Työelämä kaipaa perheystävällisyyttä

Marjut Kriikku kuvaa kolumnissaan (Aamulehti 22.7.2018) dystooppisen värikästä lapsiperhe-elämää. Hän kertoo arjesta, jossa ei saa nukuttua, jossa lapset vievät järjen ja jossa kroppa on synnytyksen runtelema vielä vuosikausia itse tapahtuman jälkeen. Työn ja perheen yhteensovittaminen ei suju, äiteihin viitataan potentiaalisesti huonoina työntekijöinä ja päiväkodista noudetaan kotiin kirkuvia lapsihirviöitä.

On mielenkiintoista, että kolumni ilmestyy hetkellä, jolloin Aamulehteä julkaisevan Alma Median toimitusjohtajaa Kai Telannetta on syytetty perhetilanteeseen perustuvasta syrjinnästä rekrytointitilanteessa. Kolumnin ja kohun yhdenaikaisuus saattaa olla sattumaa, mutta taustalta paistaa sama arvomaailma: työ ja perhe eivät sovi samaan kuvioon, ja molemmat verottavat voimavaroja toisiltaan.

Sen sijaan, että lapsiperhearkea ja työelämää asetellaan jatkuvasti vastakkain, olisi tärkeää nostaa esiin keinoja, joilla niitä voidaan sujuvasti yhteensovittaa. Työ ja perhe sopivat samaan arkeen, ja työpaikan perheystävälliset käytänteet, kuten työaikajoustot ja etätyömahdollisuudet edesauttavat perheiden hyvinvointia. Parhaassa tapauksessa työ ja perhe tasapainottavat toisiaan, ja tukemalla työn ja perheen yhteensovittamista työnantaja saa itselleen sitoutuneen, hyvinvoivan ja motivoituneen työntekijän.

Vastakkainasettelujen ja kärjistysten sijaan yhteiskuntamme tarvitsee positiivista perhepuhetta ja esimerkkejä siitä, miten työ ja perhe voidaan sujuvasti yhteensovittaa.

Susanna Mikkonen
Hallituksen jäsen
Mothers in Business ry

Teksti on julkaistu Aamulehden mielipidepalstalla 24.7.2018.

Ura ja perhe mahtuvat samaan arkeen

Nimimerkki “Uraäiti vai äitiura” tuo Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa (11.7.2018) esiin uran ja perheen yhteensovittamisen kipukohtia. Mielipidekirjoitus nostaa hyvin esiin kolme keskeistä ongelmaa: 1) suomalaisen perhevapaajärjestelmän joustamattomuuden, 2) perhevapaiden epätasaisen jakautumisen miesten ja naisten välillä sekä 3) huolen päivähoidon laadusta.

Suomalaisessa yhteiskunnassa jokaisella tulee olla oikeus sekä rikkaaseen perhe-elämään että mielekkääseen uraan niin halutessaan. Ura ja perhe eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, vaan niiden yhdistämiseen on olemassa monia keinoja. “Uraäiti vai äitiura” -nimimerkin esiin nostama ongelma osittaisen hoitovapaan ulottamisesta vain vanhoille työntekijöille on osoitus yhdestä monista epäkohdista lainsäädännössämme. Tämä epäkohta olisi korjattavissa yksittäisellä lainsäädäntömuutoksella. Muutoksen tekeminen työsopimuslakiin lähettäisi selvän viestin siitä, että äitienkin työurat ovat arvokkaita.

Mothers in Business MiB ry tarjoaa urasuuntautuneille äideille tukea työn ja perheen yhteensovittamiseen. MiB esittää ongelmiin kolme ratkaisua. 1) Perhevapaajärjestelmä on pikimmiten uudistettava, ja järjestelmää on joustavoitettava siten, että perhevapaita ja työntekoa on mahdollista sujuvasti yhteensovittaa. 2) Perhevapaajärjestelmää tulee kehittää suuntaan, jossa isille kiintiöityjen vapaiden määrää nostetaan. MiB ry kannattaa mallia, jossa molemmille vanhemmille varataan oma, 9 kuukauden mittainen vapaa. 3) Päivähoidon laatuun on panostettava kiinnittämällä huomiota ryhmäkokoihin, hoitajamitoituksiin sekä henkilökunnan palkkatasoon.

Sen sijaan, että perheet joutuvat miettimään koti- ja uravanhemmuuden välillä, on aktiivisesti rakennettava yhteiskuntaa, jossa on mahdollista saada molemmat. Myös työpaikoille perheystävällisyys on kilpailuvaltti, johon panostamalla on mahdollista sitouttaa parhaat osaajat.

Susanna Mikkonen
Mirva Niskasaari
Mothers in Business MiB ry hallitus

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalle 14.7.2018

Lastentarhanopettajien kunnollinen palkka on satsaus varhaiskasvatuksen laatuun, perheiden hyvinvointiin ja tasa-arvoon

Naiset kouluttautuvat Suomessa korkealle ja tytöt haaveilevat äitiyden ohella myös mielenkiintoisesta urasta. Hoivavastuu lapsista ei kuitenkaan jakaudu tasan, vaan äidit pitävät edelleen suurimman osan perhevapaista. Voiko suomalainen nainen saada kaiken, vai pitääkö hänen edelleen valita uran ja perheen välillä?

Joko/tai-ongelmaan on ratkaisuna laadukas varhaiskasvatus. Vanhemmat voivat mennä hyvillä mielin töihin, kun lapsen voi jättää päivähoitopaikkaan luottaen siihen, että lapsi nauttii olostaan ja oppii tärkeitä taitoja turvallisessa ympäristössä. Aitoa valinnanvapautta koti- ja päivähoidon välillä on se, ettei päivähoidon alkua tarvitse viivästyttää syyllisyydentunteiden vuoksi.

Hoivan ohella myös päivähoidon varhaiskasvatustehtävästä on pidettävä kiinni. Päiväkodeissa työskentelee moniammatillisissa tiimeissä osaavia ja asialleen omistautuneita työntekijöitä. Varhaiskasvatusta päivähoidosta tulee kuitenkin vasta sitten, kun koulutetut lastentarhanopettajat toteuttavat varhaiskasvatussuunnitelmaa ja rakentavat lasten arjen tukemaan varhaiskasvatuksen tavoitteita. Lastentarhanopettajat tekevät samaa pedagogista työtä kuin opettajat koulussa, painottaen puhtaasti akateemisten taitojen sijaan kognitiivisten, sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen tukemista leikin ja oppimisen ilon kautta. Laadukas varhaiskasvatus ennaltaehkäisee oppimisvaikeuksia ja tukee lapsen kehitystä.

Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on huutava pula pätevistä lastentarhanopettajista. Täyttämättä on noin 600 lastentarhanopettajan paikkaa. Yliopistot ovat lisänneet lastentarhanopettajien koulutuspaikkoja, mutta iso ongelma on myös se, että koulutetut eivät pysy alalla. Lastentarhanopettajista jopa 40 % harkitsee alanvaihtoa, ja suurimpana syynä on huono palkka. Palkat ovat myös kansainvälisesti vertaillen matalalla tasolla. Sama tilanne perusopetuksen puolella ei tulisi Suomessa kuuloonkaan, miksi siis varhaiskasvatuksessa?

Lastentarhanopettajien palkkaus on saatava kuntoon. Tärkeästä työstä ja korkeakoulutasoisesta koulutuksesta tulee saada kunnon korvaus. Lastentarhanopettajien työpanosta ei mitata kvartaaleissa, vaan tulokset saattavat näkyä vasta vuosien päästä. Laadukas varhaiskasvatus on tutkitusti vaikuttava investointi lasten tulevaisuuteen, ja päiväkodissa opitut taidot kantavat lasta pitkälle. Lastentarhanopettajat ovat kouluttautuneita ammattilaisia, ja osa heistä myös pienten lasten vanhempia, joilla on oikeus tulla palkallaan toimeen ja elättää perhettään. Työn vaativuuden kasvaessa palkkaus ei saa laahata perässä.

Perheissä varhaiskasvatuksen ammattilaisten työtä arvostetaan. Mothers in Business MiB ry edustaa äitejä, jotka haluavat pystyä osallistumaan työelämään hyvillä mielin. Varhaiskasvatuksen laatuun panostaminen tekee sen mahdolliseksi. MiB haluaa olla mukana tukemassa lastentarhanopettajien kamppailua parempien palkkojen puolesta ja osoittaa arvostusta heidän päivittäin tekemälleen työlle.

Naisten ei pitäisi joutua valitsemaan uran ja perheen välillä. Jos perheen perustamiseen ja naisten työurien pidentämiseen halutaan kannustaa, tarvitaan panostamista laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.

Mirva Niskasaari, OTM, varatuomari
Susanna Mikkonen, KM, väitöskirjatutkija
Mothers in Business MiB ry hallitus

Teksti on julkaistu lyhennettynä Aamulehden mielipidesivuilla 18.3.2018.