Hei, olemme MiBin työntekijöitä!

MiBin huikea kasvuvauhti jatkuu, sillä MiBin toimistolla Tampereen Crazy Townissa on alkanut kuhista. MiBin saaman STEAn (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) rahoituksen avulla palkattiin MiBin ensimmäinen työntekijä huhtikuussa. Projektityöntekijä Jonnan lisäksi toimistolla puuhailee nyt Soile, joka aloitti 16.8.2017 yhdistyskoordinaattorina. Keitä MiBin työntekijät oikein ovat ja mitä ihmettä he puuhaavat? Otetaanpa selvää!

Keitä MiBin työntekijät oikein ovat ja mitä ihmettä he puuhaavat?

Projekti-Jonna

Jonna Lampinen
p. 040 7725299
jonna.lampinen(at)mib.fi

Toimin MiBin STEA-rahoitteisen kehittämishankkeen projektipäällikkönä. Projektissa keskeistä on yhdistyksen vapaaehtoistoiminnan kehittäminen, nuoren yhdistyksen toiminnan vakiinnuttaminen sekä vertaisverkoston vahvistaminen. Näitä vahvistamalla pystymme yhä paremmin tukemaan pienten lasten äitien työelämävalmiuksia sekä vahvistamaan heidän osaamistaan myös perhevapaiden aikana. Perhevapailta töihin siirtymisen sekä uran ja perheen yhteensovittamisen sujuvoittaminen ovat myös lähellä sydäntämme. Näihin pyrimme mm. vertaistuen, tiedon lisäämisen ja osaamisen kasvattamisen avulla.

 

Mikä sai sinut liittymään MiBiin?

Kuulin MiBistä kuopuksen vauva-aikana. MiBin toiminta-ajatus tuntui erittäin osuvalta ja virkistävältä sen hetkisessä elämäntilanteessani. Kaipasin kovasti itselleni mielekästä, jopa ammattilista haastetta tarjoavaa, tekemistä ollessani kahden pienen lapsen kanssa kotona. Onneksi kaverini vinkkasi MiBistä ja mahdollisesta laajentumishalukkuudesta Tampereelle. Siitä se meidän tarinamme sitten alkoi.

 

Olet perheinesi asunut Tanskassa. Millaista se oli?

Palasimme vappuna Suomeen Tanskan reissultamme, jossa vietimme viimeisen hoitovapaavuoteni. Tykkäsin kovasti ja suosittelen lämpimästi tarttumaan vastaaviin tilaisuuksiin. Lisää reissustamme voit lukea aiemmasta blogipostauksesta.

Soilen kysymys Jonnalle: Tiedätkö, keitä ovat Elvis ja Sami tai Pipsa?

Epäilykseni kohdistuu vahvasti lastenohjelmien hahmoihin, possu ja palomies kuulostaa tutuilta, Elvis on vielä tuntematon tuttavuus. Oisitpa kysynyt, ketä ovat Elsa, Anna ja Olaf! Näen kohta heistä jo itsekin unta.

Terveisesi jäsenille?

MiB oli minun kotiäitiaikani henkireikä ja merkittävä vertaistuen lähde nyt töihin palattuani. Otahan ilo irti tästä huikean taidokkaasta naisverkostosta. Tervetuloa mukaan myös aktiivijäseneksi järjestämään MiB-toimintaa.

Koordinaattori-Soile

Soile Pylsy
p. 040 751 4898
info(at)mib.fi ja soile.pylsy(at)mib.fi

Yhdistyskoordinaattorina teen jäsenhallintoa eli ylläpidän yhdistyksen jäsenrekisteriä. Vastaan myös erilaisiin yhteydenottoihin ja teen yhdistyksen viestintää. Koostan muun muassa aktiivien kuukausikirjettä ja ylläpidän yhdistyksen verkkosivuja, sekä toimin MiBin Suomi ja Vapaalla Facebook-ryhmien ylläpitäjänä. Jos siis haluat muuttaa sähköpostiosoitteesi tai sinulla on kysyttävää jäseneksi liittymisestä, niin laitapa postia!

 

Mikä sai sinut aikoinaan liittymään MiBiin?

Liityin MiBiin lokakuussa 2016 ystäväni vinkistä. Etsin työpaikkaa ja ystävä kertoi, että MiB voisi olla minulle hieno verkostoitumistilaisuus. Liittymiseni jälkeen miltei samantien päädyin myös aktiivijäseneksi järjestämään tapahtumia. On ihana saada tukea ja ymmärrystä sekä vinkkejä taitavilta naisilta, joilla on samanlaisia ajatuksia ja uraintoa kuin minulla.

 

Millaista on kasvatta taaperoa ja käydä töissä?

Poikani on päiväkodissa, joten työssäkäynti on siinä mielessä helppoa. Toisaalta päiväkotiin meno on joskus hyvinkin hankalaa – kaikki päiväkotilaisten äidit tietävät kyllä miksi – ja päivällä tulee rakasta iso ikävä. Poika on kolmevuotias eli aika iso, mutta kuitenkin niin pieni… Työnteko antaa minulle voimaa ja omaa aikaa. Minulle on henkisesti tärkeää käydä töissä ja tiedän, että hyvinvointini heijastuu myös koko perheeseeni.

 

Jonnan kysymys Soilelle: Mikä on lempileikkisi?

Lempileikkejä on itse asiassa kaksi: “kutituskone” ja junarata. Olen leikkinyt poikani kanssa kutituskonetta jo hänen ollessaan ihan pikkarainen. Leikissä minä olen kone ja kutittelen häntä sylissäni. Nyt isompana hän tulee itse pyytämään kutituskonetta ja meillä on aina hauskaa! Toinen mihin olemme yhdessä hurahtaneet, on leikkijunaradan kokoaminen. Olen aivan haltioissani!

 

Terveisesi jäsenille?

Aktiivijäsenyys on avannut minulle monia mielenkiintoisia yhteyksiä ja kontakteja, joten suosittelen sitä kaikille jäsenille! Mompower!!

Oman elämänsä supersankaritar

Eräänä iltana kaksi naista kävi elämää suurempaa keskustelua. Kiivas ja tapahtumarikas vääntö käsitteli sitä, voiko ehjiä lakanoita heittää pois, jos haluaa uudet ja jos kaapissa on lakanoita enemmän kuin yhden perheen tarpeiksi. Lakanat, varsinkin vanhat, kun ovat mallia ikuinen, eivätkä normikäytössä kauheasti kulahda. Lopputulemaksi tuli ”Ei tänne äitiä oo tultu miellyttämään” ja sen jälkeen naiset elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Ei tänne oo tultu äitiä miellyttämään.

Tapahtuma on tosi ja kuvaa lyhyesti sitä sisäistä debattia, joka meillä jokaisella on käynnissä asian jos toisenkin suhteen, pienistä suuriin. Monesti koemme, että meillä on kaikki kortit ja palikat elämää varten käsissä, mutta miksen silti ole jotenkin onnellisempi, jotenkin täydempi, tyytyväisempi ja ihanampi? Olemme ehkä jumissa yhteiskunnan, sukumme tai perheemme normistossa, vaikka sisimmässämme jo vähän aavistelisimme haluavamme elämältä jotain ihan muuta. Jossain tapauksissa emme edes aavistele, vaan jokainen solu kehossamme huutaa, kirkuu ja rukoilee meitä viimein ymmärtämään, että tämä ei enää voi olla tätä! Jos emme ole varuillamme, päädymme silti elämään ihanne-elämää… harmi vaan, että se on jonkun muun
ihanteen mukaista.

Jos emme ole varuillamme, päädymme elämään ihanne-elämää… jonkun muun ihanteen mukaista.

Todellisuutemme tällä hetkellä on seurausta käyttäytymisestämme pitkällä aikavälillä. Joka maanantainen uusi parempi elämä ei siis tee kesää. Pienen pienet, säännölliset tekemiset pitkällä aikavälillä määrittävät sen, miltä näytämme, millaisessa asemassa olemme, miten pullea pankkitilimme tai sijoitusvarallisuutemme on… ja sama pätee tavoitteisiimme ja päämääriimme. Päästäksemme johonkin meidän täytyy miettiä, millaista elämää elää tavoitteessa oleva henkilö jokaikinen päivä ja ymmärtää mielikuvan erot omaan nykyisyyteemme.

Todellisuutemme tällä hetkellä on seurausta käyttäytymisestämme pitkällä aikavälillä.

Lisäksi pitää kysyä itseltään brutaalin rehellinen kysymys: mikä estää minua pääsemästä tavoitteeseeni? Kyseessä voi olla helppoja esteitä, kuten #kiire, #koskalapset, #koskatoipuoliso tai #eioovaraa. Tyypillisiä sitku-tyypin syitä, joilla lykkäämme vastuunottoa omasta onnellisuudestamme hamaan tulevaisuuteen… Sitku meillä on tarpeeksi rohkeutta, aiomme ehkä avata niitä ovia, joita nyt vielä kiskomme kaikin voimin kiinni. Itsestään ja onnellisuudestaan vastuunotto kun on kovin pelottavaa!

Helposti lykkäämme vastuunottoa omasta onnellisuudestamme hamaan tulevaisuuteen.

Käänne yleensä tapahtuu, kun ymmärtää, että ei voi enää syyttää ketään muuta, vaan kaikki ammennettava löytyy peilikuvasta. Meillä jokaisella kun on pinnan alla karikoita, syvähaasteita ja haavoja, joita elämä tarjoilee meille kohdattavaksi aina uudestaan ja uudestaan, kunnes uskallamme katsoa niitä silmiin, kuulla niiden tarpeet ja antaa niille mitä ne kaipaavat. Usein se on jotain oman näköistä, ehkä omien ulkoa rakennettujen normien vastaista – mutta niin huumaannuttavaa, niin oikeaa.

Käänne tapahtuu, kun uskaltaa katsoa haasteitaan silmiin.

Asiassa on kuitenkin kääntöpuolensa. Kun tutustuu itseensä, voi alkaa tietoisesti kehittää itsessään niitä puolia ja osa-alueita, joita elämäänsä kaipaa lisää. Kun tutustuu sisäiseen sankarittareensa, huomaakin sen voimaannuttavan tunteen, kun omat rajat oman elämän suhteen ovatkin vain omien korvien välissä. Miten vapauttavaa on elää elämää, jonka raja-aitoja ei sanele kukaan muu? Kun tunnistaa nykytilan ja unelmansa eron, voi alkaa ratkoa välissä olevia esteitä, kuin supersankaritar konsanaan; kaikki tarvittavat supervoimat löytyvät meistä kaikista kyllä. Ja sinä itse olet paikalla aina kun tarvitaan, ei tarvita prinssiä valkoisine ratsuineen, ei batmania valokeilaan… Oletkin jo paikalla, juuri silloin kun sinua tarvitaan.

Voimaannuttavin terveisin,
Suvi von Becker, Talentree Oy

Lempeänä piiskaajana tunnettu Talentreen konsultti, coach ja partneri Suvi von Becker haastaa työssään johtajat omalle epämukavuusalueelleen tunnistamaan ja tunnustamaan omia uskomuksiaan, motiivejaan ja arvojaan.

Haastattelussa uraäiti: Merja uskoo saavansa mitä ajattelee

Nimi: Merja Valkonen-Hernandez, 42
Koulutus: KTM, sertifioitu jooga- ja pranayama-opettaja, EFT:n ammatinharjoittaja, Life Coach
Työpaikka: Yrittäjä (www.merjavalkonen.fi, www.drishtionlife.com/fi/)
Perhe: aviomies, tytär
Harrastukset: kuntosali, jooga, elokuvat
Kirjavinkki: Esther ja Jerry Hicks, Abrahamin opetukset, Pyydä niin saat
Lomavinkki: Australia
Terveiset uraäideille: Olet riittävä sellaisena kuin olet. Täydellisyyden tavoittelu rasittaa sekä työtä että perhettä, joten molemmista täytyy löytää ilo.

Merja valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta ja aloitti valmistumisen jälkeen työt henkilöstöpäällikkönä IT-alan yrityksessä Jyväskylässä. Yritys sai alkuun rahoitusta, ja sillä meni hyvin, kunnes alkoi IT-alan räjähdysmäinen lasku. Merja joutui irtisanomaan työntekijöitä ja lopulta myös itsensä. Tämän jälkeen Merja aloitti unelmatyössään sadan hengen yrityksessä Helsingissä ja pääsi 26-vuotiaana johtoryhmään vanhempien miesten joukkoon. Merja otti myös tuntuvan asuntolainan yksin.

Hautausmaa on täynnä korvaamattomia ihmisiä.

Merja teki töitä kellon ympäri tehdäkseen vaikutuksen seniorikollegoihin. Parissa vuodessa yritys kasvoi 300 hengen organisaatioksi ja Merja painoi töitä. Vuodet olivat hänelle sekä ihaninta että haastavinta aikaa. Pikkuhiljaa hän uuvutti itseään ja alkoi palaamaan loppuun. Merja ei osannut enää hallita mieltään eikä kehoaan. Yhtenä päivänä hän ei päässyt ylös sängystä ja henki ei kulkenut. Tämä hetki sai Merjan pysähtymään. Hän sai lääkäriltä viikon lomaa uupumuksen vuoksi. Merja ajatteli, että yritys ei selviäisi ilman häntä. Tällöin lääkäri totesi, että hautausmaa on täynnä korvaamattomia ihmisiä.

Loman aikana Merjan ystävä antoi hänelle Donald Walschin kirjan Keskusteluja Jumalan kanssa. Kirja avasi Merjalle uuden maailman siitä, miten me itse luomme oman todellisuutemme. Kirja myös innosti häntä meditointiin ja joogaan. Seuraavan kuukauden kesälomansa Merja vietti Intiassa joogaten ja päätti siellä, että ottaa töistä puoli vuotta vapaata ja muuttaa Pariisiin. Pariisissa Merja päätti, että ei aio palata enää työpaikalleen. Merja nautti uudesta hyvästä olotilasta ja joogan opettamisesta, joten päätöksestä ei ollut mitään epäselvyyttä.

Merja valmistui joogaopettajaksi ja matkusteli opettamassa joogaa eri paikoissa. Thaimaassa hän tapasi nykyisen aviomiehensä Danielin eräällä joogakurssilla. Ennen häitä Merja ja Daniel miettivät missä haluaisivat asua, ja niinpä he lähtivät etsimään uutta kotiaan. Matka kulki Perusta Panamaan, Thaimaahan, Australiaan ja Intiaan. Molemmat ihastuivat Australiaan ja lähtivät sinne luomaan jotakin omaa. Merja opetti joogaa ja Daniel oppi raakaruoan salat.

Me saadaan sitä, mitä me ajatellaan.

Merjan tärkein oppi maailmalta oli se, että paikan vaihtaminen ei ratkaise ongelmia. Minne meneekin, ottaa itsensä mukaan. On työstettävä omaa mieltään, jotta voi löytää onnen. Merja uskoo ajatuksen voimaan ja siihen, että saat mitä ajattelet – halusit sitä tai et. Kursseillaan Merja opettaa, miten omaa ajattelumaailmaa voi hallita ja mitä apuvälineitä meillä siihen on.

Katkaise pahan kierre heti.

Merjan vinkki nuorille naisille stressin hillitsemiseen on kierteen nopea katkaiseminen. Jos joku asia pelottaa tai stressaa voi mennä vaikkapa vessaan istumaan ja hengähtämään. Itseään pitää muistuttaa, että ei ole mitään hätää ja on riittävä juuri sellaisena kuin on. Kaikki odotukset lähtevät meistä itsestämme. Tyytyväisyyden ja tasapainon saavuttaminen vaativat myös tervettä itsekkyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella meistä on vastuu omasta hyvinvoinnistamme. Ainoastaan sen jälkeen, kun itsellä on hyvä olla, voi antaa jotakin myös toiselle.

Australiasta pari muutti Peruun ja Merja löysi EFT-metodin, joka tuntui heti hanskat käteen -jutulta. EFT:ssä naputellaan kehon meridiaanipisteitä samalla kun ajatellaan itselleen negatiivista kokemusta – näin ”katkaistaan” tunneside tuohon tapahtumaan. Metodissa häntä kiinnosti pureutua ihmisten ongelmien juurisyihin ja nopeasti vapautua niistä. Perusta perhe palasi takaisin Suomeen. Merja jatkoi Perussa aloittamaansa EFT:n ja life coachingin harjoittamista. Daniel perusti RAWA-yrityksen, joka valmistaa gluteenittomia, vegaanisia ja sokerittomia jälkiruokia.

Vastuu onnellisuudesta on kullakin itsellään.

Merjan tärkein arvo on ehdottomasti hänen perheensä. Danielin kanssa hän voi olla oma itsensä. He eivät oleta, että tekevät toisensa onnellisiksi vaan vastuu siitä on kullakin itsellään. Tämän he haluavat opettaa myös tyttärelleen. Tulevaisuudessa Merjan unelmana on työskennellä yhdessä Danielin kanssa. He haluavat järjestää kursseja, joilla opettavat mielen vaikutuksen voimasta, kuinka tehdä unelmista totta, kuinka saavuttaa elämän tasapaino sekä harmonia parisuhteessa.

Merjan roolimallit ovat Esther ja Jerry Hicks, joten hän haluaisi lukea haastattelun Esther Hicksista.

Teksti: Olessia Manner, MiB-aktiivi sekä Fennovoima Oy:n lakimies
Kuva: Merja Valkonen-Hernandez

Viito myös taaperosi kanssa

Helmikuun MiB-blogissa kerrottiin vauvojen kanssa viittomisesta. Opetan Viito vauvasi kanssa -kursseja Helsingissä (sekä muualla pk-seudulla) ja tämän tiimoilta kävin pääkaupunkiseudun MiB-ryhmässä Isossa Omenassa Espoossa kertomassa viittomisesta ja kursseistamme. Äitejä vauvoineen oli koolla kymmenkunta. Opettelimme yhdessä lapsiarkeen liittyviä viittomia laulaen ja rupatellen. Kysymyksiä esitettiin innokkaasti. Luulen, että jollain tavoin osallistujille avautui uudenlainen maailma. Itse olen viittonut kuuleville lapsilleni, kun he olivat pieniä. Muistan hyvin, kuinka poikani 8 kk:n ikäisenä viittoi koira aina, kun koira haukkui. Oi sitä riemua, kun ymmärsimme toisiamme!

Oi sitä riemua, kun 8kk-ikäisen poikani kanssa ymmärsimme toisiamme!

Viittomisessa käytetään eri kanavaa kuin puhutuissa kielissä, minkä vuoksi se on kätevä kommunikointikeino perheessämme moniin tilanteisiin. Voimme esimerkiksi kutsua lapsiamme syömään pihalta ikkunan läpi viittoen. Myös meluisissa paikoissa tai hiljaisuutta vaativissa tilanteissa viittominen on kätevämpää ja sujuvampaa kuin puhuminen.

Viittominen on monissa tilanteissa kätevämpää ja sujuvampaa kuin puhuminen.

Suomalainen viittomakieli on luonnollinen kieli, jolla on kielioppinsa ja rakenteensa. Joku saattaa mieltää, että se olisi yksinomaan kuurojen käytössä oleva kieli, mutta miksi suhtautuisimme näin? Halutessaan kuka vain voi opetella viittomakieltä tai yksittäisiä viittomia. Lapsi oppii viittomia läheistensä mallista ja alkaa jossain vaiheessa tuottaa niitä itse. Näin lapsi voi ilmaista itseään jo paljon ennen puheen kehitystä.

Seuraava Viito vauvasi kanssa -kurssi Helsingissä käynnistyy 31.8. Tietoa tästä ja muista  tulevista kursseistamme löydät nettisivuiltamme: https://www.via-ok.net/kurssit-ja-tapahtumat

ja Facebookista:  https://www.facebook.com/ViittomakielialanOsuuskuntaVia/ .

Päivi Masih

Viittomakielialan Osuuskunta Via

Töihinpalaajan muistilista

Elämä helpottuu, kun ennen syksyistä töihinpaluuta muistaa muutaman jutun. Tsekkaa lista viimeistään viikko ennen töiden alkua, niin vältyt ikäviltä yllätyksiltä (tai viimeistään NYT, jos palaat töihin huomenna, kuten minä).

1. Sovi mihin aikaan menet ensimmäisenä päivänä töihin ja minne.

2. Varmista jo etukäteen, että saat heti töiden alkaessa riittävän perehdytyksen. Pitkän poissaolon jälkeen vanhassakin työssä on paljon uutta. Varmista myös, että sinulle on tilattu tarvittavat tunnukset ja työvälineet.

3. Lataa bussikortti. Työpaikalle tuskin otat mukaan ilmaiseen kyytiin oikeuttavia rattaita…

4. Pakkaa työkassi jo edellisenä päivänä. Ehdit vielä ostoksille, jos jotain kriittistä puuttuu. (Ja ei, et tarvitse harsoa etkä vaihtovaippaa. Sen sijaan kalenteri tai kännykän laturi ovat oleellisempia.)

5. Varaa mukaan myös eväät. Usko pois, kroppasi on niin tottunut päivän säännöllisiin viiteen ateriaan, ettet enää pärjää hätäisellä lounaalla. Pakkaa mukaan myös rusinoita – saatat tarvita näitä matkalla hoitopaikasta kotiin.

6. Tee muutama lämmin ruoka valmiiksi pakastimeen. Päivähoidosta tulijalla on nälkä HETI. Siinä välissä ei enää ehdi kokata saati kauppaan.

7. Valitse työvaatteet valmiiksi. Voi olla, että raskaus ja mammailu on muuttanut kroppaa, eikä se kynähame heti istukaan. Huomioi vaatevalinnassa myös, jos joudut kuljettamaan lasta päivähoitoon: kuraa, räkää, pusuja ja kyyneleitä luvassa. Eikä korkkarit jalassa ole kiva kantaa sylikiipijää. Muista ne rusinat!

8. Käy kampaajalla. Hätätapauksessa käy myös äitiletti.

9. Tallenna päivähoitopaikan puhelinnumerot kännykkään. Yllätyksiä voi tulla.

10. Tallenna se söpöistä söpöin naperosi kuva suoraan kännykän taustakuvaksi. Löytyy paljon nopeammin kuin galleriasta penkomalla, kun kuitenkin tekee päivän mittaan mieli vilkuilla.

Kivaa syksyä kaikille!

Kirjoittaja Heli Rautjärvi palaa töihin toista kertaa huomenna. Hän on 5- ja 1-vuotiaiden poikien äiti, MiBin blogivastaava ja työterveyspsykologi Heltissä.

Teksti on julkaistu alun perin Helin omassa Älyllistä äitiyttä-blogissa. Sitä arjen kokonaisrumbaa helpottavia vinkkejä voit lukea aiemmasta blogauksestani täältä.