Perheen hoitovapaaseikkailu: koko perhe työkomennuksen perässä ulkomaille

”Aha, tervemenoa sitten vaan!”, taisi olla ensireaktioni mieheni kertoessa, että hänelle oli tarjottu projektityömahdollisuutta Tanskasta. Yön yli nukuttuani tajusin siinä kuitenkin piilevän mahdollisuuden. Ja kaksi viikkoa myöhemmin mies työskenteli arkiviikot Tanskassa ja minä valmistelin muuttovalmiuttamme kotimaassa kahden pienen sankarin pyöriessä jaloissani. Olisimme olleet valmiita lähtemään yllättävänkin nopeasti, vajaassa kuukaudessa, mutta kohdemaassa asuntoasioiden järjestyminen vaati lopulta pidemmän ajan.

Uutta tässä kaikessa oli minulle se, että tällä kertaa ulkomaille muuttaessani mukanani olikin mies ja kaksi lasta eikä minulla ollut valmista yhteisöä odottamassa, kuten esimerkiksi vaihto-oppilasvuotenani. Oman sopeutumisen lisäksi minun tulikin toimia tukena ja turvana kahdelle pienelle ihmiselle, joiden vaatimustaso lisääntyi huomattavasti ensimmäisten viikkojen aikana.

Toiseen pohjoismaahan sopeutuminen on käynyt mielestäni kohtuuttoman vaivattomasti, vaikka tanskalaisten tavat edelleen hämmästyttävätkin. Siitä huolimatta kaikki oli alussa uutta ja ihmeellistä sekä samalla hyvin aikaa vievää. Muuton hetkellä lapsemme olivat 1v 6kk ja 2v 9kk. Kahden viikon jälkeen esikoinen alkoi ikävöidä kovasti omaa Suomen kotiamme, vanhoja lelujaan sekä kavereitaan. Esikoinen alkoi käyttäytyä vauvamaisesti ja oli itkuisempi. Kuopuksemme hengaili mukana kohtuullisen tyytyväisenä, mutta yölevottomuus ja eroahdistus lisääntyi. Noin 1,5 kuukauden jälkeen huomasin tilanteen rauhoittuneen ja myös oman väsymyksen väistyneen. Olimme löytäneet toimivan päivärytmin, tutustuneet uusiin ihmisiin ja mahtaviin ulko- ja sisäleikkipaikkoihin. Enää ruokakaupassa käyntikään ei tuntunut ihmettelyä täynnä olevalta seikkailulta.

Kun etukäteen tietää, että kyseessä on määräaikainen oleskelu, ei varsinaiseen kotoutumiseen tule usein panostettua voimakkaasti. Lapset eivät kuitenkaan ymmärrä oleskelun määräaikaisuutta ja kuopukselle nykyinen asuntomme on varmasti se ainoa oikea oma koti ja paluumuutossa Suomeen on edessä jälleen uusi sopeutuminen. Mikäli mukana on vanhempi lapsi ja tarkoituksena on viipyä vuosi tai pidempään, suosittelen kieleen perehtymistä etukäteen esim. lastenlaulujen ja lastenohjelmien myötä, ja panostamista lapsen kielitaidon kehittämiseen alusta asti. Samalla on hyvä miettiä, mikä lasten ensisijainen vieras kieli tulee olemaan, jotta voi sen pohjalta tehdä valintoja esimerkiksi mahdollisen lastenhoitoavun ja päivähoidon suhteen. Lastenhoitoavun hankkiminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on erittäin suositeltava teko, ainakin kaiken varalta. Lapsiperhearki on lapsiperhearkea myös ulkomailla ja ulkopuolisen lastenhoitajan mahdollistama oma aika/puolison kanssa yhteinen aika on välillä todella tarpeen, sillä muuta tukiverkostoa ei ole.

Tanskassa lapset aloittavat päivähoidossa yleensä 10-12 kk:n iässä, minkä vuoksi erityisesti vanhemmalle lapselle on ollut haastava löytää ikätovereita. Tämän vuoksi myös päiväsaikaan suunnatut harrastukset ovat suunnattu pääosin vauvoille vanhempineen. Tanskassa ei myöskään ole yleisti tarjolla perinteistä kerho- tai perhekerhotoimintaa. Aarhusin kansainvälinen verkosto on kuitenkin eläväinen ja olemme myös sitä kautta löytäneet uusia ystäviä, ja heillä usein on myös yli kaksivuotiaita kotihoidossa. Olin liittynyt etukäteen muutamiin paikallisiin Facebook-ryhmiin, joiden kautta tutustuin heti alussa suomenkieliseen perheeseen ja ystävystyimme nopeasti. Erityisesti alkuvaiheessa perheemme ulkopuolisen suomea puhuvan aikuisen seura oli kullanarvoista lapsillemme. Ja voi sitä lapsen onnea, kun hän puolen vuoden jälkeen sattumalta tapasi suomea puhuvan ikätoverin,jonka kanssa synkkasi välittömästi ja pääsi käyttämään äidinkieltään osana leikkejä. Yllättäen perheen kanssa ulkomaille muuttaessa Suomi-yhteisön merkitys kasvaa.

Tanska on erittäin lapsiystävällinen maa ja täällä on helppo asua lasten kanssa. Lapset saavat näkyä ja heihin suhtautuminen on rentoa. Heidät on huomioitu erinomaisesti esimerkiksi ravintoloissa ja kulttuuripalveluissa. Päivähoitopalveluihin on panostettu paljon, koska myös perheiltä vaaditaan paljon. Äitien työssäkäyntiaste on korkea ja täällä ei ole Hollannin tapaan vahvaa naisten osa-aikatyökulttuuria. Puolet alle kuusivuotiaiden lasten molemmista vanhemmista käy kokopäivätöissä. Kaikkien keskustelemieni yli puolitoistavuotiaiden kotihoidossa olevien lasten vanhemmista toinen on joko lykännyt opiskelujaan tai irtisanoutunut työstään ollakseen lapsensa kanssa kotona. Vain n. 10% yli 1-vuotiaista on kotihoidossa. En ole aistinut vastakkainasettelua pidemmän kotihoidon ja aiemmin työhön palanneiden kesken. Osin varmasti siitä syystä, että enemmistö toimii yhdenmukaisesti. Suomen mallin mukainen mahdollisuus säilyttää oma työpaikka, vaikka lapsi olisi olisi jopa kolmivuotiaaksi kotihoidossa, on herättänyt ihastusta.

Entäpä minun työurani? Niin, jatkoin sulavasti hoitovapaata vuodella eteenpäin. Lähdin avoimin mielin ajatuksella, että jos erittäin houkutteleva työmahdollisuuksia tulisi vastaan, tarttuisin niihin ja sitä kautta voisimme tarvittaessa jopa jatkaa täällä oloamme. Vaikka välillä kipuilinkin pitkän hoitovapaa-ajatuksen kanssa, kokonaisuuden kannalta arvioin parhaimmaksi olla tukena kotona ulkomailla asumisen ajan. Ilman hoitovapaata tuskin olisimme onnistuneet näin vaivattomasti toteuttamaan seikkailuamme. Näin meillä on ollut varmasti sujuvampi arki ja olemme päässeet ottamaan kaiken mahdollisen irti hyggestä. Lisäksi uskon vahvasti, että MiB on huomattavasti lisännyt “kotiäitiviihtyvyyttäni” myös täällä ulkomailla oleskelun aikana. Sitä kautta olen saanut ylläpidettyä verkostoja Suomessa ja ammattiosaamista osallistumalla aktiivisesti yhdistyksen toiminnan pyörittämiseen ja kehittämiseen.

Meillä on vielä muutama kuukausi jäljellä, mikäli alkuperäinen aikataulumme paluusta pitää. Ajatukset paluusta herättävät ristiriitaisia tunteita. Tähänastinen reissumme on kuitenkin ollut monin tavoin rikastuttava kokemus raskaista vaiheistaan huolimatta. Ja toivottavasti mukanamme seuraa edes ripaus tanskalaista rennon nautiskelevaa elämänasennetta tulevien vuosien varalle. Onneksi tulin toisiin aatoksiin vuosi sitten tammikuussa.

Jonna Lampinen on kahden lapsen äiti, joka viettää hoitovapaataan liikkeenjohdon konsultin työstään Tanskan Aarhusissa ja toimii myös MiB ry:n varapuheenjohtajana.

Hei, me olemme MiBin uusi hallitus

MiBin hallituksessa työskentely on vastuullista ja antoisaa, onhan tavoitteena edelleen vahvistaa yhdistyksen asemaa uraäitien omana verkostona. Yhdistyksen jäsenmäärä kasvaa vauhdilla, tapahtumatoiminta kehittyy ja Hoivanet-lastenhoitopalvelun käyttö tilaisuuksissa lisääntyy. MiB julkisti hiljattain myös edunvalvontaohjelmansa vuosille 2017-2018.

Tammikuussa aloittaneessa hallituksessa on yhteensä 13 jäsentä, joista kuusi jatkaa ja seitsemän on uusia. Hallituksessa on huikeaa, moniammatillista osaamista erilaisilla koulutustaustoilla kuten DI, ekonomi, kasvatustieteen maisteri, varatuomari, FM, KTM ja lakimies.

“Meillä on hyvä jengi koossa, inspiroituneita ja ammattitaitoisia naisia, joilla on jo nyt näkemystä, mihin suuntaan lähteä kehittämään yhdistystä. Odotukset ovat korkealla!” sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Heini Wallander.

Jotta esittely ei menisi liian vakavaksi, sai jokainen hallituksen jäsen vastattavakseen yhden asiapitoisen ja yhden vähän kevyemmän kysymyksen.

Heini Wallander – Puheenjohtaja (jatkava; yhdistyksen kokous valinnut)

Miksi haluat jatkaa hallituksessa?
Hallituksessa työskentely on aivan valtaisan hienoa vastapainoa kotona lasten kanssa olemiselle. On ihanaa olla tarpeellinen myös muualla kuin kotona.  Tässä väkisinkin oppii uusia asioita ja tapoja toimia. Upea hallitus- ja aktiiviporukka tekee tästä kaiken lisäksi myös sosiaalista, hauskaa ja inspiroivaa.

Viimeksi katsomasi leffa?
Vihdoin lastemme nukkumaanmenoajat ovat sellaiset, että voimme katsella iltaisin vaikka elokuvia! Viimeksi katsoimme elokuvan X+Y. Liikutti, kosketti, sai ajattelemaan. Pidin kovasti.

Jonna Lampinen – Varapuheenjohtaja (jatkava)

Miksi haluat jatkaa hallituksessa?
MiB tarjoaa aivan mahtavan yhteisön ja mahdollisuuden ylläpitää omaa ammatillista osaamistani myös hoitovapaan aikana. MiBin aktiivina toimimisesta on muodostunut rakas harrastus ja on ollut hienoa päästä kasvattamaan vapaamuotoisesta äitiporukasta syntynyttä ideaa valtakunnallisesti merkittäväksi yhdistykseksi.  Vuosi 2017 näyttää edellistäkin huikeammalta ja olen ilolla mukana kehittämässä edelleen MiBin toimintaa.

Montako hiekkakakkua aiot tehdä ensi kesänä? 
Voihan kakku! Niitä on tullut tehtyä ja paljon tähän mennessä. Vielä viime kesänä rattaissa kulki joka paikkaan mukana ämpäri ja pari lapiota siltä varalta, että mahdollisuus parille kakulle tulee nurkan takaa vastaan. Esikoisemme ensimmäisiä aktiivisessa käytössä olleita sanojakin taisi olla “kakku”. Aina, kun häneltä kysyi, mitäs tänään tehtäisiin, vastaus oli takuuvarmasti “kakku”.  Ensi kesä on vielä arvoitus, mutta uskoisin, että vähän vähemmän kuin viime vuonna, sanotaanpa vaikka yksi jokaiselle kesäpäivälle eli 100.

Sanna-Maria Lanki – Sihteeri (jatkava)

Miksi haluat jatkaa hallituksessa?
MiBin hallitus on uskomaton näköalapaikka nopeasti kehittyvään, tärkeää asiaa ajavaan yhdistykseen. Kuten MiBissä muutoinkin, hallituksessa tuntee olevansa mukana tekemässä tärkeää työtä niin äitien aseman ja hyvinvoinnin kuin koko yhteiskunnankin eteen perheiden hyvinvoinnin myötä. Ehdin olla hallituksessa vasta puoli vuotta, joten eihän näin mielenkiintoista työtä voinut jättää niin pian!

Montako lastenkirjaa teillä on hyllyssä?
Tavallisen arkipäivän jälkeen illalla hyllyssä saattaa olla vain 1-2 lastenkirjaa – sen sijaan kirjoja löytyy järkyttävä määrä pitkin lattioita, sohvia, sänkyjä ja ruokapöytää. Kummatkin tyttömme rakastavat kirjoja, ja sekä selailevat niitä itsekseen että kuuntelevat niitä vanhempiensa lukemana. Nuorempi on erityisesti siinä vaiheessa, että kirjoja pitää kuljettaa ympäri asuntoa, ja niitä löytyy mitä mielikuvituksellisimmista paikoista! Jos kirjat saa järjestettyä hyllyyn, eikä kukaan ole aloittanut niiden pois repimistä alkupäästä, lienee sekä omia että kirjaston lastenkirjoja hyllyssä useampi metri.

Maria Aksela – Yrityssuhdevastaava (uusi)

Miksi innostuit lähtemään mukaan hallitukseen?
Aloitin MiB-urani pääkaupunkiseudun yrityssuhdevastaavana. Yhdistyksen positiivinen energia vei saman tien mennessään ja puolta vuotta myöhemmin huomasin istuvani MiBin hallituksesta. Uutena yrityssuhdevastaavana tavoittelen uusia yhteistyökumppaneita ja pyrin vahvistamaan suhteita jo olemassa oleviin yhteistyökumppaneihimme.

Viimeksi lukemani kirja?
Kirjojen lukeminen on lapsen saatua vähentynyt mutta tilalle on tullut uusi harrastus – äänikirjat. Aivan mahtava keksintö! Viimeksi kuuntelin James Wallmanin Stuffocation: Living more with less. Tämän jälkeen olikin pakko kuunnella heti perään kaikkien hekumoima Marie Kondon KonMari. Valitettavasti Kondon opit eivät ole ainakaan vielä löytäneet meillä tietänsä käytäntöön…

Kukka Eerola – Viestintävastaava (uusi)

Miltä hallituksessa työskentely tuntuu?
Näin kuukauden kokemuksella voin sanoa, että hallitustyö on juuri niin mielenkiintoista kuin odotinkin! Pääsen paitsi hyödyntämään omaa viestintäosaamistani, myös miettimään keinoja yhdistyksen ja sen toiminnan kehittämiseksi ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. Se on todella opettavaista! Mielettömän hienoa ja antoisaa on päästä tekemään tiimityötä eri alojen osaajien kanssa.

Paljonko ruokapöydän alla on näkkärinmuruja?
Paljon! 4- ja 1,5-vuotiaat lapsemme tykkäävät rouskuttaa näkkäriä ja sen kyllä huomaa, kun kurkkaa ruokapöydän alle. Murujen lisäksi edustettuna on päivän ruokalista kokonaisuudessaan, koska kuopuksemme haluaa ehdottomasti syödä itse, ja se on välillä melko sottaista puuhaa. Varsinkin kun hänestä on hauskaa alkaa heitellä ruokaa pöydän alle siinä vaiheessa, kun oma masu on jo täynnä.

Hanne Hirvonen - Edunvalvontavastaava (uusi)

Mitä odotat edunvalvontavastaavan pestiltä?
MiBin ensimmäinen edunvalvontaohjelma valmistui viime syksynä ja teki minuun heti suuren vaikutuksen. Ohjelma on vuosille 2017-2018 ja odotan, että pääsen viemään sitä eteenpäin yhdessä muun hallitus- ja aktiiviporukan sekä jäsenten kanssa. Pyrin nostamaan ohjelmassa esiin tuotuja teemoja keskusteluun ja näin kasvattamaan MiBin roolia myös yhteiskunnallisena vaikuttajana.

Mitä harrastusvälineitä lojuu eteisessä?
Pieneen eteiseemme on mahdutettu ainakin matkarattaat, turvakaukalo, ratsastusvarusteeni sekä epämääräinen joukko muita urheiluvaatteita ja -varusteita, kuten kaksi tennismailaa ja kolmet lenkkarit. Ehkä nämä, ja muut romppeet, vielä joskus löytävät omille paikoilleen. Todennäköisesti eivät.

Maria Kivilohkare – Talousvastaava (uusi)

Miksi innostuit lähtemään mukaan hallitukseen?
Minusta on hienoa päästä vaikuttamaan MiBissä valtakunnallisella tasolla ja olla mukana kehittämässä toimintaa talousnäkökulmasta. On myös mahtavaa päästä tekemään  yhteistyötä muiden uraäitien kanssa ja tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Minulla ei ole aikaisempaa järjestökokemusta joten toivottavasti myös opin jotain hyödyllistä 

Mitä harrastusvälineitä lojuu eteisessä?
Eteisessä lojuu ainakin mun sählymailat, joskus myös treenikassi 

Olivia Kuusinen – Markkinointivastaava (jatkava)

Minkä asian aiot markkinointivastaavana toteuttaa?
Haluan viedä MiBin sanomaa eteenpäin – tuleville ja nykyisille äideille. Lisäksi MiBin edunvalvontaohjelma on niin upea että pakkohan siitä on myös kertoa ympäri Suomea.

Paljonko on lasten yhteenlaskettu varpaiden määrä?
Meidän “uusio-fuusio-perheen” varpaiden määrä on aika suuri, 50 varvasta! 10 vauvan varvasta, 30 lasten varvasta. Bonuksena yhden nuoren varpaat jotka muuttivat juuri Espanjaan, koiran kynnet ja 2 hevosen kaviot. Eli kenkiä meidän perheestä löytyy joka kokoa, joka lähtöön!

Mira Kärkkäinen - Tapahtumavastaava (uusi)

Miksi innostuit lähtemään mukaan hallitukseen?
MiBin idea on niin loistava, että olisi toisaalta harmi jos ei löytyisi tarpeeksi ihmisiä viemään sitä eteenpäin ja toisaalta kuinkas tähän voisi olla lähtemättä mukaan?  Entinen järjestötausta antaa eväitä asiaan, mutta tämä tuntuu ehkä nykyään aiheena enemmän itseä koskettavan sekä kiinnostavan muutenkin sekä antaa hyvää vastapainoa omalle työlle, perhe-elämälle ja urheilulle.

Montako kertaa viikossa teillä tehdään jauhelihakastiketta?
Useammin kuin kerran ja jos lapselta sekä mieheltä kysytään, voitaisiin tehdä useamminkin 

Susanna Mikkonen – Jäsenvastaava (jatkava)

Miksi haluat jatkaa hallituksessa?
Olen nyt toista kautta mukana MiBin hallituksessa, ja vaikka olenkin jo palannut töihin, on mibbailu vienyt sen verran mukanaan, että halusin jatkaa aloittamaani työtä tänäkin vuonna. MiBin aktiivi- ja hallitustoiminnassa parasta on positiivinen ja kannustava tekemisen meininki, josta saa valtavasti virtaa. Moniammatillisessa tiimissä tekeminen haastaa ja antaa näkökulmia omaan toimintaan. Koen saaneeni hallitustyöstä myös päivätyöhöni uudenlaista itseluottamusta ja uskoa omaan osaamiseen.

Viimeksi lukemasi kirja?
Tutkijan työssä joudun lukemaan lähes päivittäin oman alan kirjallisuutta ja artikkeleja, mutta nautin dekkareiden ja historiallisten romaanien lukemisesta aina silloin, kun niihin  syventymiseen on vain aikaa. Työpaikan kahvipöydän pokkarilainaamosta tarttui viimeksi mukaan Kristina Ohlssonin Tuhatkaunot. Tämä, kuten pari muutakin kirjaa, on vielä iloisesti kesken!

Johanna Mäkilä – Paikallisjaostovastaava (uusi)

Miksi innostuit lähtemään mukaan hallitukseen?
Olen toiminut MiBin paikallisaktiivina vuoden ja jo sitä ennen kävin vauvan kanssa muutamassa MiBin tapahtumassa. Olen saanut tutustua MiBin merkeissä lukuisiin upeisiin ihmisiin sekä mielekästä ja ammatillisesti kehittävää tekemistä perhevapaan päiviin. Haluan omalta osaltani olla mukana kehittämässä entistä parempaa, suurempaa ja vaikutusvaltaisempaa yhdistystä, joka tukee äitien – ja siten koko perheen – hyvinvointia ja asemaa yhteiskunnassa.

Paljonko on lasten yhteenlaskettu varpaiden määrä?
Meinasin vahingossa vastata neljäkymmentä mutta kyllä niitä vain kaksikymmentä taitaa olla. Melko vilkkaasti liikkuvia pieniä poikavarpaita.

Emma Ruuskanen – Sidosryhmävastaava (jatkava)

Miksi haluat jatkaa hallituksessa?
Oma hallituskauteni alkoi kesken vuotta, joten ehdin vain pintaraapaista hallituspestiäni vuoden jo vaihtuessa. Halusin ehdottomasti jatkaa mukana tässä innostavassa ja energisessä porukassa. On mahtavaa saada kuulua näiden älykkäiden naisten joukkoon, mistä yhdistyksen jäsenistö koostuu. Tämä on minun “voimavaraverkostoni”, jonka avulla tasapainotan äitiys- ja ura-identiteettini.

Viimeksi lukemasi kirja?
Outi Väisäsen Samasta Padasta-kirja.  Olen innostunut sormiruokailusta ja  tavoitteenani on loihtia kokkailujeni ansiosta kaikkiruokainen lapsi, jonka kanssa on mukava käydä ulkona syömässä. Vielä on vaikea sanoa miten olen onnistunut tuon kahdeksan kuukauden ikäisen tyttöni kanssa, mutta mikäli hän perii isänsä ruokahalun, ei huolta.

Varpu Sneck-Lehtinen – Aktiivivastaava (uusi; uusi positio)

Miksi innostuit lähtemään mukaan hallitukseen?
Hain mukaan hallitukseen, koska kaipasin yhteisöä, jossa voin työskennellä samanhenkisten ja motivoituneiden naisten kanssa. Olin toiminut aiemmin Helsingissä aktiivina ja ihastunut Mibin meininkiin. Nautin työskentelystä tässä dynaamisessa ja kehittyvässä yhdistyksessä. Haluan olla omalla panoksellani muuttamassa työelämää tasa-arvoisemmaksi ja tunnistamaan äitien potentiaalin.

Viimeksi katsomasi leffa
Viimeksi katsoin Florence-nimisen elokuvan. Se on tositarina seurapiirirouva Florence Jenkinsistä, joka harrasti laulua ja levyttikin, vaikka yleisten normien mukaan hän ei osannut laulaa. Tarina oli toisaalta surullinen, mutta toisaalta voimaannuttava  kertomus siitä, että ei pidä välittää siitä, mitä mitä mieltä muut ovat. Pääasia on se, mitä itse ajattelet ja miltä itsestä tuntuu.

Työetuna sairaan lapsen hoivapalvelu

Se tunne, kun päiväkodista tulee puhelu kesken kiireisen työpäivän… Syvä huokaus, ehkä muutama voimasanakin, ja vastaan puhelimeen. Lapsi oli kuulemma ollut jo aamupäivällä vaisun oloinen ja päiväunilta herätessä lämpö olikin sitten noussut. Nopea sähköposti esimiehille ja lähimmille kollegoille, läppäri kassiin ja kiireen vilkkaa päiväkodille hakemaan pieni kotiin sairastamaan. Tämä lienee tuttu kuvio muidenkin päiväkotilasten perheiden arjessa.

Samalla, kun herää huoli oman pienen voinnista, nousee myös murhe töiden järjestämisestä lapsen sairastamisen aikana. Etenkään asiantuntija- tai johtotehtävissä ei sijaisia tunneta, eikä kollegoilla ole yleensä aikaa tai välttämättä osaamistakaan tuurata itsenäisissä työtehtävissä. Deadlinet painavat päälle, kalenteri on täynnä ja illat vietetään tiiviisti tietokoneen kanssa jo muutenkin. Ja se on selvää, että kipeän pikkuisen kanssa ei etätöistä tule yhtään mitään, kun kuumelääkkeen tepsittyä taaperoenergiaa on taas kuin pienessä kylässä. Miten lapsen sairastuminen tuntuukin aina osuvan hankalimpaan mahdolliseen aikaan? Oma lapsemme on myös erikoistunut jo aivan vauvasta asti siihen, että hän tulee kipeäksi aina toisen vanhemman ollessa esimerkiksi työmatkalla, joten vanhempien tasapuolinen työnjakokaan ei tällöin onnistu – enkä myöskään kaipaa parisuhteeseen kiistelyä siitä, kumman vanhemman työt ovat tärkeämpiä ja kumman vuoro on jäädä kotiin.

Onni onnettomuudessa on se, että oma työnantajani on ajatellut tätä haastetta jo etukäteen, ja työpaikallani on sopimus sairaan lapsen hoitopalvelusta Hoivanet Oy:n kanssa, joka on myös MiBin yhteistyökumppani. Työnantajan näkökulmasta sairaan lapsen hoitopalvelulla saavutetaan rahallista säästöä ja työtehtäviin sujuvuutta, kun asiakkaalta laskutettavaa asiantuntijatyötä tekevä työntekijä voi lapsen sairastamisesta huolimatta tehdä normaalisti työtä. Lisäksi palvelu on työnantajalle kuluna vähennettävissä verotuksessa, joten kustannus on varsin kohtuullinen siitä saavutettuun hyötyyn nähden. Työntekijälle palvelu puolestaan näyttäytyy arjen helpottajana, joustojen mahdollistajana ja kädenojennukselta työnantajalta omaa elämäntilannetta kohtaan. Omalla työpaikallani palvelua voi käyttää lasta kohti kaksi päivää kerrallaan ja vuodessa tietyn maksimieuromäärän edestä, mutta kaikenlaiset sopimusmallit varmasti ovat mahdollisia.

Miten hoitaja sitten valitaan? Hoivanetin sivuilta sopivaa hoitajaa voi hakea kattavan profiiligallerian kautta vaikka oman postinumeroalueen mukaan lähialueelta. Tai sitten voi tehdä niin kuin minä, ja soittaa ruuhkabussista paniikissa suoraan Hoivanetin toimistolle ja pyytää seuraavaksi aamuksi ”jonkun ihanan”. Hoitaja on kaikilla kerroilla soittanut minulle etukäteen ja esitellyt itsensä, myös kehottanut lapsen kanssa valmistautumaan hänen tuloonsa katsomalla vaikka nettiprofiilista hänen kuvaansa – asia, mitä en itse olisi osannut ajatellakaan, mutta käytännössä on osoittautunut mainioksi keinoksi valmistella lapsi hoitajan tuloon. Olen itse myös kirjoittanut hoitajalle ohjeet päivärytmistä, kuumelääkkeen annostelusta ja mahdollisista kikka kolmosista, jotta hoitopäivä sujuisi mahdollisimman mutkattomasti.

Ja miten päivät ovat sitten sujuneet? Lapsemme ei ole ollut aiemmin tottunut siihen, että häntä hoitaisi kotonamme joku vieras, mutta Hoivanetin hoitajat ovat olleet niin rauhallisia, ammattitaitoisia ja huomaavaisia, että hoitopäivä on mennyt eron hetkestä asti aivan mielettömän hyvin vastoin omia ennakko-oletuksiani. Myös vanhempien mielenrauhasta on huolehdittu, kun olen saanut Whatsapilla tilannepäivityksiä ja kuvia päivän etenemisestä, puhumattakaan siitä, että jotenkin mystisesti meillä on ollut aina myös siistimpää kotiin tullessani kuin aamulla lähtiessä! Ehkä paras osoitus siitä, että lapsella on ollut turvallinen ja hyvä olo päivän aikana on ollut se, että hän muistelee hoitajia ja heidän kanssaan leikittyjä leikkejä vielä kuukausia myöhemmin.

Itse pidän sairaan lapsen hoitopalvelua omien kokemusteni kautta sellaisena työnantajan palveluna, jonka työpaikkaa vaihtaessa pitäisin ehkä tärkeimpänä työsuhde-etuna, jota uudelta työnantajalta edellyttäisin. Se helpottaa työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviä haasteita aivan äärimmäisen paljon juuri silloin, kun tilanteet ovat nopeita ja paine sekä töistä että kotoa ovat kovimmillaan. Kun lapsen voi jättää rauhallisin mielin turvallisessa ja lämminhenkisessä seurassa toipumaan kotiin, sujuu oma työpäiväkin ilman ylimääräistä stressiä.

Kirjoittaja on juristi, MiB-äiti ja sairaan lapsen hoivapalvelun asiakas.

Boksit eivät riitä kuvaamaan osaamista

Itseohjautuvat autot, kuljetuksia hoitavat dronet, 3D-tulostetut varaosat yhdessä vaakakupissa. Toisessa kupissa ”näitä ammatteja ei enää tulevaisuudessa ole” sisältöiset artikkelit. Meneillään on valtava muutos, joka tuo mukanaan uusia ammatteja, työnkuvia ja koulutuksen ja ammattitaidon poikkitieteellisen soveltamisen. Seminaareissa ihastellaan ja muistutetaan, että disruptio tulee toimialojen ulkopuolelta. Miksi sitten työmarkkinoilla vallitsee edelleen voimakkaasti rasti ruutuun-ajattelu? Valitse toimiala, valitse ammatti, valitse koulutus jne.

DISRUPTIO TULEE TOIMIALOJEN ULKOPUOLELTA.

Itse asiantuntijatyön osaajana kompastun jo ensimmäiseen, toimialakysymykseen. Ei minulla ole intohimoja toimialan suhteen. Minulla on kokemusta monelta eri alalta, enkä usko toimialan vaikuttavan suoriutumiseeni. Entistä vaikeampaa on ammatin valinta, koska osaamiseni eivät ole ammatteja; palvelumuotoilu, konseptointi, johtaminen. Minä ja osaamiseni emme mahdu bokseihin, enkä usko olevani ainoa. Ajattelussa on virhe.

MINÄ JA OSAAMISENI EMME MAHDU BOKSEIHIN, ENKÄ USKO OLEVANI AINOA.

Google on avannut meille maailman, jossa muutamilla avainsanoilla löydämme etsimämme. Kieli rikastuu, uusia sanastoja syntyy jatkuvasti. Näin myös työelämään liittyen. Boksit kuvaavat staattista maailmaa, mutta kieli elää. Työelämässä osaaminen, taidot, motivaatio ja kokemukset ovat ratkaisevia. Kun kerran Google pystyy yhdistämään sanasisällöistä osuvia hakutuloksia, pystytään sitä tekemään myös parhaiden osaajien ja työpaikkojen välillä. Kun etsitään osaamista, voidaan nimi, ikä, sukupuoli, ammatti, koulutus ja toimiala häivyttää etsintävaiheessa. Kun osaaminen ratkaisee, saa sisältö ja yksilö ansaitsemansa huomion ensimetreillä.

KUN OSAAMINEN RATKAISEE, SAA YKSILÖ ANSAITSEMANSA HUOMION.

Mielestäni on korkea aika kohtauttaa työnantajia ja osaajia lähtökohdasta ”kun osaaminen ratkaisee”. Kun seuraavan kerran itse kohtaat boksin, johon et mielestäsi mahdu, voit huokaista, sillä muitakin vaihtoehtoja on.

Kirjoittaja: Mareena Löfgrén, Piikit Oy:n toimitusjohtaja (https://piik.it/), joka haluaa muuttaa rekrytointimarkkinoita.

Äitiydestä uutta perspektiiviä uralle

Usein puhutaan siitä, että äitiys ja erityisesti äitiysvapaat ovat lähtökohtaisesti huono asia uran kannalta. Tämän saman todistavat useat tutkimukset sekä tarinat siitä, miten perhevapaiden jälkeen oma urakehitys tyssäsi kuin seinään perheettömien tai miespuolisten kollegoiden porskuttaessa eteenpäin.

MiBin 2017-2018 ohjelman mukaisestikin perhevapaat tai kotivelvoitteet eivät saa asettaa työntekijöille näkyviä tai näkymättömiä esteitä edetä työuralla sukupuolen tai perheaseman vuoksi. Naisen palkkaaminen tai uralla eteneminen ei saa olla, eikä näyttäytyä työnantajan näkökulmasta miespuolista työntekijää epävarmempana tai kalliimpana investointina.

VOIKO PERHEVAPAISTA OLLA HYÖTYÄ URAN KANNALTA?

Omasta puolestani voin sanoa, että kyllä voi.

Jäin itse äitiyslomalle esikoiseni kanssa juuri yliopistosta valmistuneena kauppatieteiden maisterina vuonna 2013. Täysipainoista työelämää oli kuitenkin takana jo muutama vuosi ja koin, että pieni hengähdystauko tuli itse asiassa enemmän kuin tarpeeseen kiireisten opiskelu- ja työpainotteisten vuosien jälkeen.

Kun vauvan kanssa sai hetkeksi heittäytyä täysin toisenlaiseen maailmaan ja keskittyä johonkin aivan muuhun kuin omien työrutiinien hoitamiseen (vaikka edelleenkin olen sitä mieltä, että kyllä se vauvan kanssa uuden arjen opettelu on yksi raskaimmista työkokemuksistani!), jäi jostain kumman syystä enemmän aikaa myös omille ajatuksille. Huomasin miettiväni usein, mitä oikeastaan haluan elämältäni ja miten pääsisin tavoitteisiini.

Nopeammin kuin huomasinkaan, oli aika tehdä päätöksiä myös oman urani suhteen. Palaisinko vanhaan työhöni vai etsisinkö uralleni uutta suuntaa? Päätin valita jälkimmäisen vaihtoehdon, enkä ole katunut päivääkään.

MONIA MAHDOLLISUUKSIA

Aina perhevapaiden ei toki tarvitse johtaa sen suurempaan muutokseen. Moni tuntemistani äideistä on kuitenkin hyötynyt perhevapaiden tarjoamasta mahdollisuudesta ottaa enemmän aikaa itselleen ja perheelleen. Perhevapaat voivat tarjota mahdollisuuden myös kehittää itseään ja osaamistaan. Opiskelitpa sitten uuden kielen tai taidon, täydensitpä ammatillista osaamistasi tai nautit täysillä kotona olosta perheen kesken, väitän, että näistä asioista ei yksinkertaisesti voi olla ainakaan haittaa uran kannalta.

Perhevapaat antavat erinomaisen mahdollisuuden myös verkostoitua muiden vastaavanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa. Taitaa MiBinkin jäsenissä olla useampia, jotka ovat avartavien keskustelujen sekä vertaistuen ja kannustuksen voimin uskaltaneet hakea uutta työpaikkaa tai ryhtyä jopa yrittäjiksi. Toisaalta tiedän myös äitejä, jotka ovat perhevapailta töihin palattuaan suoriutuneet vanhoista työtehtävistään niin hyvin, että ovat ansainneet jopa ylennyksen.

TYÖN JA PERHEEN YHTEENSOVITTAMINEN

Lapsen syntymä pistää paitsi oman arvomaailman uuteen järjestykseen, pakottaa se myös miettimään, miten työ ja perhe jatkossa sovitetaan yhteen. Tässä riittää haastetta töihin paluun jälkeen vielä vuosiksi eteenpäin, mutta niinhän sitä sanotaan, että haasteet kasvattavat. Moni tuntemani äiti onkin erittäin taitava muun muassa oman ajankäyttönsä sekä priorisointi- ja organisointikykynsä suhteen.

Lapsi myös pakottaa erittäin positiivisella tavalla heittämään ne mieltä vaivaavat työasiat edes hetkeksi pois mielestä, opettaen samalla ihan jokaiselle tuiki tarpeellista läsnäolokykyä.

OTA MAHDOLLISUUS VASTAAN!

Mahdollisuutta täydelliseen irtiottoon työelämästä ja oman arjen rutiineista on harvoin tarjolla, ellei itse ole valmis heittäytymään sapattivapaalle tai muuten vaan ”virran vietäväksi”. Kun tällainen mahdollisuus tulee vastaan, tässä tapauksessa perhevapaan muodossa, on mahdollista saada paitsi omaan työhön myös koko elämään sitä kaivattua perspektiiviä. Tässä valossa myös itselle ja omalle perheelle hyvien ja oikeiden valintojen tekeminen on helpompaa.

Jos perhevapaan osaa nähdä mahdollisuutena uraloukun sijaan, palaa töihin takuulla entistä motivoituneempi ja määrätietoisempi äiti, jonka urakehitykselle ei näy esteitä!

Kirjoittaja: Eveliina Vähä-Ruka, KTM ja markkinointikonsultti sekä 2013 syntyneen pojan äiti.