Emme aina tee uravalintojamme aktiivisesti itse, vaan joskus ura valitsee meidät kuin sattumalta. Silti uralla pysyminen on käytännössä täynnä päivittäisiä, aktiivisia valintojamme. Ja halutessamme ura on näiden aktiivisten valintojen kautta yhdistettävissä myös perhe-elämään.
Jäin ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työhaastattelussani siihen käsitykseen, että hoitaisin perhe- ja perintöoikeudellisia puheluita, mutta ensimmäisenä työpäivänäni sain kuulla sijaistavani työoikeuslakimiestä. En tiennyt työoikeudesta oikein mitään, muistin vain pakolliset rekkamiesten lepoajat jostain pulleasta tenttikirjasta. Nyt 15 vuotta myöhemmin olen tuolla urapolulla edelleen, toimin työoikeusosakkaana asianajotoimistossa. Enkä haluaisi olla missään muualla tekemässä mitään muuta.
En siis ole tehnyt aktiivista uravalintaa, kuten ei mahdollisesti moni muukaan uranainen tai äiti, vaan ura on jossain mielessä valinnut minut. Mutta mielestäni on silti väärin väittää, että jokainen meistä ei tekisi aktiivisia uravalintoja - teemme niitä päivittäin. Ammatissa ja työssä pysyminen ei nimittäin tapahdu itsestään, se vaatii valtavan määrän työtä ja kehittymistä ja määrätietoista suuntautumista, vaikka sitten alitajuista sellaista. Vaikka ura on valinnut minut, minä olen valinnut pysyä urallani ja edistää sitä.
Myös perheellistyminen valitsee meidät, lapsia saadaan jos saadaan, ja perheitä on monenlaisia. Mutta perhekin vaatii aktiivista työtä meiltä. Ja perheen sekä uran yhdistäminen se vasta aktiivisia toimia vaatiikin. Etenkin jos se ura on perheenäitinä!
Meillä uran ja perheen yhdistäminen on tarkoittanut oikeastaan sitä, että viimeistään silloin kun lapset astuivat kuvioon, uralla pysyminen alkoi vaatia todellista tahtomista ja työtä sen eteen, että paletti toimisi. Uran yhdistäminen elämään taaperoiden kanssa on onneksi ollut meillä mahdollista, vaikka puolisonikin edistää uraansa. Mutta varmasti kaikki tietävät, että helppoa se ei ole. Uran ja perheen yhdistäminen vaatii vanhemmalta välillä ylimaallista kykyä suunnitella asioita ja samalla oppia sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin supernopeasti. Tämä pätee aivan varmasti kaikissa ammateissa, ei vain meidän perheessämme. Kukaan ei pysty vastaamaan kaikkiin vaatimuksiin, joten tietty armollisuus itseä kohtaan ja kyky edetä joskus puolivalmiilla on avuksi. Huumorikin auttaa, vaikka välillä sitä on vaikea kaivaa esiin väsymyksen alta. ;)
Minun kohdallani urani tekee edelleen osan valinnoista puolestani ja palavereita tulee kun niitä tulee, aina en voi aktiivisin valinnoin vaikuttaa aikatauluihin tai työtehtäviin. Mutta tämän kehikon ympärille rakentuu kaikki muu elämäni omien, aktiivisten valintojeni kautta. Vuosien myötä osa arjen rutiineista pyörii onneksi jo automaatiolla, mutta siitä huolimatta moni asia vaatii edelleen valtavan paljon kommunikaatiota ja järjestelyitä, jotta kokonaisuus toimii.
Meillä arjen pyöriminen vaatii sitä että aikataulutamme kaiken, ja käytännössä arki-illat harrastamme vuorotellen vartin vaihdoilla. Perheen työnjakoa on muodostunut lähinnä vahvuuksiemme perusteella, minä käyn kaupassa ja teen ruoat, puolisoni hoitaa lasten yöheräilyt ja tietää mitä päiväkotiin puetaan loskasäähän. Joskus tuntuu että koko paletti on aivan hiuskarvan varassa ja toimii suurin piirtein ainoastaan siksi, että lapsemme ovat terveitä. Mikä tahansa muutos tähän saattaisi vaikeuttaa arjen ura- ja perhevalintojamme huomattavasti, ja kunnioitan suuresti esimerkiksi niitä vanhempia, jotka joutuvat usein jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin kesken työviikon. Meillä tähän ei ole ollut mahdottoman paljon tarvetta, mikä puolestaan edesauttaa arjen tasapainoilussa. Roikumme arjen mukana, mutta täpärästi!
Meidän järjestelymme ei ole täydellinen ja perheen yhteistä aikaa on vähemmän. Uran ja perheen yhdistämisen aktiiviset ja passiiviset valinnat ajavat meitä jatkuvasti kompromisseihin vaikeissakin asioissa, ja sama pätee varmasti monessa perheessä. Haluaisin kuitenkin ajatella, että jatkuvan huonon omatunnon potemisen sijaan olisi parempi oppia sietämään näitä kompromisseja. Me emme tätä vielä täysin osaa, mutta yritämme ja teemme parhaamme. Saamme oman palettimme toimimaan oikeastaan siksi, että haluamme saada sen toimimaan, omalla tavallamme. Jokaiselle uralle ja perheelle on suotava mahdollisuus löytää omanlaisensa toimiva ratkaisu siten, että valintaa ei tarvitsisi tehdä niiden välillä.
Valitsitpa sitten urasi tai se sinut, olet oikeassa paikassa juuri siellä missä haluat olla, ja pystyt mihin tahansa. Sinulla on oikeus valita (tai olla valitsematta), ja yhdistää ura- ja perhe-elämä jos niin haluat.
Teea Kemppinen
Teea Kemppinen toimii asianajajajana ja osakkaana Bird & Bird Asianajotoimiston Helsingin toimipisteellä. Teea on erikoistunut (sattumalta 😊) työoikeuteen ja riitojen ratkaisuun, ja hän panostaa nimenomaan ennalta ehkäisevään ja strategiseen neuvonantoon. Vapaa-ajalla Teea on urheilija ja äiti, välillä yhtä aikaakin kun lapset Muusa ja Miio ottavat osaa jumppaan (joskus tekemällä itse, joskus toimimalla lisäpainoina).
Mothers in Business on järjestö äideille, jotka ovat kiinnostuneita urastaan. Meidän tavoitteena on tasa-arvo ja naisten työmarkkina-aseman parantaminen. Järjestämme vuosittain satoja tapahtumia, jotka kehittävät ammatillista osaamista ja lisäävät hyvinvointia. Yli neljän tuhannen MiB-äidin joukko takaa vertaistuen ja arvokkaiden verkostojen kasvamisen. Liity jo tänään - rakkaudesta uraan ja perheeseen
