omaa, hiljaista aikaa. Petra nauttii metsälenkistä koirien kanssa, suplautailusta tyynellä järvellä ja taidenäyttelyissä vaeltelemisesta. Iltojen piristys ja tärkeä yhteydenpitokanava ystäviin ruuhkavuosien keskellä ovat iltoihin painottuvat meemirallit ja muu girl talk.
Petran perheeseen kuuluvat puoliso Eero ja kahdeksanvuotias lapsi Risto. Lisäksi kotia asuttavat seniori-ikäiset jackrusselinterrierit Lisbeth ja Frank sekä kääpiöhamsteri Töpö.
Petran ja Eeron perheessä vanhemmuuden vastuita ja perhevapaita on päädytty jakamaan tasan. Ratkaisu ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Miten tähän oikein päädyttiin?
Perhevapaiden tasajakoon tarvittiin ulkopuolinen sysäys
Ennen Riston syntymää Petralla oli takanaan pitkät lapsettomuushoidot aiemmasta liitosta. Niistä Petra ei koskaan tullut raskaaksi. Kun vauva sitten ilmoitti tulostaan, oli ajatuksena, että puoliso pitäisi vanhan perhevapaajärjestelmän mukaisen isyysloman Petran kanssa yhdessä kotona ja jäisi mahdollisesti vanhempainvapaalle Petran jälkeen, kun lapsi olisi parin vuoden ikäinen. Tarkkaa aikarajaa ei määritelty, mutta ajatuksena oli, että lapsi olisi kotihoidossa ensimmäiset vuodet.
Kun Risto-vauva syntyi, Petra jäi vauvan kanssa ensin kotiin. Kevään 2016 myötä sekä Petra itse että puoliso huomasivat, etteivät he olleet täysin tyytyväisiä vallalla olevaan tilanteeseen. Petra oli kyllästynyt kotona olemiseen ja vauvakerhoihin.
“Vauva oli ihana, mutta tuntui, että merkittävä osa omaa hereilläoloaikaani oli vauvan päiväunien valvominen, eli jonkun hiljaisen tekemisen keksiminen siksi aikaa kun vauva nukkuu. Tuntuu, että en saanut toteutettua itseäni tavalla, jossa tunnistin itseni”, Petra kertoo.
“Olin ehtinyt rakentaa jo pitkään kuvaa tai fantasiaa äitiydestä, ja sen todeksi eläminen oli välillä vaikeaa. Täysimetys ei lähtenyt käyntiin toivomallani tavalla ja kipuilin paljon sen kanssa, että taasko tämä onneton kroppani minut pettää.”
Yhtä aikaa puoliso kaipasi työuralleen vaihtelua ja kipuili sen kanssa mitä “isona tekisi.” Voisipa tästä vaan vaihtaa, niin molemmat olisivat tyytyväisiä, miettivät Petra ja Eero usein leikkisästi.
Tarvittiin kuitenkin ulkopuolinen sysäys, ennen kuin pariskunta tajusi, että juuri niinhän he voivat tehdä.
Petra oli vanhempainvapaalla asiantuntijatyöstään järjestössä ja sai työpaikaltaan viestin, että hänen perhevapaan sijaisensa oli irtisanoutunut yllättäen. Piti arvioida, miten pitkään hän aikoo vielä olla kotona, jotta töissä osattaisiin tehdä järkeviä ratkaisuja uuden sijaisen suhteen.
Lopulta päätös oli luonnollinen. Uuden sijaisen sijaan vaihdettiin kotona olevaa vanhempaa, ja Petra palasin töihin kun vauva oli kahdeksan kuukautta vanha.
Jaettu vanhemmuus vahvistaa parisuhdetta ja jaksamista ruuhkavuosissa
Vaikka Petra oli alunperin ajatellut haluavansa olla kotona pitkään, perhevapaiden ja vanhemmuuden jakaminen on osoittautunut erittäin hyväksi valinnaksi.
"Olen vastannut lukemattomiin kysymyksiin siitä, miten raaskin jättää lapseni ”hoitoon”. Itse en koe sitä niin. Lapseni ei ole hoidossa, vaan vanhempansa kanssa kotona."
“Jaettu perhevapaa vahvisti tasa-arvoista vanhemmuutta ja parisuhdetta kaikin tavoin”, Petra sanoo. “Lapsella ei ole koskaan ollut vain äiti kelpaa tai vain isi kelpaa -kausia yksittäisiä hetkiä pidempään.”
Tärkeimmäksi hyödyksi jaetuissa perhevapaissa Petra on kokenut lapsen ja isän suhteen vahvistumisen ja isän itseluottamuksen kasvun hoivaajana. Se on luonut pohjan vanhempana kasvamiseen ja arjen päätösten tekemiseen.
“Huomaan, että lapsi ei juurikaan valikoi sitä, minkälaisen tarpeen kanssa lähestyy meitä vanhempia – lähin kelpaa aivan hyvin. Myös päiväkodissa isä oli merkitty ensisijaiseksi yhteystiedoksi, koska oli päivisin helpommin tavoitettavissa.”
Vuosi kotona on tehnyt myös lapsenhoidon tarpeet puolisolle näkyväksi, eivätkä kotityöt ole kasautuneet ainoastaan äidin harteille.
Muutakin kuin äiti ja isä
Ruuhkavuosien keskellä töiden tasaisen jakautumisen sijaan Petra ja Eero ovat pyrkineet siihen, että se, jolla on voimavaroja, hoitaa. Tämä on mahdollistanut molemmille omat harrastukset ja tärkeän oman ajan.
Petra ajattelee, että hoivan ja kodin töiden tasapuolinen jakautuminen toimii myös ikään kuin jarruna siihen, ettei oma identiteetti typisty pelkkään äitiyteen.
“Olen edelleen, ja jopa ensisijaisesti nainen ja puoliso. Äiti olen vain yhdelle ihmiselle, lapsellemme.”
Kun kotona oleminen jakautui kahdelle, jakautuivat samalla tavalla myös katkot työelämässä ja palkassa. Petra ja Eero ovat laskeneet tulot ja menot niin, että molemmille jää saman verran omaa käyttörahaa, josta saa itse päättää. Rahasta ei ole tarvinnut koskaan riidellä.
Kummallekin on myös tarjoutunut työelämässä paljon uusia mahdollisuuksia perhevapaan jälkeen. Ei ole jäänyt tunnetta, että perhevapaa olisi ollut jarru tai haitta. Eero työllistyi suoraa perhevapaalta kiinnostavaan työhön, ja perhevapaaseen CV:ssä on suhtauduttu myönteisesti.
Petra pitääkin tärkeänä, että työelämässä suhtauduttaisiin perhevapaisiin positiivisesti.
“Meillä esihenkilöinä ja työnantajina toimivilla on erityinen vastuu siinä, miten perhevapaisiin suhtaudutaan ja miten niistä puhutaan. Onko isyysvapaa taakka ja hankaluus, vai asia, jota yhdessä tehdään mahdolliseksi? Millaisilla tavoilla voidaan joustaa perheiden tueksi?”
Erityisen tärkeää on, että työelämässä opitaan näkemään isä täysivaltaisena vanhempana, oli kysymys sitten perhevapaista tai sairaan lapsen hoidosta.
Petran vinkki vanhemmille:
Kannattaa miettiä, mikä on omalle perheelle paras ja toimivin malli. On vaikea ennustaa, mitä kotona oleminen on, jos sitä ei ole oikeasti kokeillut. Yksi löytää kotona ihanan vauvakuplan, toinen hukkaa itsensä, suurin osa taiteilee näiden välillä. Muiden mielipiteille ei kannata laittaa suurta arvoa, ja sovittua järjestelyä voi aina yhteisellä päätöksellä viilata, jos tarvetta löytyy.
Vanhemmuus ei ole sarja pikavoittoja, vaan parhaimmillaan tasapeli. Pelaa tasapeliä, lue lisää tasapelin hyödyistä ja lataa ilmaiset oppaat jaetusta vanhemmuudesta!
