Girls Takeoverissa tytöt ottavat vallan

Tyttöjen ja nuorten naisten oikeuksien turvaaminen on yksi aikamme polttavimmista sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. Vaikka tasa-arvossa on tapahtunut viime vuosikymmeninä paljon edistystä, yksikään maa ei ole saavuttanut täyttä sukupuolten tasa-arvoa – ei Suomikaan. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi työelämässä. Suomen kunnanjohtajista vain joka viides ja pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä joka neljäs on nainen. Osa koulutusaloista on jakautunut häkellyttävän vahvasti sukupuolittain. Peruskoulun jälkeisen tekniikan alan tutkinnon suorittaneista naisia on 16 prosenttia, terveys- ja sosiaalialan tutkinnon suorittaneista puolestaan vain 11,5 prosenttia miehiä.

Vaikka tasa-arvossa on tapahtunut viime vuosikymmeninä paljon edistystä, yksikään maa ei ole saavuttanut täyttä sukupuolten tasa-arvoa – ei Suomikaan.
 

Monessa muussa maassa tyttöjen ja naisten on vaikea päästä ylipäänsä opiskelemaan ja työelämään. Patriarkaalisimmissa yhteiskunnissa tytöt eivät saa päättää omaa elämäänsä koskevista asioista, kuten perheen perustamisesta ja ammatinvalinnasta. He jäävät ulos myös poliittisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta päätöksenteosta, vaikka heidän läsnäolonsa ja mielipiteensä edistäisi tasa-arvon saavuttamista.

Tempaus toteutuu samanaikaisesti YK:n kansainvälisenä tyttöjen päivänä 11.10. ympäri maailmaa Planin toimintamaissa.

Lastenoikeusjärjestö Plan International kiinnittää symbolisella Girls Takeover -tempauksella huomion tyttöjen kohtaamaan syrjintään, mutta myös mahdollisuuksiin.  Tempaus toteutuu samanaikaisesti YK:n kansainvälisenä tyttöjen päivänä 11.10. ympäri maailmaa Planin toimintamaissa.

Suomessa Pääministeri Juha Sipilän työpariksi päivän ajaksi nousee 16-vuotias Katariina Räikkönen. Planin lastenhallituksen tytöt valtaavat symbolisesti johtoasemassa olevien paikat myös Elinkeinoelämän keskusliitossa, Finlaysonissa, Joensuun kaupungissa, Jääkiekon SM-liigassa, Kotipizzassa, Nokiassa, opetushallituksessa, Orionissa, Supercellissä, SAK:ssa ja Yleisradiossa.

Plan International pilotoi Girls Takeoverin viime vuonna tyttöjen päivänä. Suomessa toteutamme Girls Takeoverin nyt ensimmäistä kertaa. Maailmalla tytöt valtaavat esimerkiksi Kanadan pääministerin Justin Trudeaun paikan, ministeriöitä Indonesiassa ja Ugandassa sekä Australian Googlen, Sveitsin Ikean ja Kanadan Unileverin johtopaikat.

Kun tytöt pääsevät mukaan päättämään, maailmasta tulee parempi kaikille.

Vaikka Girls Takeover on symbolinen tempaus, tavoitteemme on mitä konkreettisin: tyttöjen täytyy päästä päättämään omasta elämästään ja osallistumaan tasa-arvoisesti yhteiseen päätöksentekoon työpaikoilla ja yhteiskunnassa. Kun tytöt pääsevät mukaan päättämään, maailmasta tulee parempi kaikille.

Girls Takeover
 

Kirjoittaja: Iida Riekko, viestinnän suunnittelija, Plan International Suomi

Omistatko oman osaamisesi

Osaaminen sitä ja osaaminen tätä, osaamisen merkitys on plaa plaa.. Jokaisesta tuutista tulee samaa sävelmää. Tuntuu, että kaikki siitä puhuu, mutta ratkaisukeskeisyys ja työkalut usein loistavat poissaolollaan.

Siitä on nyt reilu vuosi kun kysyin kahdelta valmistuvalta korkeakouluopiskelijalta, mitä he ovat oppineet opintojensa aikana ja missä he ovat hyviä? Mitä osaamista he voivat tarjota työelämälle? Vastausta edelsi aivan liian pitkä hiljaisuus, jonka jälkeen vastaus oli; ”emmätiiä!” Siitä asti olen osaamisen tunnistamisen ja sanoittamisen teemoja päässäni pyöritellyt.

Osaamisen tunnistamisen tärkeä kulmakivi on itsetuntemus

Aloitetaanpa ihan alusta, eli lapsesta. Kun kysyn voittamattoman taitavalta viisi vuotiaalta pojaltani mitä hän osaa, tulee vastaukset luotijunan vauhdilla. ”Osaan pelata lätkää ihan super hyvin, voisin olla Pelicansin maalivahti. Osaan laittaa ruokaa, äiti onko sulla nälkä? Mä voin opettaa suakin.” Lapseni on elokuussa aloittanut jääkiekon ja nyt muutamien reenien jälkeen on osaaminen aivan huipussa, tai no ainakin itseluottamus ja into. Toinen ja tärkeä taito on tietenkin osata itse paistaa kananmuna, joten poika on valmis tarjoamaan osaamisensa myös äidin hyödyksi. Ekaluokkalainen tyttäreni tunnistaa osaamisensa jo hieman pidättyväisemmin: ”Osaan lukea vähän, mutta tanssimisessa oon taitava. Äiti, haluutko että mä opetan sulle tän pelin?” Selvennyksenä sanottakoon, että neito osaa sujuvasti lukea, mutta virheitä mahtuu mukaan, joten itsekritiikki on jo alkanut. Ja mitä tuohon pelaamiseen tulee, niin tyttäreni päihittää minut mennen tullen Archimedes -lautapelissä. ”Äiti, sä opit kyllä, sun pitää vaan reenata”. Aivan tyttäreni, toistoa tarvitsen.

Mikä ihme siinä oikein mahtaa olla, että mitä enemmän osaamme, sitä vähemmän osaamme osaamistamme tunnistaa ja sanoittaa? Toki tuo lause sisältää raa´an yleistyksen, mutta on siinä syvempääkin sanomaa. Täydellisyyttä, priimaa, kompetenssia, menestystä ja syvää asiantuntijuutta. Näitä meiltä vaaditaan, näitä vaadimme itseltämme. Työelämän muutospysyvä ja ajoittain turbulenttinenkin ilmapiiri on omiaan romuttamaan ammatillisen itsetunnon ja kiireeseen on helppo kadota. Omaa osaamista nyt vaan saa ja pitää pohtia ja pähkäillä. Mutta onko työkaluja tuohon pähkäilyyn?

Osaamisen tunnistamisen tärkeä kulmakivi on riittävä ja rehellinen itsetuntemus. Opitun ja koetun muuttaminen osaamiseksi vaatii pohdintaa ja jatkuvaa reflektointia. Pyydä palautetta kollegoiltasi osaamisestasi ja onnistumisestasi projektissa. Anna palautetta kollegoillesi ja ennen kaikkea anna palautetta itsellesi. Tärkeää on, että palaute käsittelee nimenomaisesti osaamisesta, eikä luonteenpiirteitäsi.

Osaamispäiväkirja: opettele antamaan palautetta – itsellesi

Osaamisen päiväkirja on oiva tapa antaa itselle palautetta. Muistan hyvin kun aloin itse kirjoittaa osaamisen päiväkirjaani. Se tuntui kiduttavan kiusalliselta. Huomattavasti helpompaa olisi ollut listata kehityskohteita. Mutta ei, osaamispäiväkirjan tarkoituksena on identifioida osaaminen. Nykyään merkkaa perjantaihin 30min tapaamisen päiväkirjani kanssa. Jokaisessa tapaamisessa esityslista on sama:

• Tällä viikolla huomasin osaavani..?

• Tartuin tilaisuuteen ja siinä onnistuin..?

• Opin ja oivalsin osaavani..?

• Toisin olisin voinut tehdä…?

• Tätä taitoa tarvitsen..?

• Haasteena ensiviikolle..?

• Tavoitteeni ensiviikolle on..?

Osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen on taito, jota voi ja pitää tavoitteellisesti treenata. Treenille ja kehittymiselle tulee antaa aikaa. Muista, että huippukunto ei tule hetkessä. Aloita siis treeni jo tänään. Sillä vain jos osaat tunnistaa osaamisesi ja sanoittaa sen, voit omistaa ja hyödyntää sitä. Vain tavoitteellisesti hyötykäyttöön valjastettu osaaminen voi tuottaa tulosta.

Kirjoittaja: Marjut Suokas

Marjut on vaimo yhdelle ja äiti kahdelle. AMK-tutkintoja on plakkarissa kohta kolme, SH/2006, TH/2013 ja palveluliiketoiminnan tradenomi/2017. Marjutilla on elämässään neljä vahvaa V-kirjainta: valmentaminen, vuorovaikutus, vahvistaminen ja volitio.

Jotain uutta uralle – mistä lähden liikkeelle?

Vanhemmat olivat takoneet päähän kaikilla mahdollisilla tavoilla, että tee ihan mitä haluat työksesi, toteuta unelmasi, kuuntele sydäntäsi! Mutta…..ÄLÄ KOSKAAN RYHDY YRITTÄJÄKSI!! Suvussamme oli ollut monenlaisia kokemuksia yrittäjyydestä jo monen sukupolven takaa. Yrittäjäthän eivät pidä koskaan lomaa, he uupuvat ennen pitkää, he saattavat mennä konkurssiin tai alkoholisoitua.

Mitä sinulle on sanottu ja yritetty uskotella vuosikausia?

Yli 30-vuotiaaksi asti otin oppimani uskomuksen todesta. En tietenkään voisi koskaan ryhtyä yrittäjäksi, sitä vaihtoehtoa ei tarvitsisi edes miettiä! Tein alla olevan unelmieni työ -mindmapin aikanaan, ja muuta vaihtoehtoa ei vain millään ollut. Yrittäjyydessä yhdistyisi kaikki, mitä elämältäni ja työltäni halusin. Vaikka pelotti paljonkin. Miten ikinä selviytyisin kirjanpito-, vero- ja muista hyvin epämiellyttävistä hallintohässäköistä? Mistä saisin asiakkaita? Osaanko edes myydä tarpeeksi hyvin? Mitä, jos en osaa sitten erottaa työtä ja vapaata toisistaan? Mitä, jos kaipaan työyhteisöä ja työkavereita liikaa?

Minusta tuli yrittäjä, ja se on yksi parhaita päätöksiä, mitä olen koskaan tehnyt. Kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdalleen. Kaikki muutkin elämäni unelmat alkoivat toteutua, kun uskalsin kyseenalaistaa tämän yhden vahvan haitallisen uskomukseni. Jos tämä on mahdollista, mikä kaikki muukin olisi siis mahdollista?

Mutta... nyt sinuun! Unelmoi ensin!

Ensimmäinen harjoitus, millä uravalmennus starttaa on tehdä vapaa mindmap kaikesta siitä, mitä toivoisi elämältään ja työltään, jos kaikki olisi mahdollista.

Kaikki ovet olisivat sinulle auki, eikä olisi mitään sijaa epäonnistumisille. Kaikki mihin ryhtyisit, onnistuisi varmasti. Kaikki kannustaisivat sinua, ja rahaakin tulisi riittävästi. Ja rakastaisit työtäsi.

• Mitä kaikkea siihen silloin kuuluisi?

• Minkä tekemiseen päiväsi kuluisivat?

• Mistä kaikesta olet kiinnostunut elämässä yleensä?

• Mitkä ovat intohimosi?

• Millaisten ihmisten kanssa mieluiten työskentelisit?

• Millaisessa fyysisessä ympäristössä?

• Millaisia tunteita haluaisit kokea päivän aikana?

• Miten ajankäyttösi jakautuisi unelmatilanteessa?

• Missä työsi sijaitsisi maantieteellisesti?

• Paljonko palkkaa olisi sinulle riittävä määrä?

• Mitä osaamista ja vahvuuksiasi siinä käyttäisit?

Anna mennä, kyse on elämästäsi!

Voit tehdä tämän kynällä, käyttää värejä, tietokoneella mindmap-työkalulla, mihin tahansa muotoon. Kun unelmakarttasi on valmis, merkitse sieltä kaikista tärkeimmät jutut, mistä et missään nimessä haluaisi luopua. Ja sitten vasta aletaan tarkastella, mihin tällaisen kartan piirtänyt ihminen voisi päätyä. Kuka hyötyisi tällaisista vahvuuksista ja osaamisesta? Kuka voisi maksaa sinulle siitä, että teet tämänkaltaisia asioita?

Itse mietin aikanaan, että jos minä saisin päättää, kannustaisin vain päivät pitkät ihmisiä etsimään omia vahvuuksiaan ja intohimojaan, ja auttaisin heitä päätymään mielekkäisiin töihin. Oli aikamoinen oivallus, että joku taho saattaisi jopa haluta maksaa minulle siitä, että toteutan suurinta intohimoani. Listasin ne tahot, ja tässä ollaan!

Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

Meille kaikille.

Kyllä, Sinullekin.

Kirjoittaja: Riikka Pajunen, Happy at work -valmentaja, toimitusjohtaja, Montevista Oy

Riikka pitää workshopin MiBin syysseminaarissa Helsingissä 7.10., jossa annetaan käytännön työkaluja oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistamiseen sekä napakat tärpit tämän päivän työnhakuun. Lisätietoja Facebook-tapahtumasta.

Juttuteksti on julkaistu alunperin Montevista blogissa 26/05/2015. 

Riikan intohimona on auttaa jokaista löytämään oma unelmatyönsä. Kivijalkana on oman arvon, vahvuuksien ja intohimojen tunnistaminen.

Riikalla on 15 vuoden kokemus valmentamisen, HR:n ja rekrytoinnin saralta kansainvälisistä yrityksistä (Accenture, McKinsey&Company, Mercuri Urval, HRM Partners). Koulutukseltaan hän on kasvatustieteen maisteri, Ratkaisukeskeinen valmentaja ja NLP Practitioner.

Vuodesta 2010 Riikka on luotsannut Montevistaa ja sen Happy at work -valmentajatiimiä. Montevistan asiakkaat saavat konkreettisia työkaluja ja uutta energiaa oman työelämänsä johtamiseen. Riikka panostaa jokaiseen valmennustilanteeseen kuin se olisi ainoa. Hän on inspiroiva, jämäkkä ja inhimillinen valmentaja. Lue lisää: www.montevista.fi.

Osittainen vanhempainvapaa – tuo mystinen sanahirviö, jonka harva tuntee

Yhteiskunnan on mahdollisuus vaikuttaa vanhempiin ja heidän työnantajiinsa tarjoamalla hyvät puitteet perheen ja työn yhteensovittamiselle. Näistä vaikutuskeinoista perhevapaamalli on yksi keskeisimmistä. Sen rinnalla kulkevat päivähoito ja työnantajien tukeminen osa-aikaisen tai muutoin joustavamman työn tarjoamisessa. Perhevapaauudistus on saanut uudelleen tuulta alleen ja intoutti minutkin kirjoittamaan omakohtaisen kokemukseni perhevapaiden hyödyntämisestä. Omalla esimerkilläni haluan tuoda esille nykyiseen malliin piilotettua joustavuutta, ettemme muutosvimmassa kadota toimivia ratkaisuja vaan teemme niistä entistä monipuolisempia ja helpommin lähestyttäviä.

Omalla esimerkilläni haluan tuoda esille nykyiseen malliin piilotettua joustavuutta, ettemme muutosvimmassa kadota toimivia ratkaisuja vaan teemme niistä entistä monipuolisempia ja helpommin lähestyttäviä.

Olen 30-vuotias tietotekniikan DI. Työpäiväni kuluvat asiakasrajapinnassa sekä tuotekehitystiimejä ohjatessa Product Ownerin -roolissa. Parhaillaan olen vanhempainvapaalla viisi kuukautisen kuopukseni kanssa. 2-vuotiaan esikoiseni syntymän jälkeen ehdin kuitenkin palaamaan 1,5 vuodeksi takaisin työelämään. Esikoiseni oli palatessani  4 kk vanha eli käytännössä työt kutsuivat heti, kun vanhempainvapaan jakaminen puolisoni kanssa oli lainopillisesti mahdollista ja kesälomat lusittu. Järjestelyä kutsutaan osittaiseksi vanhempainvapaaksi ja sen edellytys on, että molemmat vanhemmat sopivat oman työnantajansa kanssa työajan lyhentämisestä 40 – 60 %:iin normaalista työajasta. Tällöin molemmat saavat ansiosidonnaista vanhempainrahaa 50 %:ia sen kokonaismäärästä ja pystyvät jäämään kotiin yhtä aikaa.

Mitä tällainen järjestely onnistuakseen sitten edellyttää? Käytännössä kolmen asian pitää väistämättä kohdata: lapsen tarpeiden, vanhempien toiveiden ja molempien työnantajien tahtotilojen. Lapsen nukkuessa yönsä ja syödessä pullosta on huomattavasti helpompi kuvitella itsensä takaisin työelämään. Toisaalta yhtä lailla tärkeää on, että molemmat vanhemmat haluavat jakaa hoivavastuun ja että heidän työnantajansa tukevat perhettä uudessa tilanteessa. Minulle on tärkeää, ettei töihin palaaminen tarkoita osittaista äitiyttä vaan pystyn toteuttamaan toiveet, joita olen äitiydelle asettanut. Yhtenä näistä on täysimetys puolivuotiaaksi, mikä tarkoitti esikoiseni kohdalla pumppaamista töissä. Lapsiin liittyvän epävarmuuden kohtasin nyt kuopukseni kanssa, sillä hän ei syönytkään pullosta. Tämän takia alkuperäinensuunnitelmani jälleen pikaisesta töihin paluusta meni uusiksi. Toisaalta samalla mahdollistui ajan ottaminen itseni kehittämiselle ja aktivoituminen MiBissä.

Työnantajani suhtautui suunnitelmanmuutokseen mallikkaasti. Mahdollisuus siirtää töihin paluutani on osoitus ymmärryksestä uudelle tilanteelleni. Tämä joustavuus on antanut minulle luvan aidosti tarkkailla uutta tilannettani samalla kuitenkin työnantajaani yhteyttä pitäen. Jo aikaisemmin kun työarki esikoisestani koitti, joustavuutta tarvittiin myös töiden järjestelemisessä. Työaikani sovitettiin vuorotyötä tekevän mieheni aikatauluihin eli vakituisten päivien sijaan ilmoitin työpäiväni kuukauden pätkissä. Tämä oli tärkeää, sillä halusimme jatkaa lapsemme hoitamista kotona töihin palaamisestani huolimatta. Päälleni ei myöskään kasattu kohtuuttomia odotuksia ja se tosiasia hyväksyttiin, etten tule juoksemaan kaikissa palavereissa. Toisaalta sovittiin palaverit, joihin osallistuin ja nämä puolisoni pyysi vapaiksi omalta työnantajaltaan. En olekaan koskaan elämässäni ollut energisempi ja aikaansaavempi kuin tehdessäni kolmipäiväistä viikkoa. Tehokkuuttani ihmettelivät myös kollegani. Jippo taisi olla siinä, että saimme puolisoni kanssa toteuttaa työ- ja perhe-elämän yhdistämisen juuri toivomallamme tavalla: yhdessä lasta hoitaen.

En olekaan koskaan elämässäni ollut energisempi ja aikaansaavempi kuin tehdessäni kolmipäiväistä viikkoa. Tehokkuuttani ihmettelivät myös kollegani. Jippo taisi olla siinä, että saimme puolisoni kanssa toteuttaa työ- ja perhe-elämän yhdistämisen juuri toivomallamme tavalla: yhdessä lasta hoitaen.

Tällöin sekä päivät kotona että töissä toimivat voimaannuttavina. Kotona olin luovimmillani, kun pää sai tarvitsemaansa tyhjää aikaa, mitä töissä palavereita juostessa usein kaipasin. Tätä mahdollisuutta jakaa kotona ja töissä oleminen puolison kanssa päällekkäin en haluaisi menettää.

Nykyisen mallin keskeisimpiä ongelmia on sen monimutkaisuus ja huono tunnettuus. Malli rajaa vapaajaksojen lukumäärää, mikä ehkäisee töihin palaamisen kokeilemista, kun samalla tulee tuhlanneeksi yhden jakson kiintiöstään. Osittaisen vanhempainvapaan osalta se riippuu vahvasti molempien vanhempien työnantajista ja edellyttää perheeltä kovaa motivaatiota ja valmiutta selvittää asiat omatoimisesti. Oman selvittelymme lopputuloksena olemmekin huomanneet olevamme asiantuntijoita perhevapaista ja selvittävämme muun muassa osittaista vanhempainvapaata sekä molempien työnantajille että julkisille toimijoille. Uuden perhevapaamallin toivon poistavan turhia rajoitteita, tukevan joustavaa töihin paluuta sekä mahdollistavan edelleen lapsen yhtäaikaisen hoitamisen kotona: siinä missä isejä voi arveluttaa 100 % kotiin jääminen, meitä äitejä ei usein houkuttele 100 % töihin palaaminen

Uuden perhevapaamallin toivon poistavan turhia rajoitteita, tukevan joustavaa töihin paluuta sekä mahdollistavan edelleen lapsen yhtäaikaisen hoitamisen kotona: siinä missä isejä voi arveluttaa 100 % kotiin jääminen, meitä äitejä ei usein houkuttele 100 % töihin palaaminen.

Unelmamallissani kiintiöitä isälle ja äidille ei tarvittaisi vaan perhe jakaisi vapaat yhteisestä potista. Tällöin isällä ei olisi nykyistä parin kuukauden karenssia isyysvapaiden loputtua vaan vanhemmat saisivat käyttää vapaat parhaaksi katsomallaan tavalla – oli se sitten yhtä aikaa heti lapsen syntymästä lyhentäen vapaiden kestoa tai peräkkäin mahdollistaen pidemmän kotona olemisen. Totuus kuitenkin näyttää olevan, ettemme ole vielä unelmassani, mutta mahdollisesti matkalla sinne. Matkaa vauhdittaaksemme kiintiöiminen voi olla toimiva keino, joka saa sekä työnantajat että meidät äidit näkemään isät täysiverisinä kasvattajina rinnallamme. Asenteet ovat ne, jotka muuttuvat hitaimmin, mutta perhevapaauudistus voi omalta osaltaan vahvistaa suotuisampaa maaperää tasa-arvoisemmalle ja perheystävällisemmälle työelämälle.

Maija Wirlander

Ps. Vaikka teksti onkin kirjoitettu oman esimerkkini kautta ydinperheen näkökulmasta, voisi unelmamallissani isän tai äidin tilalle korvata perheelle tai lapselle tärkeän aikuisen, kun se on lapsen ja perheen etujen mukaista 

Linkit

Naisteekkareiden tekemä haastattelu osittaisesta vanhempainvapaasta

MiBin edunvalvontaohjelma

Maijan uratarina

Hallitustyö vie mukanaan

Terveisiä kaikille MiBin jäsenille ja aktiiveille Helsingistä, jossa me hallituslaiset ja MiBin projektipäällikkö Jonna kokoonnuimme viime sunnuntaina työstämään muun muassa yhdistyksemme tulevaa strategiaa. MiBin asioiden hoitaminen on mukaansatempaavaa ja jälleen kerran aika kului kuin siivillä. Vaikka työskentelylle oli varattu viisi tuntia, jouduttiin osa tapaamisen suunnitellusta sisällöstä siirtämään myöhemmäksi. Päätettävät asiat herättävät usein paljon keskustelua, eikä venyvä aikataulu varmaan yllättänyt ketään paikallaolleista.

 

Mitä MiBin asioiden hoitaminen sitten käytännössä on?

Hallitukseemme kuuluu 13 huippunaista, joilla jokaisella on oma vastuualueensa. Nimet ja tehtävät löydät helposti täältä. Omista vastuurooleista huolimatta hallitustyöskentely on kaukana yksinäisestä puurtamisesta – tiukasti tiivistettynä toiminnassamme on kyse yhteisestä päätöksenteosta.

Päätettäviä asioita jatkuvasti kasvavassa yhdistystoiminnassamme tulee eteen jatkuvasti. Esimerkiksi yhdistyksemme rahoitukseen liittyen tänään päätettiin, että lähdemme selvittämään mahdollisuutta hakea lisärahoitusta toisen projektityöntekijän palkkaamiseen. Strategiatyöhön liittyen tänään hyväksyttiin ja valtuutettiin Sonja Rajala, Anne Kuutio, Mikaela Dunder ja Kati Korhonen viemään läpi MiBin strategiaprosessissa.

Strategiasta toimintasuunnitelmaksi – jäsenillä mahdollisuus vaikuttaa toimintaan

Uuden strategian vuosille 2018­–2020 tulisi olla valmis marraskuun lopussa järjestettävässä yhdistyksen syyskokouksessa. Onnistuessaan strategiasta syntyy kartta, joka ohjaa yhdistyksemme toimintaa koskevia päätöksiä selkeällä ja läpinäkyvällä tavalla. Astetta konkreettisemmalle tasolle tulevan toiminnan suunnittelussa mennään toimintasuunnitelmassa, jonka tekemiseen uudet strategiset linjaukset luonnollisesti tulevat vaikuttamaan. Strategiatyöhön voi jokainen jäsenemme osallistua helposti tulevaan jäsenkyselyyn vastaamalla, toivottavasti mahdollisimman moni teistä innostuu kertomaan ajatuksiaan.

Varsinaisen kokoustamisen lisäksi meitä kaikkia hallituslaisia työllistää päätettävien asioiden valmistelu. Montaa toimintaamme koskevaa loistavaa ajatusta tai ideaa saa jokusen hetken selvittää ja työstää ja tuoda sisäiseen keskusteluun ennen kuin päässä muodostuu selkeä esitys, jonka voi tuoda kokoukseen päätettäväksi. Lisäksi teemme kaikki paljon erilaista omaan vastuualueeseemme liittyvää käytännöntyötä – tapaamme esimerkiksi mahdollisia yhteistyökumppaneita, autamme uusia paikkakuntia toiminnassa alkuun, hoidamme yhdistyksemme kahteen työntekijään liittyviä työnantajavelvoitteita, näin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Syksyn aikana blogiin on tulossa MiBin hallitustyöskentelystä kertova juttusarja, jossa tarkastellaan lähemmin toimintaa eri vastuualuilla. Hallitukseemme tulee avautumaan ensi vuodelle paikkoja, joten jos hallitustyöskentely loistavassa seurassa kiinnostaa, kannattaa seurata syksyn mittaan asiaa koskevaa tiedotusta.

Hallitus toivottaa kaikille MiBiläisille energistä syksyä!