Ympäristövastuuta työyhteisöön

Jokaisen omalla toiminnalla on vaikutuksensa ympäristöön. Jos saamme työyhteisömme toimimaan ympäristövastuullisesti, on positiivinen merkittävyys moninkertainen. Nykyään vastuullisuudesta puhutaan paljon. Minulle on kuitenkin merkitystä sillä, että omalla työpaikalla oikeasti toimitaan ympäristöä vaalien.

MiB vieraili lokakuussa WWF:llä tutustumassa Green Office -ohjelmaan, jonka parissa olen juuri itse aloittanut työt. Oli ilo huomata, että tilaisuus herätti paljon kiinnostusta MIB verkostossa.

Vastuullisuuskulttuuri tukee positiivista työnantajamielikuvaa

Toimistoympäristöissä työskentelee hurja määrä henkilöitä ja me voimme tehdä paljon hyvää. Energiansäästöjä syntyy esimerkiksi sammuttamalla koneet ja laitteet, kun niitä ei tarvita, sekä suosimalla uutta teknologiaa, kuten automaattivalaistusta ja -ilmanvaihtoa. Materiaaleja voimme säästää valitsemalla monitoimilaitteita ja ostamalla vain tarpeeseen. Toimistokalusteita uusittaessa voidaan varmistaa niiden alkuperä ja kierrätettävyys.

Liikenne aiheuttaa noin 20 % suomalaisen hiilidioksidipäästöistä. Työpaikat voivat etäneuvottelumahdollisuuksien lisäksi kannustaa julkisen liikenteen käyttöön, pyöräilyyn ja yhteisautoiluun. Suuri merkitys on myös vastuullisen kulttuurin luomisella. Parhaimmillaan se edistää työhyvinvointia ja työnantajamielikuvaa.

Vihreät ninjat syöksyvät apuun

Siirryin vanhempainvapaalta työelämään muutama viikko sitten ja pääsin heti osaksi toimistomme ympäristötiimiä, Vihreitä Ninjoja. Tiimissä tavoitteemme on nostaa ympäristötietoisuutta ja ohjeistaa toimimaan. Apuna käytämme huumoria, ohjeistuksia sekä keppiä ja porkkanaa.

Esimerkkinä haastoimme kaikki kollegamme käyttämään portaita hissin sijaan edes kerran viikon aikana. Tämä toteutui ja kaikki palkittiin korvapuusteilla. Eniten portaita käyttänyt sai myös diplomin.

Ruokahävikkiä voi ehkäistä jo ennen sen syntymistä

Paras kokemus viimeisen kolmen viikon työuralta tapahtui lounaalla, kun kaksi kollegaani tilasivat hampurilaiset ja pyysivät puolittamaan yhden sämpylän. He tiesivät, että hampurilaisen hattu jäisi syömättä ja säästivät näin kokonaisen sämpylän joutumasta jätteeksi. Jokainen suomalainen heittää keskimäärin 24 kg syömäkelpoista ruokaa pois vuosittain.

Oli myös ihanaa huomata, että lihan syöminen ei ole kiellettyä ympäristöjärjestössäkään – lihankulutuksen vähentäminen ja fiksujen ruokavalintojen tekeminen sen sijaan on tärkeää. Onneksi lounasraflassamme on superhyvää kasvisruokaa, joten lihan määrää on helppo vähentää. Ympäristövaikutusten pienentämisen lisäksi lihankulutuksen vähentäminen edistää myös omaa terveyttä.

Green Office auttaa vastuullisuuskulttuurin luomisessa

Jokainen meistä voi tehdä helppoja vastuullisuustekoja joka päivä ja kukapa ei tuntisi ylpeyttä työskennellessään vastuullisesti toimivassa työpaikassa. Meille toimistotyöläisille Green Office on matalan kynnyksen ohjelma. Sen käynnistykseen ei tarvita vahvaa ympäristöosaamista, vaan ainoastaan valmiutta toimia.

Ympäristöjärjestelmän rakentaminen aloitetaan muodostamalla tiimi, joka arvioi toimiston nykytilan, valitsee seurattavat mittarit ja määrittää ympäristöohjelman vuodeksi. Kaikkeen tähän Green Office -ohjelma tarjoaa valmiit ohjeet ja työkalut.

WWF-vierailulla aikuista yleisöä kiinnosti Green Office -järjestelmän vaikuttavuus, käytännön toimet ja WWF:n luonnonsuojelutyö. Huolta aiheutti se, miten saada johto sitoutumaan ympäristöjärjestelmän käyttöönottoon. Siinä me voimme olla apunasi.

Anniina Virta-Toikka on juuri työelämään palannut kahden lapsen äiti sekä ympäristö- ja yritysvastuuosaajaa. WWF:llä hän toimii Green Office -asiantuntijana.
WWF Green Office on käyttäjäystävällinen ympäristöjärjestelmä, jonka avulla voit edistää niin toimistosi vastuullisuutta, henkilöstökokemusta kuin yrityskuvaa. Green Office vastaa moniin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja tuo ympäristövastuun osaksi arkea. www.greenoffice.fi

MiBin perhevapaamalli – mitä, miten ja miksi?

MiBin edunvalvonnan ohjelmapäällikkö ja perhevapaatyöryhmän vetäjä Kristiina Paavola selvittää, miten MiB päätyi esittämään tasa-arvoon perustuvaa perhevapaamallia 9+9.

Syyskuussa 2017 MiB ry:n sähköpostiin kilahti yllättäen viesti Sosiaali- ja terveysministeriöstä. MiB kutsuttiin mukaan kertomaan oma kantansa koskien ministeriön työn alla olevaa perhevapaauudistusta. Myönnettäköön, olihan tätä kuulluksi tulemista lobattukin yhdistyksen edunvalvontatiimistä.  MiBin edunvalvontaohjelman yksi kulmakivi on perhevapaajärjestelmän uudistaminen. Näin oli itsestään selvää, että halusimme tarttua tähän kutsuun.  

Voimakas viesti tasa-arvoisemman järjestelmän puolesta

MiB kokosi nopealla aikataululla työryhmän miettimään kantaa uudistukseen. Perhevapaatyöryhmään oli tärkeää saada monipuolinen edustus ja siksi haimme jäsenet avoimen kutsun kautta. Työryhmä päätyi ehdottamaan uudistuksen pohjaksi omaa MiBin mallia. Rakensimme koko mallin yhden nimittäjän pohjalle. Se nimittäjä on tasa-arvo. Olimme myös aiemmin MiBin nimissä ottaneet kantaa perhevapaiden rohkeaan uudistamiseen, joten haimme rohkeutta itsekin. Päädyimme ratkaisuun, jossa uudistuksen kanta tulee olla alleviivattu, jotta varsinainen viesti tulee ymmärretyksi ja huomatuksi. Päädyimme työryhmässä yksituumaisesti rakentamaan sellaista mallia, joka perustuu perhevapaiden täydelliseen jakamiseen 9+9 -mallin mukaisesti. Hyväksytimme ehdotuksen hallituksella, ennen kuin jatkoimme työskentelyä rakentaaksemme koko esityksen perusteluineen ja laskelmineen.

Viestimme on siis ennen kaikkea voimakas. Päällimmäisenä siitä kannattaa lukea kuitenkin tasa-arvoisemman ja joustavamman järjestelmän tarve. Kävimme huolella läpi yhdistyksen hyväksymän MiBin edunvalvontaohjelman sekä siihen sisältyvät vaikuttamistyön toimenpide-ehdotukset. Samoin otimme huomioon juuri toteutetun jäsenkyselyn tulokset, jossa oli erikseen kysytty perhevapaiden uudistamista koskevia mielipiteitä. Lisäksi kaivoimme esiin MiBin perhevapaita koskevat julkilausumat, kannanotot ja muut yhdistyksen virallista näkemystä koskevat dokumentit. Totesimme, että näiden kautta yhdistyksen ääni tasa-arvoiseen perhevapaajärjestelmään tuli selkeästi ja yksiselitteisesti esille. Laadimme näiden tietojen pohjalta ja niiden antamalla mandaatilla MiB ry:n perhevapaamallin esityksen kattavine laskelmineen ja yksityiskohtineen. On huomattava, että ministeriö oli antanut tiukat raamit ja reunaehdot, jotka ovat herättäneet hämmennystä, mutta jotka tuli huomioida esityksessä.

Miksi näin voimakas tasa-arvon viesti?

Lähdimme siitä, että perhevastuiden jakaminen on keskeisin keino saavuttaa tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. On lapsen, isän ja äidin etu, että perhevapaat jakautuvat tasaisemmin. Työelämän ja hoivan osallisuus ja vastuut kertautuvat vaikutuksissaan muille elämänalueille. Perhevapaat ja kotihoidontuki nykymuodossaan ovat keskeinen epäsymmetriaa ylläpitävä järjestelmä yhteiskunnassa. Työelämän tasa-arvoa on mahdoton tavoitella ilman yhtäläistä vastuuta hoivasta. Suomi on myös jäänyt pahasti tasa-arvossa jälkeen muista pohjoismaista, vaikka tasa-arvo onkin asetettu tavoitteeksi kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Ja mikä tärkeintä, syyskuisessa jäsenkyselyssä perhevapaiden tasaisempi jakaminen oli tavoite, joka nähtiin uudistuksessa kaikkein keskeisimmäksi. Tämä viimekädessä sitoi perhevapaatyöryhmän linjausta ja nosti sen myös viestin ytimeksi.

Tavoitteena myös joustavampi järjestelmä

Perhevapaiden tasaisemman jakamisen ohella otimme kantaa myös järjestelmän joustavoittamiseen. Edellytämme, että perhevapaan päiviä voi pitää joustavammin yksittäisinä päivinä ja myös osa-aikaisesti. Myös etuuden tasot tulee olla yhdenmukaiset molemmille vanhemmille. Ansiosidonnaiset perhevapaat päättyvät mallissamme (9kk + 9kk) lapsen ollessa noin 18 kk ikäinen. Mibin mallissa äidillä on erikseen synnytysvapaa. Vertailun vuoksi, nykyjärjestelmässä ansiosidonnaiset etuudet päätyvät lapsen ollessa 11,5 kk. MiBin mallissa ansiosidonnaisen etuusjakson pituus on sama, kun on tällä hetkellä keskimääräinen aika hoitaa lasta kotona. Hoitovapaa-oikeus lapsen kolmivuotispäivään säilyy. Tämä järjestely tarkoittaa samalla myös sitä, että painotuksenamme on, että varhaiskasvatuksessa tulee panostaa erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten hoitoon pienien ryhmien ja turvallisen hoitoympäristön keinoin. Samoin ehdotukseemme kytkeytyy vaatimus työpaikkojen perheystävällisyyden ohjeistamista ja toteuttamisesta tasa-arvo-ohjelmissa.

Työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvon lisääminen keskiössä

Monelle on tuttu THL:n 10 vuotta sitten lanseerama 6+6+6 malli. MiBin malli perustuu THL:n malliin, mutta meillä yhteinen vapaa on jo jaettu, mikä on myös 6+6+6 mallin lopullinen tavoite. Hyppäsimme vain tämän vaiheen yli! Miksi päädyimme näin? Totesimme, että perhevapaiden taustalla on vallitsevia arvoja ja asenteita, jotka sekä ohjaavat että muokkaavat päätöksentekoa. Tästä syystä halusimme nimenomaan tuoda vaikuttavuuteen voimakkaan sisällön. Olisi myös ollut vaikeaa esittää tasa-arvoon pohjautuvaa viestiä, jos esityksemme ei olisikaan noudattanut tätä.

Työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvon lisääminen oli siten keskeistä. Kumpikaan vanhemmista ei tule olla toissijainen suhteessa lapseen. Ymmärrämme, että perhevapaat ovat poikkeuksellisen sensitiivinen aihe, josta on monenlaisia näkemyksiä. Ja näin on varmasti myös jäsenkunnassamme. On kuitenkin mahdotonta tuottaa mitään mallia tai linjausta, joka vastaisi yksimielisesti 3000 äidin kantaa. Valitsimme tämän viestin, koska tasa-arvo on MiBille tärkeä tavoite emmekä näe mitään syytä, mikä estäisi jakamasta oikeuksia todella tasan. Yhtäaikaisesti toteutetut työelämän perheystävällisyyden käytännöt sekä panostus pienten lasten hoivan laatuun, tulee kuitenkin pitää päätöksenteossa koko ajan rinnalla.

Kristiina Paavola, YTM työpolitiikan väitöskirjatutkija
Mib ry Edunvalvonnan ohjelmapäällikkö ja perhevapaatyöryhmän vetäjä

MiBin 26.9.2017 Smolnassa käyttämä puheenvuoro http://videonet.fi/web/stm/20170926/ 
Lisätiedot edunvalvonta(at)mib.fi ja paavola.kristiina(at)gmail.com

Haave, joka elää vieläkin

Muistan, kuinka pienenä tyttönä vierailin kummisetäni työpaikalla. Aamun olin odottanut ja jännittänyt vierailua sekä harkinnut äitini kanssa vaatteeni hyvin tarkkaan. Kun kummitätini vihdoin ajoi pihaamme ja nouti minut sekä siskoni kyytiin, en meinannut pysyä housuissani.

Kummisetäni työpiste sijaitsi toimistokerroksen kulmahuoneessa. Huoneesta kohosivat suuret ikkunat tehtaan pihalle. Tarjolla oli maailman parhaimpia keksejä, fläppitaulu oli puhdistettu meidän piirroksia varten ja pöydällä oli limsoja lasipulloissa. Tuosta vierailusta on aikaa jo yli kaksikymmentä vuotta, mutta muistan edelleen sen tunteen joka valtasi minut lähdettyäni pois kummisetäni työpaikalta: sinne minä vielä joskus haluan töihin.

Valinnat näyttävät suunnan

Yli kymmenen vuotta myöhemmin olin yrityksessä töissä kesätyttönä. Sain työpaikalta kokemuksen lisäksi hyvän ystävän. Vielä tänäkin päivänä haave elää, ja haluan jäädä eläkkeelle kyseisen yrityksen palveluksesta. Tästä myös vitsailemme aina, kun tapaan ystävääni.

Leikittelen välillä ajatuksella, että olisin vieraillut vanhempieni töissä. Äitini on sairaanhoitaja ja isäni sähköasentaja. Jos olisin nähnyt ja kokenut heidän työnsä, olisiko urani ja ammatinvalintani ollut erilainen? Kenties. Nyt kuitenkin ennemminkin pyörryn nähdessäni verta ja saan sähköiskun aina kun edes yritän vaihtaa lamppua. Näin vuosien jälkeen voin sanoa, että tuo muutaman tunnin vierailu kummisetäni työpaikalla on vaikuttanut useimpiin valintoihini: koulutukseeni ja työhistoriaani. Olen tietoisesti tai tiedostamatta hakeutunut asioiden pariin, jotka kuljettavat minua kohti haaveeni täyttymistä.

Ota lapsi mukaan töihin

Työ ja vapaa-aika muodostavat ihmisestä kokonaisen. On tärkeää, että lapset näkevät vanhempien työn ja toisaalta on myös tärkeää, että työnantaja näkee työntekijöidensä lapset. Vain tällä tavalla työnantaja voi nähdä alaisensa kokonaisuutena.

Tänään perjantaina vietetään Lapsi mukaan töihin -päivää. Oma lapseni on vasta muutaman kuukauden ikäinen, eikä tapahtuma ole vielä itselleni ajankohtainen. Mutta muutaman vuoden kuluttua haluan ehdottomasti ottaa lapseni mukaan töihin ja näyttää hänelle, mitä päivisin teen. Kenties hän seuraisi jalanjälkiäni urallaan tai muodostaisi omia haaveita päivän päätteeksi.

Kirjoittaja: Elina Vahtera

Elina (@ElinaVahtera) on äitiyslomaa viettävä kotiäiti, joka nauttii kotielämästä ja elää täysillä elämäänsä. Hän työskentelee viestinnän suunnittelijana viestintätoimisto Brunnen Communicationissa ja asettaa itselleen jatkuvasti uusia tavoitteita ja unelmia. Hänet löytää usein vaunulenkkeilemästä Tampereen kaduilta tai ostoksilta lähi Prismasta.

Takaisin työelämään! – Kolme keinoa vahvuuksiesi tunnistamiseen

Onko töihin paluu pian ajankohtaista? Huolettaako se, onko ammatillinen ydinosaamisesi ruostunut? Haluatko kirkastaa vahvuutesi ja osaamisesi?

Muistan omaltakin kohdaltani äitiysloman lopulla päässä pyörineen kysymyksen: Onko minusta enää mihinkään? Muistanko enää mitään? Miten saan arjen rullaamaan töissä ja pienen lapsen kanssa yksinhuoltajana? Ystäväni kysyi silloin minulta ratkaisevan kysymyksen: Mitä hyvää töihin paluu tuo tai voi tuoda tullessaan. Oivalsin, että hyvää on paljon enemmän kun huolia. Olennaista on nähdä itse oma arvonsa, tunnistaa vahvuutensa ja uskaltaa toimia niiden mukaisesti.

Oma valintani oli juuri ennen synnytystä aloitetun yritystoiminnan, rakkaan Montevistani, jatkaminen. Jollain toisella se voi olla työpaikan vaihtaminen tai opintojen aloittaminen. Kenties mielessä kutkuttaa alanvaihto? Jokaisessa tilanteessa näistä vahvuuksien ja osaamisen tunnistamisen vinkeistä voi olla hyötyä:

1. Arvosta itseäsi

Kun uskot itseesi, muutkin uskovat. Kun arvostat omaa osaamistasi, muutkin arvostavat. Kun olet myötätuntoinen itseäsi kohtaan, muidenkin on helppo olla myötätuntoisia sekä sinua että itseään kohtaan. Kehu ja kiitä itseäsi. Anna itsellesi ja muille lupa loistaa! Käännä mielessäsi vanhat uskomukset sinua
paremmin palvelevaksi: ”Joka kuuseen ei kurkota, elää katajapensaassa koko ikänsä.”

Harjoitus: Listaa 10 asiaa, joita arvostat itsessäsi. Jos tehtävä tuntuu vaikealta, sitä enemmän pysähdy sen äärelle.

2. Löydä vahvuudet omasta elämäntilanteestasi

Mikä seuraavista kuulostaa tutulta?

• Priorisointikykysi on huipussaan – Pystyt tekemään entistä enemmän asioita kerrallaan

• Voit tehdä saman asian kymmeniä kertoja – kyllästymättä.

• Pystyt tekemään kaikenlaista melkoisen sujuvasti tarvittaessa myös ”väärällä” kädellä.

• Luovuutesi on huipussaan: pystyt keksimään haastavissa tilanteissa lauluja, loruja, ilmeitä, ääniä, liikkeitä, joita et tiennyt osaavasi.

• Elät voimakkaammin hetkessä kuin koskaan ennen.

• Käyt toisinaan hitaalla, mutta reagointikykysi on samaan aikaan huipussaan.

• Tietyt tehtävät hoituvat tarvittaessa nopeammin kuin tiesit sen olevan suorituskyvyllesi edes mahdollista.

• Huomaat uusia yksityiskohtia, koska käytät aikaasi eri tavoin.

• Osaat suunnitella viikkoaikataulujasi

• Osaat tehdä realistisia aikatauluja, koska olet oivaltanut, että kaiken tekemiseen menee aina enemmän aikaa, kun alun perin ajattelee

Harjoitus: Listaa asiat, joissa olet hyvä, koska olet ollut juuri vanhempainvapaalla.

3. Tee itsellesi osaamis- ja vahvuuskartta

Kokoa kaikki osaamisesi, taitosi, vahvuutesi, lahjasi, persoonasi parhaat puolet ja luonteenvahvuutesi yhteen paikkaan ja täydennä karttaa jatkuvasti. Mieti otsikot laajasti koko elämään ulottuen, ei pelkästään työelämän
osaamiset.

Harjoitus: Kysy muilta, mitä vahvuuksia ja osaamista he sinussa näkevät. Saatat yllättyä! Kysy kymmeneltä (tai enemmän!) sinut hyvin tuntevalta lähipiirisi henkilöltä: ”Mitä osaamista ja vahvuuksia minulla mielestäsi on?”
Ja lisäkysymykset:

• Mitä minä teen paremmin kuin mitään muuta?

• Mitä minä teen paremmin kuin muut ihmiset?

• Mitä minä teen ilman ponnistelua?

• Mitä minä teen ilman, että kukaan pyytää minua tekemään sitä?

• Mitä minä teen ilman, että kukaan maksaa minulle siitä?

Kerää vastaukset yhteen ja katso, oletko samaa mieltä! Lisää heidän vastaukset osaamiskarttaasi kohtaan: Muiden näkemys vahvuuksistani. Tämä on myös tyypillinen työhaastattelukysymys: ”Miten muut kuvailisivat sinua?” Voitkin vastata tarinan muodossa, sillä sinähän olet niin oma-aloitteinen, että kysyit heiltä jo!

Kirjoittaja: Riikka Pajunen, Happy at work -valmentaja, toimitusjohtaja, Montevista Oy

Riikan intohimona on auttaa jokaista löytämään oma unelmatyönsä. Kivijalkana on oman arvon, vahvuuksien ja intohimojen tunnistaminen. Riikka vetää Montevistassa valmennuksia niin yksityisille henkilöille kuin ryhmille. Seuraava Pysähdy itsesi äärelle Helsingissä -valmennusilta on 1.12 Saat niistä työkaluja arjen haltuunottoon ja omien voimavarojen varmistamiseen. Sinä olet tärkeä.

Juttu on julkaistu alunperin Montevista blogissa 28/09/2017.

Riikka Pajunen, Montevistan perustaja, valmentaja, 5-vuotiaan Minttu-tytön onnellinen äiti, intohimoinen onnellisen työelämän rakentaja. Oppinut kantapään kautta mitä on ja ei ole työskennellä omista vahvuuksista käsin. Suosittelee vahvuuspolkua!

Stressi ja palautuminen ruuhkavuosissa

Ihana ensikosketus vanhemmuuteen

Tulin ensimmäisen kerran äidiksi kesällä 2008. Esikoisemme oli “täydellinen vauva”, joka alkoi nukkua kokonaisia öitä noin puolen vuoden iässä, söi ja kasvoi normaalisti sekä oli täysin terve. Kahvittelin viikoittain muiden äitien kanssa, kävin säännöllisesti jumpalla vauvan ollessa lapsiparkissa ja nautin äitiydestä kaikin puolin. Elämä oli varsin leppoisaa ja aloin kaivata pian jotain haastavampaa tekemistä.

Aloitin opinnot avoimessa yliopistossa ja opiskelin iltaisin. En palannut vanhempainvapaalta takaisin aikaisempaan työpaikkaani, sillä pääsin sisään tutkinto-opiskelijaksi hallintotieteen opiskelijavalinnassa syksyllä 2009. Opintojen ohella hakeuduin kuitenkin takaisin työelämään, sillä paloin halusta päästä soveltamaan oppimaani. Ennen kaikkea halusin päästä käymään ammatillisesti kehittäviä keskusteluja aikuisten kanssa, sillä koulussa näitä tilaisuuksia oli liian vähän. Aloitin tutkimusapulaisena Tampereen teknillisellä yliopistolla ja suoritin opinnot loppuun työn ohessa. Elämässä tuntui olevan mukava draivi päällä.

Alkuvuonna 2013 saimme kuulla odottavamme kaksosia. Perheenlisäys oli toki ollut haaveissa, mutta monikkoraskaus tuli täysin odottamatta ja yllätyksenä.

Ilon ja kauhun sekaisissa tunnelmissa sovimme puolisoni kanssa, että kumpikaan ei ehdota avioeroa seuraavaan kahteen vuoteen. Jo esikoisen aikana olimme ymmärtäneet, kuinka tärkeä voimavara riittävä yöuni ja palautuminen on perheen hyvinvoinnille. Aloimme siis henkisesti valmistautua haastavaan ajanjaksoon, mutta sen rankkuus yllätti meidät silti.

Tuplakuormittava arki

Ensimmäiset kolme ja puoli vuotta monikkoperheenä olivat puhdasta suorittamista ja selviytymistä, joka meinasi viedä meidän vanhempien voimavarat.

Ensimmäinen vuosi vauvojen kanssa oli henkisesti helppo, mutta fyysisesti raskas. Kaksi ei mene siinä kuin yksi, jos tavoitteena on, että molemmilla on vaippa- ja vaatetuspuoli kunnossa. Luojan kiitos, lapsemme nukkuivat ja söivät “synkronisesti”, johon pääsimme hyvin järjestelmällisillä rutiineilla. Lapsentahtisuus, jota esikoisen kanssa noudatimme, oli enää hauska muisto vain.

Vauvavuoden jälkeen ajattelimme, että nyt helpottaa, sillä niinhän oli käynyt esikoisemmekin kanssa. Vaan eipä helpottanut. Sen jälkeen, kun tuplat saivat jalat alleen, saimme useimmiten pelätä heidän henkensä tai muiden omaisuuden puolesta. Kehomme oli jatkuvassa hälytystilassa ja valmiina reagoimaan. Koti oli oikeastaan ainoa mielekäs paikka oleilla lasten kanssa, mutta seinät tuntuivat ajoittain kaatuvan päälle. Kirsikkana kakun päällä sairastelimme vuoden verran nuorimpien aloittaessa päivähoidon.

Töihin palattuani olin onneni kukkuloilla, sillä sain vihdoin keskittyä edes johonkin asiaan rauhassa ja juoda lämmintä kahvia. Viikonlopun jälkeen saatoin huokaista TGIM!

Alkuvuonna 2016 minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä osakkaaksi Moodmetriciin, joka on suomalainen hyvinvointiteknologian startup. Tiesin, että ajankohta oman jaksamiseni kannalta olisi luultavasti huonoin mahdollinen, mutta en halunnut jättää tilaisuutta väliin. Olin haaveillut yrittäjyydestä ja uskoin vahvasti yrityksen mahdollisuuksiin. Yrittäjyys toi mukanaan valtavaa innostusta ja uusien taitojen opettelua. Tutkijan keskittynyt työskentely vaihtui lennossa varsin nopeatempoiseen ja dynaamiseen työskentelyyn.

Nuorimmaiset ovat nyt neljä vuotta ja maailman suloisimpia veijareita. Esikoinen on ihana kolmasluokkalainen, joka kaipaa vanhemmalta enimmäkseen kuuntelevaa korvaa. Arjen rytmi on mielekäs ja työpäivän jälkeen on mukava siirtää ajatukset kotiasioihin ja lapsiin. Suurin kuormituspiikki näyttäisi olevan ohi.

Raivokohtaukset

Joskus pikkulapsiaika venyttää jaksamisen äärimmilleen.

Olen kiitollinen monikkoarjesta pikkulapsiaikana, jota en kuitenkaan kaipaa takaisin. Jos esikoinen olisi jäänyt ainoaksi lapsekseni, olisin saattanut pitää itseäni varsin kärsivällisenä vanhempana. Kerrat, jotka menetin malttini esikoisen kanssa, voidaan laskea yhden käden sormilla.

Pikkulapsiaika venytti jaksamiseni kuitenkin äärimmilleen. Raskaimpina aikoina minusta saattoi kuoriutua sekunnin sadasosassa ihmishirviö, joka räjähtää huutamaan lapsille. Lapset saattoivat purskahtaa itkuun ja kertoa, että heitä pelottaa. Onneksi yksikään raivokohtaukseni ei jäänyt käsittelemättä, vaan pystyin pyytämään lapsilta anteeksi. Sanomatta lienee selvää, että raivokohtaukset olivat suorassa suhteessa kuormittuneisuuteni määrään.

Stressi

Stressi on ihana asia, kun sitä on sopivasti ja sen määrää voi itse säädellä. Ruuhkavuodet asettavat kuitenkin haasteita palautumiselle ja monet pienten lasten vanhemmat ovatkin ajoittain ylikuormitustilassa.

Fysiologisessa mielessä stressireaktio käynnistyy, kun yksilö kokee fyysistä, emotionaalista tai kognitiivista kuormitusta. Sympaattinen hermosto aktivoituu ja taistele-tai-pakene-reaktio menee päälle. Mikäli palautumista ei tapahdu riittävästi, saatetaan käydä ns. ylikierroksilla ja stressi kroonistuu. Autonominen hermosto ei saavuta tasapainotilaa, joka on terveen ja mielekkään elämän edellytys.

Ruuhkavuosiarki sisältää usein univelkaa, sairasteluja, tunteiden vuoristorataa, paineita vanhemmuudesta, hervotonta multitaskausta lasten hoidon ja kotitöiden välillä sekä tasapainoilua työn ja oman ajan kanssa. Se kaikki on sekä fyysisesti, emotionaalisesti että kognitiviisesti kuormittavaa.

Riittävä ja laadukas uni on hyvän stressinhallinnan lähtökohta. Pikkulapsiperheessä uni on kuitenkin usein varsin häiriöherkkä palautumisen lähde: yösyötöt, sairastelut, yölliset heräilyt ja aikaiset herätykset ovat lähes kaikille vanhemmille tuttuja tilanteita. Toisaalta moni vanhempi on valmis nipistämään omista yöunista saadakseen edes hetken omaa aikaa lasten mentyä nukkumaan.

Innostuminen on myös stressitila

Stressi mielletään usein negatiiviseksi, mutta se voi olla myös positiivista. Esimerkiksi innostuminen näyttäytyy elimistön näkökulmasta korkeana virittyneisyytenä ja on siten stressitila. Työlleen omistautuvat ja korkeasti motivoituneet ovatkin usein vaarassa uupua, jos palautumisen merkitystä ei ymmärretä.

Stressi pitäisikin nähdä pikemminkin energiana. Sen avulla saadaan asioita aikaiseksi. Huippusuoritus, oli se sitten kotona, työssä tai kaikessa mitä tekee, löytyy sopivasta määrästä stressiä. Mitä enemmän kuormitusta, sitä enemmän tarvitaan palautumista vastapainoksi.

Homman haastavuus tulee kuitenkin siinä, että jokaisen kuormituksen sieto on erilainen ja kykymme palautua vaihtelee. Jokaisen olisi hyvä löytää oma optimaalinen stressin ja suorituskyvyn kombinaationsa. Metsään mennään, jos vertailukohtaa haetaan kollegasta tai esimerkiksi muista äideistä. Vain omilla rajoilla on merkitystä, ja esimerkiksi lasten lukumäärä ei kerro siitä, kuinka kuormittavaa juuri sinun elämäsi on.

Suvantovaihe

Kirjoitan tätä kansainvälisenä isovanhempien päivänä. Meillä on kolme ihanaa isovanhempaa, jotka auttavat parhaansa mukaan, vaikka kaukana asuvatkin. Puolisoni mahdollisti minulle vapaa viikonlopun viedessään lapset 600 km päähän isovanhempien luo. Saan hetken nauttia täydellisestä hiljaisuudesta, haravoida pihaa sieluni kyllyydestä ja valmistella lasten vaatevarastoa tulevaa talvea varten. Voit lukea lisää meidän perheen hyväksi koetuista stressinhallintakeinoista LinkedIn postauksestani viime kesältä.

Olen kuullut kokeneemmilta vanhemmilta, että teini-ikä tuo aivan toisenlaisen ulottuvuuden kuormitukseen. Meillä siihen on vielä muutama vuosi aikaa ja nyt haluan ottaa kaiken irti siitä, että elämä tuntuu mahtavalta ja energiaa riittää vaikka mihin. En enää edes muista, koska olisin viimeksi huutanut lapsilleni.

Minusta vanhempien jaksamisesta tulisi puhua enemmän. Mikään ei ole niin tärkeää kuin hyvinvoivat vanhemmat. Tai no, aamulla viereen kömpivät maailman rakkaimmat unenpöpperöiset lapset ovat.

Kirjoittaja: Henna Salonius

Henna Salonius toimii yrittäjänä Moodmetricissä ja on kolmen lapsen äiti.

Henna (@HennaSalonius) on yrittäjä ja kolmen lapsen äiti, joka saattaa huokaista viikonlopun jälkeen ”TGIM!”. Hänellä on omakohtaista dataa siitä, että arki lasten kanssa on usein kuormittavampaa kuin töissäkäynti – ainakin jos pitää siitä, mitä tekee. Henna on osakkaana suomalaisessa hyvinvointiteknologian startupissa Moodmetricissä, jonka vaatimattomana missiona on pelastaa maailma krooniselta stressiltä. Moodmetric valmistaa älysormusta ja mobiilisovellusta, joiden avulla stressiä ja palautumista on helpompi hallita. Henna on aiemmin työskennellyt tietojohtamisen tutkijana Tampereen teknillisessä yliopistossa, ja pyrkii edelleen säilyttämään tieteellisen otteen kaikessa tekemisessään.